Lueskelin tuossa näitä joitakin juttuja, joku kyseli miksi on "pakko" hankkia omia lapsia, kun voi adoptoida, en uskokkaan että se mikään pakko olisikaan, se vain ei ole sama kuin itse synnyttämä, vai onko? En epäile etteikö adoptoitu olisi yhtä rakas ja muuta kuin oma lapsi olisi, mutta se ei silti ole sama. Sitten joku taas ihmetteli sitä naisten stressiä lapsettomuudesta, jumalauta sentään, se on 'väkisinkin' stressi sillä loppupeleissä harva mies suostuu adoptiolapseen,vaan haluaa sen oman, stressiä on varmastikkin enimmäkseen nuorilla vapailla naisilla jotka haluisivat vakiintua ja hankkia perheen. Itse olen vasta 16 ja tiedän lapsettomuudestani, mahdollisuuteni tulla raskaaksi on 1:1000 tällähetkellä, hoidon avulla ehken paremmat, mutta sekään ei ole varmaa. Joten eikö olisi ihan kohtuullista etteikö miehet ihmettelisi suureen ääneen naisen stressiä kyvyttömyydestään tulla raskaaksi tai sitä että he sitä itkevät, se nimittäin sattuu ja niin pirusti. vai olenko täysin väärässä?
Se sattuu.
Kesy
4552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
en väitäkkään etteikö lapsettomuus sattuisi joihinkin naisiin.Käytän sanaa joihinkin,koska itseäni se ei satuttaisi.Minulla vain on aivan erilainen mielipide ja käsitys tästä asiasta kuin joillakin toisilla,ilmeisesti suurella enemmistöllä.Itse en ikinä ole halunnut,enkä tule haluamaan itse synnytettyjä,biologisia lapsia.Tuon olen tiennyt,syystä tai toisesta joka on yhä itsellenikin arvoitus,jo alle kouluikäisestä asti.Silloin ajattelin,että kun hankin isona lapsia,ne tulevat jostain muualta...Tuo käsitys on vain vahvistunut vuosien myötä ja olen jo nyt nuoresta iästäni(18)huolimatta hyvin kiinnostunut ja huolestunut kehitysmaiden tilanteesta ja ihmisistä.Kummilapsi minulla on jo Kiinassa joten sen verran käytännöläheiseen kosketukseen olen jo mielikohteeni kanssa päässyt.Jos nyt sitten joskus tulevaisuudessa ylopäänsä päädyn hankkimaan omia lapsia,niin he tulevat olemaan ehdottomasti adoptoituja!Tuo on kyllä myös varmasti totta että on vaikea löytää mies joka siihen suostuisi,mutta jos ei miestä niin sitten ilman!Mihinkäs niitä sitten enää tarvitaan..?;)
yhteenvetona siis,en vain pysty käsittämään miksi jotkut eivät hyväksy adoptiota ja podä adoptiolapsia yhtä omina ja tärkeinä kuin biologisia lapsia...En sitä ehkä tule koskaan ymmärtämäänkään,mutta tajuan kyllä sen että jollekin se voi todella olla tärkeää.Yhtä tärkeää kuin minulle nuo kehitysmaan lapset.En vain tajua pointtia:)Mutta whatever...jokaisella meistähän on oma elämä ja jokainen eläköön niin kuin haluaa!
heh, enpä ihan tarkoittanutkaan ettenkö voisi adoptoida lasta, toki, mutta ensisijaisesti kuitenkin haluaisin kokea sen, mitä niin monji pääsee kokemaan, saattamisen uuden yksilön maailmaan. Enkä todellakaan tarkoittanut etteikö adoptio lapsi olisi yhtä rakas ja samassa asemassa kuin itse synnyttämäkin, itetenkin :) Mutta minusta se ei vain ole sama. Sillä lpasen jonka itse synnytät, niin siinä raskauden aika kuitenkin syntyy jo tietyn asteinen side lapseen ja, no.. en osaa sanoin sitä selittää, mutta jotenkin se ei ole sama, vaikka se kuitenkin olisi (siis lähinnä tunteellisesti että fyysisesti, samassa asemassa adoptio lapsi seisoo kuin itse synnyttämäkin) Että näin, pieni tarkennus kirjoitukseeni :D Iloista kevättä...
ja olet jo tekemässä elämästäsi tragedian?
Kenellä mahtaa olla stressi?
*naurahtelee* Niin olen, olenkin vasta 16, mutta silti tiedän etten koskaan mahdollisesti saa omaa lasta, se ei varsinaisesti stressaa, nimittäin olen siitä jo tiennyt pitkän aikaa, olen käsitellyt itseni ja vanhempien kanssa asiaa. Ihmettelen vain, mistä sait päähäsi että stressaisin? Sillä minä vain ilmaisin itseni kertoen oman mielipiteeni asiasta, en sanonut siitä stressaavani.Puheeni nuorten naisten stressistä oli pelkkää arvelua, kuten sen jo sanoinkin.
Ja humh, kuka on mistään tragediasta puhunut? eihän se suinkaan sitä ole, ei se koko elämää alas vedä, sääli jos käsitit kirjoitukseni siitä kulmasta että elämäni olisi täyttä tragediaa mielestäni, tai koittaisin siitä sellaista tehdä.
Sillä niinhän se ei ole. Nyt herääkin kysymys, mitä varten tämä foorumi oli, siksi että sai kertoa oman kantansa/kokemuksensa tänne ja/ehkä keskustella asiasta muiden kanssa.