Miten tulit huijatuksi vai jäikö yritykseksi

aina huijata...ainakin matalan elintason maissa, missä ihmisten keskiansoit saatta olla alle 1e päivä. Varmaan kuka tahansa yrittäisi saada hieman enemmän tuloja.

Turistin kannattaa hieman ottaa selvaa ja tiedustella esim.hinnoista, retkistä, takseista ym.
Sitten reilusti tarjota 1/3 siitä mitä pyydetään. Niin tein itse ja opin 1vk mitä ei kannata maksaa.
Ei siis kannata tulla huijatuksi.

Törkeinkään huijaus sielläpäin tuskin yltää huijausyritykseen Suomessa. Kyllä tosi törkeän huijauksen jo haistaa, jos ei niin ei, ja onko sillä väliä. Naiset ovat kauniita ja niin helppoja, viina on halpaa, elämä kaunista.

Huijauksista varmaan oppii jotakin, eiköhän jokainen
tule huijatuksi, Suomessa tai matkalla...Nauttikaa matkastanne ja jos nyt maksatte vähän liikaa ostoksista, niin ei siihen kai maailma kaadu. :)

Tarkoitus oli hieman kerätä tarinoita miten ihmiset ovat tuleet huijatuksi. Ei sitä että se on väärin tai mitenkään moitittavaa vaan kerätä varoittavia esimerkkejä. Huijarithan eivät ansaitse elantoaan periaatteellisista syistä.

Kertokaa oma tarinanne. Itse voisin aloittaa huijausyrityksestä omalta osaltani "Intian taksi-provisio-paikallinen tapa"

Intian taksi:
Intiassa on tapana että taksit vievät turistin liikkeeseen josta kuski saa pienen provision jos sinne asiakkaan (turistin) tuo. Turistin ei välttämättä tarvitse ostaa mitään, sillä kuski saa joka tapauksessa palkkionsa. Jotkut kuskeista esittävät että eivät puhu englantia ja vievät pienen turistiryhmän suoraan lentokentältä matkamuistomyymälään ja saavat siitä provikat. Turistit eivät ehdi edes tajuamaan, että tämä ei ole hotelli kun kuski pyytää heitä autosta ulos hokien sanaa hotelli. Pihalla myymälän väki on vastassa, johdattaa sinut sisään, ovi takanasi suljetaan, show voi alkaa etkä voi paeta !

Paikallinen tapa:
Myymälöissä voidaan tarjota heti teetä ja ollaan todella ystävällisiä. Esitellään kaikki maan rikkaudet, huoneita pimennetään ja taskulampulla näytetään kuinka kiven läpi tulee valo jne. Jos sinut saadaan ostamaan jotain niin kaikki voittavat (paitsi sinä joka maksoit liikaa, ehkä?). Hinnoissahan on tietysti kuskin provisiot mukana ja ilmaa 90%. Jos sanot että et ole kiinnostunut niin sinulle aletaan tarjota jotain pienempää, jonka voit ostaa kuskille "lahjaksi" (maan tapa, ja paskat). Jos sanot että ostat kuskille jotain niin hänen odotetaan palauttavan sen tuotteen kun seuraavalla kerralla tulee. Kuski saa vain provisiot.

Itse en koskaan osta matkamuistoja, en omista kirjahyllyä jonne rihkamaa keräisin pölyttymään. Omalla kohdallani sanoin että en osta mitään ja myyjä alkoi kuumenemaan, olihan hehkutus kestänyt melkein puolituntia. Itseäkin alkoi jo ottamaan pannuun kun tuntui että en päässyt liikkeestä pois ja halpaa (n 3 euron maksavaa paskaa tyrkytettiin). Sanoin että en osta mitään. Myyjä oli hihassa kiinni. Katsoin häntä silmiin ja hän ymmäri irroittaa (kohteliaisuuden rajat oli ylitetty ajat sitten). Sanoin että tuossa on 300 Inriä (6 euroa) siitä hyvästä että minun ei tarvitse ostaa mitään(älä kokeile jos sinulla ei ole halua menettää rahojasi, joillekin rahaa kyllä kelpaa). Myyjä katsoi silmiin eikä pystynyt ottamaan rahaa vastaa (olivathan he sentään valtion tukema virallinen matkamuistomyymälä) ja minä pääsin pois. Autossa kuski kysyi ostinko jotain. Kertomukseni nauratti häntä.

Omasta mielestäni Intiassa huijaus on kansan ja valtion huvia. Luotto meni ns. "Virallisiin" valtion hyväksymiin matkamuistomyymälöihinkin sen jälkeen kun esim. Intian kansallismuseoon sisäänpääsymaksu oli 30 kertaa suurempi kuin paikalliselle. No eihän se minun budjettia kaada, se on totta (menin sisään silti) mutta kun hinta alkaa olla sama kuin esim. Suomen museoihin niin kyllähän sitä miettii, että mikä valuutan pumppausoperaatio täällä on menossa.

Mieliharmi siitä että sinua on huijattu on suurempi kuin menetetty rahan määrä ja sitä vaan väsyy olemaan koko ajan varuillaan.



http://www.nationalmuseumindia.gov.in/
Entry Fee
Indian Citizens - Rs. 10 each.
Other - Rs. 300 each (inclusive of Audio Tour Charges).
Students - Rs. 1 each.

Jos on omatoimisesti matkassa ja etsii majapaikkaa jonka on etukäteen kuullut tai lukenut hyväksi, niin paikalliset taksikuskit ja muut turistin "auttajat" saattaa kertoa että etsimäsi paikka on palanut, tulva vienyt tai siellä on rosvoja. 99 prosenttia kertomuksista on pötyä ja se haluaa vain viedä sinut paikkaan josta saa provikat viemistään asiakkaista.
Samoin jos luvataan alennusta kyydistä jos käy tsiikaamassa serkun myymälää on torjuttava suoralta kädeltä, koska niissä vaan menee aikaa hukkaan ylihintaista rojua ihmetellessä.

Olemme reissanneet Thaimaassa jo useamman vuoden ja yleensä kaikki on sujunut hyvin ja rehellisesti. Minusta on omaa tyhmyyttä jos maksaa liikaa, eikä siitä kannata päreitään polttaa...
Kerran sattui kuitenkin ikävästi kun lavataksissa on yhtaikaa paikallisia "tummia" ja lapsi oli hyvin "vilkas" ja hääri erikoisen paljon. Mieheni shortsien reisitaskusta (nappien takana)sai tämä pikkuvaras otettua lompakon ja pudotti sen lattialle. Huomasin tapahtuneen ja samassa nostimme äläkän, jolloin äidit ja lapsi olivat hyvin ihmeissään ja kun uhkasin poliisilla he olivat SAMAA MIELTÄ ja muka soittivat poliisin mutta lähtivät pois autosta. Lompakko oli jo löytynyt lattialta. Ihmettelimme, ettei autonkuljettaja reagoinut mitenkään mutta ehkä hän on tottunut vastaavanlaiseen eikä halua sekaantua. Varkaudestahan saa jopa pitkiä vankilatuomioita Thaimaassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin mutta opimme välttämään "ylivilkkaita" lapsia!

tullut huijatuksi..kerran perkeles lähdin helsinkiin
ja lompakko vietiin..kyllä se helsinki on vaarallinen paikka.heh.

Minua yritti huijata suomalainen asunnon välittäjä, jolta olin vuokrannut huoneen Hua Hinissa.

Saavuimme Bangkokiin aamulla aikaisin, eikä ketään ollut vastassa, vaikka oli sovittu. "Ei hyvin alkanut" totesimme vaimoni kanssa väsyneinä. Soiteltuamme jonkin aikaa, saimme välittäjään yhteyden ja kyydin myös.

Saavuimme lomakohteeseen, mutta emme päässeetkään tilaamaamme asuntoon, vaan meidät sijoitettiin viikoksi (huom. 7 vrk.) tilapäismajoitukseen, mikä oli kyllä laadukas.

Lähdettyämme sitten 7 päivän päästä varsinaiseen asuntoomme. Tämä suomea puhuva, paikkakunnalla asuva edustaja, sama kaveri, jonka kanssa olin asioinut jo Suomessa netissä/puhelimessa, maksoi meidän odottaessa sähkö- ja vesilaskun viikon ajalta yhteensä 2700 bahtia. Hän kysyi meiltä, olimmeko käyttäneet ilmastointia kuinka paljon, samoin kuin suihkua. Totesimme, että ilmastointia emme juuri lainkaan, koska päivät olemme olleet menossa ja yöllä sitä ei tarvitse, suihkua käytimme aamuin ja illoin kerran kumpikin.
Ihmettelimme laskun suuruutta. Olimme ensikertalaisia, emmekä osanneet hahmottaa hintoja, emmekä paljon muutakaan. Pitkin hampain suostuimme maksamaan 1700 bahtia ja asunnon välittäjä lupautui maksamaan 1000 bahtia.

Koska en pitänyt hintaa edelleenkään oikeana, edellytin häntä selvittämään vielä laskun oikeellisuutta itse po. Condoniumiun kanssa. Ja palaamaan asiaan viivytyksettä hyvityksen muodossa.

Itse aloimme myös kysellä ja selvittää kokeneemmilta suomalaisilta keskihintaa em. 7 vrk:n laskulle. Kukaan ei ollut tietoinen 7 vrk:n hinnasta, mutta kuukauden hinnasta kyllä ja se vaihteli n. 400-600 b/max, eli n. 100-150 bahtia/viikko. Kaikki siis ihmettelivät meidän tilannetta ja sanoivat, ettei 2700 b/viikko voi millään pitää paikkansa. Nyt olet joutunut huikatuksi, tostesi joku.

Kolmen viikon ajan kyselimme em. välittäjältä/henkilöltä reklamaation edistymistä, mutta asia oli aina vaan kesken, eikä hän kertonut vielä edes käyneensä kohteessa neuvottelemassa asiasta. Totesin, että olen valmis itse maksamaan ko. laskusta vain 200 bahtia. Vaadin häntä heti tuomaan minulle maksamani erotuksen 1500 bahtia tai ryhdyn asiassa jo harkitsemiini muihin toimiin. Enää en suostunut odottamaan yhtään. Hän toi heti rahat, mutta oli selvästi vihainen minulle.

Eniten olen asiassa pettynyt itseeni ja hyväuskoisuuteeni.