toisen lapsi

No ei todellakaan ole! Suututtaa, että edes vaivauduit kysymään.

Onhan elämä välillä aika sirkusta, mutta mitä siitä kun kaikki sirkuksen jäsenet välittävät toisistaan. Eipä voi sanoa ainakaan koskaan, että olisi elämä jäänyt elämättä. ;)

Niin ja tuohon otsikkoon ja nimimerkkiin palatakseni, niin omat kuin toisenkin lapset vetävät vanhemmat ja puolikkaat välillä loppuun, sehän on selvää, eiväthän ne lapset muuten lapsia olisikaan, ja sellainen sitä itsekin on lapsena ollut. Mutta rakkautta ja välittämistä se ei poista, koskaan.

olen lapsi itse vielä mut mulla on kokemuksia siitä millaista on jos on suhde sellaisen kanssa jolla on omia lapsia äitimme kuoli kun olin 10v ja siskoni 7v se oli vaikeata tajuta toinen mitä emme aluksi hyväksyneet kun isämme esitteli meille hänen uuden naisensa jolla oli lapsia nyt tilanne on toinen olemme hyväksyneet hänet ja samoin hänen lapset itse olen nyt 12v siskoni 9v isämme uuden vaimon lapset 10v meillä lapsilla on hyvin lämmin suhde

Yhtä rakas kuin omanikin. Ei mitään eroa.

on rakentunut vahvalle pohjalle oikeista syistä ei toisen lapset ole riesoja. Heissä on kuitenkin puolet sitä rakasta ihmistä.. toivon ainakin että omat lapseni kokevat olevansa arvokkaita isänsä uudessa suhteessa..

Tietenkin joskus on, ihan työasioiden suhteen, mutta siihen ei vaikuta se, että lapsi on juuri puolison. Eikä se mitenkään näy käytöksestäni. Samanlaista turhautumisen tunnetta kummallakin, miehellä ja minulla, oli esim. kun pojalla oli uhma ja mikään ei käynyt (siis aivan sama väliaikainen turhautuminen kuin varmaan suurimmalla osalla vanhemmista).

Enkä oikeastaan ole varma edes tuosta "riesa" sanasta. Joskus lapset vaan ovat luonnollisesti vilkkaampia, uhmailevia ja räyhääviä - mutta paljon pelottavampi vaihtoehto olisi, jos lapsi kiltisti olisi vain jatkuvasti kuin miniversio armeijasotilaasta. :)

Niin eli 8 vuoden kokemuksella ei se lapsi ole riesa vaan se lapsen äiti.

Toisen lapsi on asia joka hyväksytään koska muuta vaihtoehtoa ei ole, mikäli ei halua luopua kumppanistaan. Lapsen sanominen riesaksi on ehkä turhan voimakas ilmaisu mutta sanotaan vaikka näin että itseäni ei haittaisi yhtään vaikka tuota kersaa ei olisikaan ;)

mieheni lapsia kaikesta sydämestäni ja minulle ei ole mitään eroa omaan. Olen jopa tehnyt testamentin jossa ovat samanarvoisia kaikki lapset.

Mieheni exä taas on lasten äiti ja minä olen mamma, tämän on äiti itse lapsille sanonut.

Mutta jos tuntuu että suhde lapseen ei toimi niin vika on useimmiten jossain omassa päässä tiedostamattomassa osassa ja siihen kannattaa hakea ammattilaisilta keskusteluapua.