Kissan käyttäytymistä ja luonnetta tässä pohdiskelen. Elikkäs: otin joulukuussa n. 1-v. kissatytön, luovutettiin toisesta perheestä koska kokivat, että vauvan takia eivät voi kissaa enää pitää. Muuta en tiedä koska luovutettiin löytölän kautta. Kissa on siis nuori, utelias ja leikkisä, tykkää ulkoilla ja on ulkona rohkea.
Kissa ei kuitenkaan edelleenkään tule syliin, muuten kuin jos kantaa sitä ulkona, niin suostuu hetken olemaan paikoillaan sylissä. Silitelläkin saa enemmän yleensä max kerran päivässä ja harjauksesta pitää. Saattaa kuitenkin harjatessa yhtäkkiä yrittää purra kättä, onko se merkki että ei enempää? Lähinnä tekee sitä miehelleni, ei mulle, itse luen kissaa aika tarkasti ja lopetan kun huomaan että se alkaa olla levoton ja läheisyys riittää. Lisäksi hoidan kissaa pääasiassa itse. Olen myös yllättynyt, et kissa ei halua nukkua sängyssä ollenkaan, ihan alussa oli joskus hetken sängyssä iltaisin mut yleensä ei halua tulla ollenkaan sinne. Ehkä sitä on edellisessä kodissa kielletty. Toivon kovasti et kisu oppisi hieman enemmän tykkämään paijaamisesta ja oppisi olemaan sylissäkin. Mutta se on jotenkin kovin varautunut usein vaikkakin kulkee aina mun perässä ja seuraa mitä tapahtuu ja sen kanssa pystyy ns. kommunikoimaan, tuntee nimensä, tulee kutsusta jne. Mutta siis silittely tms. ei oikein ole hirveän mieleen. Että onkohan nämä nyt vain normaaleja kissan ominaisuuksia vai onko sillä mahd. jotain huonoja kokemuksia ed. kodista eikä oikein luota aina ihmiseen? Onko toivoa, että tässä voisi edistyä?
Kissa ei kuitenkaan edelleenkään tule syliin, muuten kuin jos kantaa sitä ulkona, niin suostuu hetken olemaan paikoillaan sylissä. Silitelläkin saa enemmän yleensä max kerran päivässä ja harjauksesta pitää. Saattaa kuitenkin harjatessa yhtäkkiä yrittää purra kättä, onko se merkki että ei enempää? Lähinnä tekee sitä miehelleni, ei mulle, itse luen kissaa aika tarkasti ja lopetan kun huomaan että se alkaa olla levoton ja läheisyys riittää. Lisäksi hoidan kissaa pääasiassa itse. Olen myös yllättynyt, et kissa ei halua nukkua sängyssä ollenkaan, ihan alussa oli joskus hetken sängyssä iltaisin mut yleensä ei halua tulla ollenkaan sinne. Ehkä sitä on edellisessä kodissa kielletty. Toivon kovasti et kisu oppisi hieman enemmän tykkämään paijaamisesta ja oppisi olemaan sylissäkin. Mutta se on jotenkin kovin varautunut usein vaikkakin kulkee aina mun perässä ja seuraa mitä tapahtuu ja sen kanssa pystyy ns. kommunikoimaan, tuntee nimensä, tulee kutsusta jne. Mutta siis silittely tms. ei oikein ole hirveän mieleen. Että onkohan nämä nyt vain normaaleja kissan ominaisuuksia vai onko sillä mahd. jotain huonoja kokemuksia ed. kodista eikä oikein luota aina ihmiseen? Onko toivoa, että tässä voisi edistyä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...mutta jo 5 vuotias, on toddella sanoisinko "diiva" leikattu tyttö, emo hylännyt 5vk ja siitä asti ollut minulla eikä hyväksy kuin tyttäreni jonka luona ollut alusta alkaen silloin tällöin, ja ekan vuoden melkein kokonaan.
Sylissä kisa pysyy juuri niin kauan kuin itse haluaa ja silloin kuin haluaa niin vain vain minun sylissä ja loukkaantuu jos ei saa tulla silloi kuin itse haluaa, tuota sama pureskelemista meilläkin on ja yleensä silloin jos ei kaikki mene niinkuin hän haluaa, tulee ja ottaa etutassuilla mua käsivarresta ja puree korvat luimussa, ja toinen tapa on se että hyökkää nilkkoihin kun kävelee.
Olisi mukava nähdä tuollainen samanluontoinen kissa, asutteko missäpäin suomea, me ollaan espoossa.
pärjäillään oikkuilijoidemme kanssa...
Juuri tuollainen äkäpussi minullakin, tosin vasta pentu 7kk.
Suuttuu helposti jos kaikki ei suju hänen toiveidensa mukaan, ja käy käteen kiinni korvat luimussa.
Joskus tulee syliin hakemaan hellyyttä, mutta saattaa silloinkin kesken silittelyn hermostua ja näykkästä.
Liian nuorena luovutettu tämäkin reppana.
Surullista :(
Ihan normaalilta tuo kissasi käyttäytyminen kuulostaa. Kissojakin on eri luonteisia, mutta sun kissasi vaikuttaa varsin tavalliselta. Mulla on itselläni kaksi kissaa: toinen on 12- ja toinen 8-vuotias. Ne ei tulleet toimeen keskenään, koska ne on niin eriluonteisia. Tää vanhempi kissa asuu mun vanhempien kanssa, ja tämä nuorempi asuu meillä. Ne on ihan kuin yö ja päivä - vanhempi kissa on rohkeampi ja leikkisämpi, ja tykkää hirveesti saalistusleikeistä. Nuoremmalla kissalla ei oo minkäänlaista saalistusviettiä. Sitä ei saa houkuteltua leikkimäänkään muuta kuin kissanmintun avulla! Vanhempi kissa tekee juuri sitä, että puraisee helposti, jos sitä silittää sen mielestä liian kauan tai jos sitä silittää kun se haluaa nukkua. Nuorempi kissa on niin kiltti, että se ei koskaan pure eikä raavi - paitsi tietysti kun se hätääntyy, niin kuin esim. lääkkeenantotilanteessa. Tämä kiltti ja nuorempi kissa on myös paljon seurallisempi, ja tuppaa lähes aina syliin, kn istutaan sohvalla, kun vanhempi kissa taas viettää suurimman osan ajastaan omassa ylhäisessä rauhassaan, ja hakeutuu vain silloin tällöin silitettäväksi. Se ei myöskään viihdy sylissä yhtä kauaa.
on samanlaisia, että ei ole ainakaan epänormaali kisu meillä. Mutta kun olis niin mukava helliä kissaa ja istua kissa sylissä mutta eipäs se onnistu! Eikä se teidän puheista päätellen tuosta tule paljoa muuttumaan. Tosin sellainen muutos on tapahtunut viime aikoina, että kissa esim. aamulla heti herättyämme oikein heittäytyy lattialle selälleen ja kerjää maharapsutusta, ennen ei moista tehnyt. Meillä myös kissa joskus hyökkäilee nilkkaan, tosin lähinnä tekee miehelle sitä ja harvoin. Tulee aina torumista kuten myös jos puree kättä. Se pureminenkin on kuitenkin enemmän sellaista hampailla kokeilua, ei niinkään yritä satuttaa, mutta silti ei ole tietenkään kivaa. Meitä kissa ei raavi sentään, mutta vieraita kyllä jos ovat liian tuttavallisia ja eläinlääkärille on hirmu häijy. Taitaa olla aikamoinen oman tiensä kulkija tuo meidän katti. Näköetäisyydeltä seuraa mun touhuja kun olen kotona, mutta pysyy aina sopivan välimatkan päässä. Oikein hauska tapaus se muuten kuitenkin on ja luonnetta löytyy! Ja Espoossa asutaan mekin:)