Päivä toisensa jälkeen
lipuu ohitseni
ja yön mustat sormet
käyvät yhä puristavammiksi.
Kunpa tietäisit !
Enemmän kuin koskaan
kaipaan sinua nyt
askeltesi tuttua rytmiä
ääntä luonani pysyvää.
Aamulla
aaltojen halatessa rantaa
tunnen suolaisen suudelmasi.
ja haaveilen todeksi sinut.
lipuu ohitseni
ja yön mustat sormet
käyvät yhä puristavammiksi.
Kunpa tietäisit !
Enemmän kuin koskaan
kaipaan sinua nyt
askeltesi tuttua rytmiä
ääntä luonani pysyvää.
Aamulla
aaltojen halatessa rantaa
tunnen suolaisen suudelmasi.
ja haaveilen todeksi sinut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oli ihana rytmi, pidin tästä
"aaltojen halatessa rantaa
tunnen suloisen suudelmasi"
ihanasti kuvailtu kaipauksen suudelma.
Kiitos jälleen Rellu!
no rytmi lieneekin oikea sana kuvaamaan tätä
runoani, sinähän sen sanoit vaikken itse ole aja-
tellutkaan asiaa noin. Mutta kun sanot sen, niin
piti oikein miettiä sitä ja se passaa oikein hy-
vin.
Lämmin kiitokseni palautteesta ja kesäpäivän
suloista jatkoa toivottaen
Rellu
Kaunista runoutta päivään
Rellutar sen taitaa
Pidin tästä
Kiitti ja kaunista päivää / EC ♥♥
no vaihteeksi tällaistakin, kun on tahtonut nuo
viimeaikaiset runoni mennä enemmän synkkyyden
puolelle. Tiedä siitä taidosta, mutta ihka omaa
itseäni kuitenkin - mitä on sieluni synnyttänyt
ja sulkakynä sipaissut.
Ihana kuulla että runo oli mieleen, mikä sen
parempaa kuultavaa.
Mitä parhainta päivän jatkoa myös sinulle,
toivottaa Rellu
maalailevia lauseita
"yön mustia käsiä
"askelten rytmiä
"suolaisia suudelmia
kyll rellu ossaa : )
oli ihan pakko etsiä joku runo tuolta vastauksek-
si Sinulle. Jotenkin tuo " maalailevia lauseita "
synnytti sellaisen ajatuksen, josta kiitos.
No tässä;
Olen nähnyt pimeyden
kuunnellut satuttavaa hiljaisuutta.
Etsin kuvasi
sormenpääni piirsivät kasvojesi ääriviivat
kuvitellut kuivuneet kyyneleeni
pusertuivat esiin.
En anna anteeksi itselleni sitä
kuinka pääsit asuttamaan sydämeni
kuinka verhosit sen sanojesi hellyydellä
ja raa´asti lopulta kaikki revit.
Hellyys
joka silmissäsi asui
muuttui viiltäväksi julmuudeksi
minua rikkoen.
Sydämeni on sanaton
enkä millään teoillani
voi palata menneeseen.
Kaikki haihtuu
katoaa kiireeseen
eikä itkulleni ole enää mitään syytä.
Miksi se ei silti lopu ?
Siis, ei millään muotoa liity tähän aamuiseen ru-
nooni, mutta tuo maalailevia jne, niin siitä
muistin tuon runoni ja pitihän se kahlata tuolta
tiedostoista.
No ossaa ja ossaa - enpä tiedä, mutta mitä
nöyrimmin otan sanasi ja kiitän.
Ihanaa kesäistä iltaa myös Sinulle,
t. samainen Rellukka
aamulla aaltojen halatessa rantaa,,, *wow*
u-p-e-e-t-a !!!! säästin tän viimoseksi,,, *wirn*
k-i-i-t-o-s rellu ja oikein leppoisaa illan jatkoo
sullekin, ny mun täytyy mennä, sinne vaahteran alle,, vaik on kipua, mut hymy ei hyydy :)))
voisin vaikka tästä astella pikkuhiljaa rantaan,
jota aallot halailee, kun mieleni on niin haiku.
Kiitos itsellesi.
Jaa vaahteran alle - hmmm, no siellä lienee joku
muukin * hymy *
Kaikkea hyvvää ystäväiseni ja halaus.
Hymy hymystä, mistä haiku johtuu? Voi, sua,,
*lämpöinen hali aamuusi, mie tuun sinne kaveriksi uamukahveelle, jookosta?pianhan mie lentelen täält, ja oih, kuinka ihanaa oiskaan katsella ja kuunnella kosken kohinaa,, se on kauneinta musiikkia,,, ola-la-laaaa,,, :)) *valoa ja iloa
lähetän miljoonakiloa* ,,,,
jaa haikuko ?
Ihmismielen haikeus, selittämätön ...
Kyllä se kosken kohina on kaunista kuunnella ja
vaahtopäät katsella, teretulemast.
Iloa monta tuhatta kiloa myös ja kiitos.
Aika niin ehdoton,
sen siivellä ollaan.
Huokaus...
Rellu miten tuttua.
Läpi tuon unen käyny.
Kaikki tunteitten aallot,
on sieluni maisemissa aaltoilleet.
Nöyräks riisutan,
elämä edessä.
Nuo suolaiset kyyneleet,
neki on aalloille sataneet.
Uidessa annoin kyynelilleni luvan.
Eihän kukaan nää,
syleilyssä veden itken.
Olen pohtinnu...
Onko elämä, pitkä uni?
Oii Rellu !
Eihän jäädä paikoilleen.
Katsotaan uuteen päivään,
mitä se tuo mukanaan.....Liisa
unta vai totta ?
On niin usein tunne, ettei tiedä onko unessa
vai todellisuudessa.
Sinun palautteesi on aina yhtä liikauttavaa, niin
kauniita sanasi.
Lämmin kiitos Liisa.