Moi!
Mitenhän lienee, voiko elämästään "kadota" ihan noin vaan?
Aikani pohdittuani oon laatinut jo alustavaa suunnitelmaa, mutta en usko sen olevan ihan aukoton. Mitä siis EN ole osannut ottaa huomioon?
Ensiksikin raha (se tärkein tässä maailmassa): Jos myyn auton, saan sillä hoidettua kertasuorituksena opintolainan ja muutaman huntin ulosotosta. Muuta rahan arvoista maallista (henkilökohtaista) omaisuutta/velkaa ei sitte pitäs ollakaan.
Talo: Hoidan vaiheessa olevat rempat loppuun ja siistin muutenkin levällään olevat paikat. Laadin päässä olevat suunnitelmat ja jo toteutuneet rempat paperimuotoon, jolloin kuka tahansa voi jatkaa myöhemmin ilman harmillisia yllätyksiä. Lainan ja omistusosuuden jätän erohakemuksen mukaisesti puolisolle kokonaisuudessaan.
Puoliso: Haen eroa ja puolen vuoden päästä toistamiseen, hakemuksen yhteyteen ilmoitus omaisuudenjaosta kahden kesken sopimalla.
Lapsi: Luovun huoltajuudesta lastenvalvojan vahvistuksella, onnistunee ihan viranhaltijapäätöksellä.
Henkilökohtaiset paperit, vireillä olevat asiat jne "byrokratia": Hävitän kaiken vuosien varrella kasautuneen arkiston.
Vaatteet: Kirpputorille.
Hmm, näiden toimien jälkeen luulen ainakin olevani täysin "vapaa" kaikista vastuista ja sidoksista, sekä olen käsittääkseni "vapauttanut" muut minuun juridisesti sidoksissa olevat tahot - vai jäikö jotain huomioimatta?
Eli siis tämän jälkeen voin vaan joko kadota, tai sitten mulle voi sattua joku "vahinko" (jälkimmäisen kohdalla kellekään ei ainakaan jääne minkäänlaista epäselvyyttä "kohtalostani").
Kommentteja kaivataan... kiitos.
Mitenhän lienee, voiko elämästään "kadota" ihan noin vaan?
Aikani pohdittuani oon laatinut jo alustavaa suunnitelmaa, mutta en usko sen olevan ihan aukoton. Mitä siis EN ole osannut ottaa huomioon?
Ensiksikin raha (se tärkein tässä maailmassa): Jos myyn auton, saan sillä hoidettua kertasuorituksena opintolainan ja muutaman huntin ulosotosta. Muuta rahan arvoista maallista (henkilökohtaista) omaisuutta/velkaa ei sitte pitäs ollakaan.
Talo: Hoidan vaiheessa olevat rempat loppuun ja siistin muutenkin levällään olevat paikat. Laadin päässä olevat suunnitelmat ja jo toteutuneet rempat paperimuotoon, jolloin kuka tahansa voi jatkaa myöhemmin ilman harmillisia yllätyksiä. Lainan ja omistusosuuden jätän erohakemuksen mukaisesti puolisolle kokonaisuudessaan.
Puoliso: Haen eroa ja puolen vuoden päästä toistamiseen, hakemuksen yhteyteen ilmoitus omaisuudenjaosta kahden kesken sopimalla.
Lapsi: Luovun huoltajuudesta lastenvalvojan vahvistuksella, onnistunee ihan viranhaltijapäätöksellä.
Henkilökohtaiset paperit, vireillä olevat asiat jne "byrokratia": Hävitän kaiken vuosien varrella kasautuneen arkiston.
Vaatteet: Kirpputorille.
Hmm, näiden toimien jälkeen luulen ainakin olevani täysin "vapaa" kaikista vastuista ja sidoksista, sekä olen käsittääkseni "vapauttanut" muut minuun juridisesti sidoksissa olevat tahot - vai jäikö jotain huomioimatta?
Eli siis tämän jälkeen voin vaan joko kadota, tai sitten mulle voi sattua joku "vahinko" (jälkimmäisen kohdalla kellekään ei ainakaan jääne minkäänlaista epäselvyyttä "kohtalostani").
Kommentteja kaivataan... kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä tarkoitat "katoamisella"? Sitäkö ettei olinpaikkaasi pystytä jäljittämään vai sitä että aloitat uuden elämän?
Uuden elämän aloittaminen onnistunee suunnitelmasi mukaisesti, tosin sitten pitäisi vielä löytää joku tulonlähde jolla elätät itsesi tuon jälkeen. Tarvitsethan jatkossakin katon pääsi päälle (ok, se ei ole välttämätön) ja ruokaa jolla pysyt hengissä. Ehkä vaatteitakin.
Jos taas haluat ettei olinpaikkaasi pystytä jäljittämään niin se onkin vähän vaikeampaa. Henkilöpapereita kun kysytään vähän joka paikassa. Asuntoa, työtä, maata vaihtaessa. Tarvitsisit uuden henkilöllisyyden tai tietysti on mahdollista matkustaa ensin passin kanssa jonnekin ja sitten vaan alkaa paikalliseksi pummiksi, se on ainut elinkeino jossa ei taida henkilöllisyydellä olla väliä.
...oikeasti "kadota" elämästä - lopullisesti.
(Tulkittavissa kai myös itsariksi)
Ahaa.. tuo tulkinta ei tullut mieleenikään.
Taloudelliset asiat tosiaan saat hoidettua noin, mutta ne asiat onkin niitä pienimpiä jotka sinut sitoo läheisiisi, vaimo ja lapsi kai ovat lähimpiä. Sitä henkistä yhteyttä et saa katoamaan vaikka tekisit mitä ja se on se millä on eniten merkitystä kenellekään joka sinut tuntee.
Joten vastaus kai on ettet mitenkään. Jokaiseen ihmiseen jonka olet tavannut olet jättänyt jäljen. Eikä se jälki katoa vaikka itse katoaisit.
Mielenkiinnosta, miksi Sinun pitäisi erota ja luopua huoltajuudesta ennen "katoamistasi"? Avioliitto ja huoltajuushan purkautuu joka tapauksessa kuolemaasi. Samaten velka- ja omistussitoumukset.
Koska tunnen itseni, tiedän myös sen, ettei tuo itsarin teko ole ollenkaan niin takuuvarma kansti - epäonnistua voi aina.
Toisekseen, tuo itsenä omasta elämästä ulos siivoaminen antaa kuitenkin aina mahdollisuuden jatkaa elämää yksin erokkaona jossain korvessa (tietämättömissä).
itsarin tekeminen taida olla kovin helppoa kenellekään. Ei ole kokemusta mutta tulee mieleen esim muutamakin julkisuudessa ruodittu tapaus jossa esim isä on tappanut perheensä ja ainakin omien sanojensa mukaan yrittänyt sen jlk tappaa itsensä muttei sitten ole onnistunut. Ehkä se ihmisen hengissäpysymisvietti on niin suuri että sitä on vaikea ylittää. Jotkut toki onnistuvat.
Toinen juttu on sitten tietysti se että tuskinpa se itsarin tekeminen millään muotoa on hyvä ratkaisu. Varmaa kun on ettei oma elämä siitä ainakaan parane. Loppuu kokonaan. Eikä uutta mahdollisuutta tule (ellei satu uskomaan jälleensyntymiseen). Ja sen lisäksi tuska jonka sillä aiheuttaa läheisilleen on varmasti sanoinkuvaamaton. Ratkaisu jossa kaikki osapuolet häviävät, pahiten tietysti itsemurhan tekijä itse.
Huomattavasti parempi ratkaisu itsesi ja läheistesikin kannalta olisi se erakko-vaihtoehto, tosin se on taas hyvin itsekäs ratkaisu ja pakenemista. Siellä olisi tietysti aikaa miettiä asioita, mutta pakenemalla jättää yleensä myös taakseen käsittelemättömiä asioita ja ne voi alkaa painaa siellä erämaassa pahastikin kun on aikaa vielä miettiäkin. Jos valitset erakkovaihtoehdon niin kaikkien kannalta järkevintä olisi kuitenkin kertoa läheisille että lähdet tietoisesti pois heidän luotaan, ettet sitten joudu pakoilemaan siellä etsijöitä ja toisaalta läheisesi viettämään unettomia öitä sinua etsien.
Kuitenkin kaikkein järkevin vaihtoehto olisi olla katoamatta kokonaan! Varmaan itse kunkin tekisi välillä mieli painua maan alle, mutta se on sitä elämää.. kaikesta selviää kun menee vaan rohkeasti kohti eikä pakene, enempää nyt tässä psykologisoimatta.
Helpommin käy kun matkustat jonnekin vinku-intiaan lomalle ja yksinkertaisesti vain jäät sille tielle. Tsunamin yhteydessä olisi kaikilla vähänkään siellä suunnalla olleilla ollut erinomainen tilaisuus kadota ja tulla samalla julistetuksi kuoliaaksi. Ihme että juuri kukaan ei käyttänyt tilaisuuutta, käytännössä kaikki kadoksissa olleet suomalaiset on kai tunnistettu.
Miksi maksat velkasi pois, jos kerran aiot poistua yhteiskunnastamme tuntemattomaan määränpäähän?
Lapsen huoltajuus ja elatusvastuu ei valitettavasti poistu ihan ilmoitusasiana.
Jos kerran olet kaiken harkinnut noin tarkkaan, niin miksi ylipäätään sun pitäisi kadota? Mikset voi kertoa lähimmäisillesi, että aloitat uuden elämän ja vaihdat maisemaa?
Katoaminen aiheuttaa suurta tuskaa lähimmäisille - jatkuvan painajaisen, joka ei tunnu päättyvän, ennenkuin kadonneen kohtalo selviää.
ettet halua oikeasti kadota vaan kysyä välittääkö kukaan jos katoaisit. Välittää, kuten vastausten määrästä huomasit. Välittää, ja moni nyt6 pohtii katoatko. Ilmoitatko sitten JOS katoat. Kummittele vaikka täällä palstalla.