Kuolema pelottaa )=

itse pelkäsin pienenä kuolemaa, mutta jos katsot niin elämässäsi on hyviä ja huonoja hetkiä. Totuus on että kaikki kuolemme joskus mutta ajatteleppa kuinka pitkä aika elämäsi on ellet kuole johonkin muuhun kuin vanhuuteen. Elämässä on järkeä jos osaat nauttia siitä. Itsellä oli tuommoista ei enää

Hassua että mietin samaa asiaa vuosi sitten kun olin ikäisesi. Se on mielestäni normaalia, koska monet nuoret miettivät näitä asioita jossain vaiheessa. Eikä varmastikkaan tarkoita että sinulla olisi mielenterveydenhäiriö. Kuolema on sellainen asia joka vain kuuluu elämänkiertokulkuun ja jokaisen kohdalle sattuu varmasti joku tilanne missä ajattelee. Se ei ole välttämättä merkki sairaudesta, mutta jos tekee itselleen pahaa (viiltely yms.) niin se on vakava juttu.

Minun suurimmat kysymykseni olivat:
Mitä jos äiti kuolee ennen kuin olen aikuinen?
Kuinka selviän jos vanhempi/vanhemmat kuolevat?
Kuka minua lohduttaa kun ei ole ystäviäkään?
Kuinka nuori siskoni selviäisi?
Mitä jräkeä elää, kun kuolema saattaa kolkuttaa ovelle milloin tahansa?
Miksi vaivautua edes tekemään työtä tai perustamaan perhettä kun ainoa suurin päämäärä on joko täysillä eläminen loppuun asti tai jälkikasvun kasvattaminen? Miksi elää kun maailmassa on liikaakin ihmisiä ja jos kuolisin niin se ei vaikuttaisi maailman toimintaan mitenkään.

Yksinkertaisesti ainoa mahdollisuus on vain mennä eteenpäin, päivä kerrallaan.Sitä ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja jotkut kokemukset ovat niitä TOTALLY BEST jotka haluaisi elää yhä uudelleen ja uudelleen. En kuitenkaan pidä sanonnasta: elämä on liian arvokasta hukkaan heitettäväksi. Mielestäni joidenkin elämä on niin vaikeaa tai loppuunkäsiteltyä että kuolema voi olla helpotus kuin arvokas.

Minä pelkään syöpää ja tappavia tauteja. JOs saisin sellaisen ja parannuskeinoa ei olisi niin laittaisin itseni niin huonoon kuntoon että saisin eutanasian. (=armokuolema, laittaisivat tappavan ruiskeen ja pääsisin eroon tuskastani)Ironista olisi jos joku keksisi parannuskeinon seuraavana päivänä kuolemastani. Toisaalta eutanasia on niin monimutkainen asia että siitä on monta mielipidettä. Mutta mielestäni vanhus joka ei enää jaksa tuskiaan on ansainnut eutanasian. Jotkut ihmiset ovat kyllä myöhemmin sanoneet että oli hyvä kun ei eutanasiaa ottanut. Siksi se onkin vaikea asia, josta minullakaan ei ole kovin vankkaa mielipidettä.

En kuitenkaan halua kuolla, minusta olen liian nuori sanomaan vielä että kannattaako elä vai ei. Koska en tiedä mitä tapahtuu. Minulla on suuria suunnitelmia elämää varten ja olisi kiva jos edes yksi toteutuisi.

Vanhempien kuolema, no se tulee aikanaan mutta sitä ei kannata ajatella. Kannattaa ajtella että he elävät vielä monta vuotta ja varmasti nauttivat sitten jossain vaiheessa vielä lapsenlapsistakin. :).

Jos tunnet että mielialasi on todellakin niin alhainen, niin suoittelen esim. terveydenhoitajaa tai kaveria tai vanhempaa jutteuseuraksi. Joskus apu löytyy ilman ammattiauttajaa, ja tunnen monia jotka joutuivat pahaan lääkekierteeseen ja saivat lisää ongelmia menemällä suoraan psykologille tai psykiatrille. Mutta jos sinusta olisi kiva mennä esim. koulupsykologille niin mikään ei estä sinua. Koulupsykologi nimensä mukaisesti on perhetynyt kouluympäristöön ja koulualisten vaivoihin. Mitään lääkkeitä tai vastaavia ei missään nimessä, sinulla saattaa olla vain tavallista "teinimasennusta" joka kuuluu kehitykseen. Depressio lääkkeiden käytöstä nuorilla on huomattu niiden lisäävän itsemurhariskiä. Kaikenlisäksi jos jää kierteeseen niin asia pahenee. Pilleri purkkia toisen perään. Eli ei kannata ottaa alentunutta meilentilaa niin vakavasti.

Nauti nyt kesälomasta ja koita ajatella jotain muuta. Tee lempi hommaasi /harrastusta ja ole kavereiden kanssa tai jos niitä ei ole niin hanki sellainen. Joskus on parempi ottaa itseään niskasta kiinni ja ajaa ne kuolemajatukset vaikka "väkisin" omasta mielestä.

Hyvää kesää sinulle! :)

...mitä järkeä on syödä kun sen sapuskan kumminkin paskoo kohta pois?

Sanonta "parempi katsoa kuin katua" pätee elämäänkin. Kun ei tämä elo nyt niin pitkä ole, aikanaan tulee lähtö, halusi tai ei. Eli miksei sitten katsoisi loppuun asti? Kyl mää leffassakin katon loppuun asti kun kerta olen maksanut - vaikka oliskin vähän paska juoni.

Noi ajatukset on kyllä ihan normaaleja teinille.

Et ole ensimmäinen varmasti joka todella pohtii noita asioita.Itse olen 23v ja mietin niitä välillä vieläkin. Suosittelen puhumaan asiasta jollekkin ihmiselle joka osaa ja haluaa kuunnella.Jokainen kunta on velvollinen järjestämään mielenterveyspalveluita,jos sinusta tuntuu että haluat puhua ammatti-ihmisen kanssa. Se ei tarkoita että olisit mielisairas.Itse olen käynyt psykologilla monta vuotta näiden asioiden takia,lähinnä masennuksen.Myös kirkon kautta löytää apua jos sitä sieltä vain hakee.Tai kannattaa mennä käymään siellä vaikka sunnuntaina.
Näiden asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Lievä masennus saattaa mennä pois itsestään, mutta jos se muuttuu pahemmaksi niin silloin elämäntilanteesi todella heikkenee ja lääkkeitä ei ole kiva syödä, sen voin sanoa.
Lopuksi sanoisin että raamatun lukeminen auttaa vaikka kaikki eivät sitä halua lukeakaan. Siitä saa monesti turvaa ja uutta puhtia jaksaa eteenpäin.Hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti löydät vastauksia kysymyksiisi.

"Mikään ei ole niin kaunista ja puhdistavaa, kuin totuus ja se tekee kaiken kirkkaaksi ja selkeäksi. Siksi minä haluan aina päästä selville totuudesta"

Hercule Poirot.

mäkin oon 14 mutta kohta 15=) muakin pelotti kuolema...mutta puhuin peloistani äitini kaa ja se auttoi..ja olen puhunu koulukuraattorillekin asiasta.puhu jollekin se auttaa.

..toi sama juttu puolitoista vuotta sitten.. pelkäsin sitä nii kauheesti et itkin, mä ajattelin et mitä tekisin sitte ku vanhemmat kuolee, itkin siinä meidän keittiön pöydällä ja sitte äiti tulee kysyy mikä mul o, en kuitenkaa kertonu sitä sille vaa keksin jotai muuta..

Nyt se mua ei enää pelota ku tiiän et nään mun vanhemmat (toivottavasti) taivaassa, samalla mulla hävis pelko kokonaan.. uskokaa isäämme hän pelastaa :)

Yleensäkin kaikki pelot sisältyvät kuoleman pelkoon. Joku pelkää korkeita paikkoja, miksi? Koska pelkää tippuvansa sieltä (--> johtaa usein kuolemaan, tippuminen korkealta siis) osa ahtaita paikkoja sille ajattelee litistyvänsä (--> jälleen kuoleminen)

Kuolema on pakollinen, se on normaalia, eikä sitä kannata pelätä. Uskon että kuolemassa ihmisiä pelottaa tuntemattomuus. Ei tiedetä mihin ollaan menossa ja mikä meitä siellä odottaa.

Kun joku läheisistä kuolee, et ehkä halua enää kokea sitä tuskaa. Oletko kokenut? Ja sen takia pelkäät.

Itselläni kun huomaan kuoleman alkavan pelottaa luen aina uudestaan Flavia Bujorin Ennuskivien mahti kirjan. Se on fantasia tarina siitä miten aina pitää uskoa- mahdottomaankin. Mielestäni hän kuvaa kirjassaan Kuoleman loistavasti henkilönä joka on täysin erilainen kuin usein ajatellaan. Joten uskon että tuo kirja saattaisi auttaa, sillä se ei anna Kuolemasta käsitystä kauheana asiana vaan luonnollisena se myös kertoo juuri monien ihmisten pelosta Kuolemaan Kuoleman näkö kannalta.JOTEN VAIKKA ET YLEENSÄ LUKISIKAAN L U E TUO KIRJA, SILLÄ AINAKIN ITSEÄNI SE AUTTAA TON PELON KANSSA!!!

Kiitos..

Ant-e

Itsekin olen nuorenpana pelännyt kuolemaa. Muutama vuosi sitten annoin elämäni Jeesukselle ja sain sydämeeni rauhan, eikä nyt tarvitse pelätä kuolemaa..

Rukoilen joka päivä vanhempieni puolesta, että hekin löytäisivät Jeesuksen...
JEESUS VOI SUA AUTAA !!!

katso.
www.kotisatama.net
www.tv7.fi
www.radiodei.fi
www.saarna.net

mut minua taas ei pelota vaan ahdistaa.

Tämä kaikki on pitkän ajan masennuksen ja stressin takia.

½vuotta sitten kun masennus oli pahimmillaan, niin melkein toivoin että kuolisin.
Nyt taas kun masennus on helpottanut, enkä enää toivo sitä, niin ajatukset ovat jääneet ja se tässä ahdistaa ja ehkä vie takaisin taas masennukseen.

Kumpa jokainen meista tuumailisi yhta syvasti kuin sina: mita jarkea on elaa kun kuolee kuitenkin?

Siina se! Meille jokaiselle on annettu aivot ajatella ja tehda tekoja jotka tekee elamasta ja elamisesta mielekkaan. Jos tuhlaa elamansa auttamatta ketaan, oppimatta itse yhtaan mitaan, toisin sanoen,viettaa aikaansa kuin ameeba ja laiminlyo Luojan meille jokaiselle antamia lahjoja, onkin kyseenalaista - miksi elaa.

Maailma on taynna ihmeellisia ja kauniita asioita (paljon on pahaakin, muuta kayttamalla yhta Luojan antamista lahjoista: valinnan varaa, pahasta voi pysya erossa), etsi ne kasiisi, kehita itseasi, luo jotain oli se sitten taidetta, musiikkiia, tiedetta, mita tahaansa kehittavaa itsea ja muita hyodyttavaa.

Kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Se on tila, jossa olit ennen syntymää. Ethän silloinkaan pelännyt?

Turha sitä on pelätä. Kaikki kuolevat aikanaan, eikä sille mitään voi. Itse kanssa aikaisemmin pelkäsin kuolemaa, mutta se on vain hyväksyttävä, että itsekkin kuolet joskus. Ja hei, et sä tuu kuolemaan vielä piiitkäään aikaan, joten ei sun kannata mitään surra!! :DD

Ei Elämästä Selviä Hengissä - Juice Leskinen
kuunnelkaa huviksenne

Kun vältät nämä asiat nyt, tulet selviämään pitkään! Ilmeisesti aloittajalta on jo ikä mennyt ohi mutta kaikille muille jotka lukevat:

-Älä osta mopoa tai ajele sillä. Usea ikäisesi ei osaa hallita niitä ja kuolee liikenneonnettomuudessa tahtomattaan!

-Älä syö koko ajan rasvaisia hampurilaisia tai suklaata, jotta et liho muodottomaksi. Se tappaa todennäköisesti nuorempana.

-Älä aloita alkoholin, tupakan tai minkään päihteen käyttöä vaikka kaverit miten niitä suosittelisivat! Mikäli kaverisi alkavat ehdottelemaan tällaista, tee ilmoitus lastensuojeluun ja hankkiudu välittömästä näistä tyypeistä eroon.

-Älä aloita rikollista elämää! On helppoa luisua väärille raiteille tuossa iässä kun tekee mieli kokeilla kaikenlaista.. Sitten siitä voi joutua maksamaan lopun ikäänsä.

-Älä aloita seksielämää tuossa iässä! Seksi kuuluu suhteeseen vanhempana, silloin kun siinä oikeasti pystyy näyttämään romanttisia rakkauden tunteitaan toiselle. Se ei myöskään ole mikään ylpeilynaihe vaikka monet niin luulevat... Vältä myös internetpornon katselua.

Ei pitäisi olla liikaa vaadittu kun mietitte. Se 4-5 vuotta menee todella äkkiä tuossa vaiheessa ja sitten onkin jo paljon enemmän aikuinen tekemään päätöksiä elämänsä kannalta. Mutta näitä noudattamalla kuoleman todennäköisyytesi tippuu varmasti alle 1% mikäli muuten eläisit aivan normaalia elämää :) Se ei ole sen suurempi kun kellään muullakaan.. Saat olla vielä lapsi ainakin parikymppiseksi ihan rauhassa, niin minäkin teen vaikka se päivä onkin jo kohta! :D

miks pelätä jotaa kuolemaa ku kaikki kuolee aikanaa :P

"Koko ajan ajattelen, että mitä järkeä elää kun kuolen kumminkin."

Hahah, voi vittu.

Mitä järkeä missään loppujen lopuksi on? Mitä järkeä on hukata aikaa Suomi24 -palstoilla, kun voisit olla tekemässä jotain kehittävää, kuten käydä lenkillä, kävelyllä tai olla harrastustesi parissa tai ystävien kanssa?

Kuolema on sellainen asia mitä ei miettiämällä saa yhtään sen kauniimmaksi. Se on karu ja synkkä asia nyt ja tulevaisuudessa. Kukaan ei voi kertoa sinulle, että millaista se on kun kuolee tai onko kuoleman jälkeen elämää? Kun sinä kuolet, niin sinä et ole enää tietoinen olemassaolostasi, joten jos vaikka jäät junan alle tai sinua ammutaan ohimoon, niin sillä sekunnilla, kun kohtaat sen viimeisen iskun, niin sinä sammut kuin hehkulamppu. Sinä et enää tiedä olevasi olemassa.

Kuollessasi sinä et jää mihinkään mustaan tyhjiöön vaan sinä yksinkertaisesti lakkaat olemasta.

Muistatko sen ajan kun olit siittiö tai äitisi vatsassa? Et. Tämä on sama asia.

Nii-in, Tomegle, mitä jräekä on hukata aikaa Suomi24-palstoilla?
Näytät olevan itse täällä koko ajan.

Myös minä pelkäsin kuolemaa pienenpänä. Nykyään kunninkaan kuoleminen ei enään tunnu niin pelottavalta, sillä uskon Jumalaan. Uskon, että Jeesus on todella voittanut kuoleman, eikä siksi kenelläkään joka häneen uskoo ole mitään hätää. Enemmän ehkä nykyään pelkään läheisteni kuolemaa, eteenkin niiden jotka sanovat etteivät usko Jumalaan....

Ei kuolemaa tartte pelätä. Päinvastoin! Itse ajattelen aina syntymäpäivinä(Olen miettinyt näitä asioita 10-vuotiaasta :) ) ,että noniin ylsi vuosi vähemmän kärsimistä jäljellä taas.

Tämä on 4 vuotta vanha aihe. Tämän tekijä ei tuskin näe kommenttejanne. Älkää postailko.

Kun olet kuollut, olet kuollut

. Ei se silloin niin paljoa harmita. :DD

"Kuolema on elämän ja seksin puutetta."
-Uusi suomalainen sananlasku.

Oonko outo kun EN pelkää omaa kuolemaa vaan mun perheen ?????????????????????????????

elämän tarkoitus on mielestäni sitä että jumala antaa ihmiselle mahdollisuuden ikuiseen elämään jos olet kristinuskoinen pidä siitä kiinni sen on turva pelastus ja lohdutus se on niin uskomaton asia että älä päästä sitä menemään olen itse turvautunut uskoon ja olen parantunut asioista joista en olisi uskonut parantuvani eikä lääkäritkään uskonut kävin rukous illassa ja siellä pyhähenki korjasi minut muista että usko ja toivo parantaa ihmisen mistä vain 50% todennäköisyydellä PIDÄ USKOSTA KINNI ÄLÄKÄ PÄÄSTÄ ISRTI

Kuolema on väistämättä kaikilla eessä, ei tänne oo ketään jäänyt. Mut tota kommenttia en ymmärtänyt, et sä kuole vielä pitkään aikaan. .. mistä sitä tietää? ?? Kuoleehan joka päivä kaiken ikäisinä ihmisiä mitä erinäisimpien syiden vuoksi. Kuolema voi olla helvetin tuskaista, hidasta tai sitten nopeaa. Kyllä niitä asioita voi pohtia, mutta ei ne tule tietoiseksi selvästi koskaan realistisesti ainakaan ellei ole ajankohtaista elämässään.

Okei, no aloitetaanko vaikka siitä että älä ajattele kyseistä asiaa jos se herättää sinussa pelkoa ja aiheuttaa muutoksia elämässäsi. Liika ajatteleminen ja miettiminen vain stressaa, stressi luo ahdistusta ja tällä päätäsi vaivaamisella et voita yhtään mitään. Se elämä mikä sinulle on annettu, nauti siistä ! Elä mieluista elämää, opi tuntemaan itsesi ja toteuta itseäsi - seuraa haaveita ja unelmiasi sekä elä rakastavaisessa ilmapiirissä.

Tän vois jo poistaa, alkaa olla vanhempi kuin kävijöiden henkinen ikä.