Liian aikaista?

Menkää vaan. Itekin oisin voinu mennä. Olisin kyllä silti eronnut.

... että en koskaan ottais "kihlausta" tosissani. Mikä hoppu???

siitä vaan, sittenhän sen näkee kestääkö se.

Silloin kun on oikea aika mennä kihloihin, joka siis on lupaus avioliitosta, niin sen tietää kyllä itse. Sitä ei tarvitse silloin kysyä keneltäkään nettipalstalle kirjoittavalta.

Siitä vain, jos olet varmasti löytänyt ihannnemiehesi. Epäilen kyllä, että kannattaisi vähän odottaa - ainakin, jos kihlaus on lupaus avioitumisesta.

Jos elämäsi suunta on muuten vakiintumassa (esim. opiskelet ammattiin), juttu voi toimiakin. Jos kuitenkin vielä epäröit, mitä tulevaisuudessa aiot tehdä, kannattaa kihlautumista lykätä. Opiskelut saattavat heittää teidät eri paikkakunnille, selviättekö rasittavasta intti/(sivari)ajasta jne. Jos asutte vielä kotona, vanhempienkin mielipide kannattaa ottaa huomioon, vaikka kihlaus onkin kahden kauppa.

Kihlauduin itse parikymppisenä. Päätös ei varsinaisesti ole kaduttanut, mutta olen todennut, että myöhemmäksikin olisi voinut kihlautumisen jättää. Kihlautuminen ei nimittäin ole mitenkään muuttanut arkipäiväämme, saman lailla yhdessä asutaan kuin ennenkin. Häät siintävät sitten jossain siellä horisontissa, kun olemme saaneet elämään riittävästi taloudellista vakautta.

Ai niin, loppuhuomautus: sarjakihlautuminen on noloa. Siitä syystä kovin lyhyiden tuttavuuksien kanssa ei kannatta rynnätä kultasepälle.

Kyllähän se on enemmän kiinni siitä omasta kypsyydestä kuin muiden mielipitesitä. Jos olet niin epävarma kihlauksesta, että kyselet muiden mielipiteitä et luultavasti ole valmis.

Psykologisesti katsottuna 17-18 vuotias ei ole vielä henkisesti valmis sitoutumaan lopullisesti toiseen ihmiseen... 17-18 vuotiaana yksilö etsii vasta omaa paikkaansa maailmassa, itsenäistyy ja luo omaa identiteettiään. Jos ei tiedä vielä itse kuka on ja mitä haluaa elämältä, niin miten voisi sitoutua toiseen ihmiseen...

Ja eihän sinulla mikään kiire ole. Kannattaa katsoa vielä pari vuotta, asua yhdessä ja jakaa omia mielenkiinnonkohteita... Nähdä millaista se yhteiselo olisi. Mutta mitä ikinä päätätkin, niin muista että se on sinun OMA päätöksesi ja ainoastaan itse voit tehdä niin lopulliset ratkaisut. Onnea mitä ikinä päätätkin :)

olette vielä nuoria, älkää turhaan hätäilkö ehditte vielä.

Olette vielä tosi nuoria, joten kannattaa ensin kasvaa aikuiseksi ja katsella elämää ennen kuin tekee noin ison päätöksen ja sitoutuu toiseen ihmiseen loppuelämäksi. Kihlaus tarkoittaa lupausta mennä avioliittoon toisen kanssa. Me menimme naimisiin 3 kuukautta kihlauksen jälkeen, mutta me olimme jo 27-vuotiaita ja seurusteltu monta vuotta.

kannattaisi huomioida se, että tuskin on kokemusta muista ihmisistä tuossa iässä paljoakaan. Onhan se mahdollista tietää löytäneensä ihannemiehensä ilman vertailua muihin, mutta siihen ensimmäiseen vakavaan poikaystävään voi jäädä riippumaan, koska ehkä se ensimmäinen kunnon suhde tuntuu erikoisemmalta kuin mikään muu voisi, lopulta voi huomata rakastavansa enemmän suhdetta ja toisen ihmisen kanssa olemista kuin itse henkilöä.
Tuossa on pieni riski teillä, koska olette niin nuoria ja koska elämänne eivät voi olla vakaita, niin varmasti kumpikin muututte muutaman vuoden sisässä ja se muutos ei välttämättä innosta toista osapuolta.
Mielestäni kihloihin mennessä pitäisi pystyä asettamaan hääpäivä, ei välttämättä tarkkaa, mutta edes vuosi olisi hyvä tietää. Tällöin kumpikin osapuoli ainakin tajuaa, että kihlat ovat merkki avioitumisesta.

Omasta mielestäni henkinen ikä ratkaisee. Serkku meni kihloihin 18- vuotiaana, seurusteltuaan kolme vuotta. Nyt hän täyttää pian 25 vuotta ja heillä on kolme vuotias poika. =)

Ootte niin teinejä vielä. Menkää vaan, mutta olen varma, että eroatte kumminkin jossain vaiheessa.

...kihloihin mennään vasta sitten ku on asuttu yhdessä vähintään vuosi. piste....

Anna ajan kulua. Voin sanoa jälkiviisaana.
Oon nyt 27 ja näen maailman nyt erilailla kuin 17-vuotiaana, jolloin luulin jo omaavani aikuisen ajattelutavan.
Mä ja poikaystäväni suunniteltiin kihloihin menoa 17-vuotiaina ja tehtiin se, kun mä olin 18. Seurustelua oli silloin takana noin 3 vuotta. Silloin uskoin kihlauksen kestävän, mutta vuosi sitä kesti. Parikymppisenä tulee usein tarve saada nähdä maailmaa ja tavata muitakin ihmisiä. Harvoin se eka tai toka teinirakkaus on se lopullinen. Täytyy voida vähän "vertailla".
Nyt 27-vuotiaana olen juuri mennyt uudelleen kihloihin ja se tuntuu nyt oikealta. Silloin teininä se oli vain sellaista "aikuisten matkimista", josta luuli itsekin tulevansa kypsemmäksi.
Ja kuten joku aiemmin sanoi: Nuorena kun kihlautuu , on vaarana, että joutuu vielä useamman kerran kihloihin ennen kuin se lopullinen sulhanen osuu kohdalle. Sarjakihlautuminen, jos mikä, antaa huonon kuvan naisesta/miehestä!

Mietin sitä, että kun moni puhuu siitä, että täytyy vertailla ihmisiä, kunnes tietää, kuka itselleen sopii. Entäpä, jos se ensimmäinen olisikin ollut juuri sopiva, mutta koska haluaa "vertailla" ja jättää sen vuoksi suhteensa sikseen, niin ei voikaan jakaa loppuelämäänsä hänen kanssaan? Minusta on typerää painottaa vertailua niin paljon.