isoäitini sai tänään kuulla että kaikki on nyt hyvin! mahalaukun poisto marraskuussa 06, 5kk sädettä ja sytostaattia (vaihtelevasti) takana! puolen vuoden päästä seuraava kontrolli. on se vaan aikamoinen sisupussi :)
jippii
sohvi86
6465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että taas on yksi tervehtynyt sisupussi! Onnea teille molemmille.
että läheisesi on saanut toipua.Ei se ole hänen sisukkuudestaan kiinni, vaan siitä että Jumala on antanut parantumisen tapahtua!!!!!!!Miksi sitten toiset kuolee, jos se on vain ihmisen sisukkuudesta kiinni se paraneminen!!!!!!
taivaan isä antaa toisten kuolla, pienten lastenkin?
minun äitini ajattelee asioista ihan samoin ,kuin sinä.Hän sanoo,että jokaisen elinpäivät on määrätty jo hänen syntyessään.Tämä sun kirjoitus laittaa minut ainakin ajattelemaan tälläisiä,mietiskelemään.Kunpa pystyisinkin jättämään kaiken murheen ja pelon .Toisaalta kyllä ajattelen,että on jokin sellainen turva,että meistä pidetään huolta.Eikä mitään niin pahaa tapahdu,mitä emme jaksaisi.Mutta toisaalta,sodat ja kaikki maailman kurjuus.Missä se turva on,että niin hirveitä kärsimyksiä joutuvat niin monet ihmiset kokemaan.
elämäänsä ja turvaisivat Jumalaan, niin elämä olisi aivan toisenlaista.Ei olisi rahanahneutta(sotateollisuus), ei tarvitsisi tappaa toisia alta pois.Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja se totisesti näkyy tämän maailman menossa.Jostain syystä vanhempien täytyy kokea se tuska lapsensa menettämisestä,ehkä siksi, että silmät avautuisivat muiden lapsia kohtaan, jotka kärsivät tai näkevät nälkää tai muunlaista hätää.Isä Meidän rukous olisi hyvä aloitus jokaisen aamun alkuun.....kaikkialla maailmassa.
menettää sairauden tai muun asian johdosta, tai vaikkapa vaan vanhan äitinsä.(oma äitini kuoli 2kk sitten)Meidän jokaisen kohdalla on "lähtöpäivä" Taivaan Isän käsissä.Meille jälkeenjääville se vain on arvoitus, että miksi juuri minun läheiseni.Ehkäpä olisi tarkoitus, että se suru avaisi silmiämme toisia ihmisiä kohtaan auttamisen tai muun hyvän tekemisen suhteen, niissä puitteissa kuin se on mahdollista jokaiselle meistä.Yksi tapa on kaikille mahdollista, rukous Jumalalle, että Hän lähettäisi avuon tuolle toiselle ihmiselle.Usein olen saanut huomata, että se olen minä jonka Hän on lähettänyt!!!Itseäänkin pitää hoitaa, että jaksaa keskittyä toisiinkin.