Mua on kiusattu nelosluokalta lähtien. Onneksi yläasteella älysin mennä aivan toiseen kouluun kuin kiusaajani ja sain näin kiusaamisen loppumaan. Nyt sitten melkien täysi-ikäisenä tuli mietittyä näitä ala-asteen aikoja ja miten ne nyt vaikuttaa mun nykyiseen elämään.. Tulipa sitten todettua, että HEMMETIN paljon.
Niistä lukuisista asioista mainitsen itsluottamuksen ja sosiaalisen uskaltautumisen. Mulla nämä asiat painu ainakin pohjalukemille ala-asteen aikana. Koulukiusaaminen voi siis vaikuttaa työelämään saakka. Kun sulta puuttuu se luottamus niin sä et esimerkiksi uskalla töissä puhua kunnolla selkeällä äännellä asiakkaille tai saati sitten mennä kysymään niiltä, että tarvitseeko ne apua vaan sun puhe voi jäädä hyvinkin pieneksi piipittelyksi.
Itse olen saanut nostettua joten kuten omaa luottamustani, mutta se oli ihan vain sen ansiosta, että pääsin kiusaamisesta eroon hyvissä ajoin.
Niistä lukuisista asioista mainitsen itsluottamuksen ja sosiaalisen uskaltautumisen. Mulla nämä asiat painu ainakin pohjalukemille ala-asteen aikana. Koulukiusaaminen voi siis vaikuttaa työelämään saakka. Kun sulta puuttuu se luottamus niin sä et esimerkiksi uskalla töissä puhua kunnolla selkeällä äännellä asiakkaille tai saati sitten mennä kysymään niiltä, että tarvitseeko ne apua vaan sun puhe voi jäädä hyvinkin pieneksi piipittelyksi.
Itse olen saanut nostettua joten kuten omaa luottamustani, mutta se oli ihan vain sen ansiosta, että pääsin kiusaamisesta eroon hyvissä ajoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itse en varsinaisesti ole koskaan ollut kiusattu lukuunottamatta yläasteella tapahtunutta syrjintää (kiitos senkin, että luokkamme yhteishenki oli täysin perseestä). Mutta silloinkaan en ollut syrjittynä yksin vaan minulla oli yksi todella hyvä ystävä.
Siitäkin huolimatta nämä yläasteen tapahtumat muuttivat minua. Aikaisemmin olin ollut hyvinkin sosiaalinen sekä tutustuin ja tulin toimeen uusien ihmisten kanssa helposti. Yläasteen viimeisenä vuonna olin todella hiljainen ja ujo ja tuskin pystyin puhumaan kellekkään omista asioistani, en edes sille yhdelle ainoalle ystävälle. Tämä eristäytyminen johtui varmasti siitäkin että eräs läheiseni menehtyi enkä yrittänytkään käsitellä tunteitani sitä asiaa koskien(mm. puhumalla siitä jollekkin toiselle ihmiselle).
Kuitenkin yläasteelta pääsyn jälkeen kaikki on mennyt todella hyvään suuntaan :) Olen saanut monia uusia kavereita ja ystäviäkin joille pystyn nykyään puhumaan avoimesti asioistani. Ja eipä kukaan ole aikoihin sanonut minua hiljaiseksi, koska olen äänessäkin melko paljon :D itseluottamukseni on noussut todella huimasti.
Itse siis selvisin todella vähällä verrattuna joihinkin muihin ihmisiin. Toivottavasti jokainen kiusaaja tai kiusattukin tämän lukiessaan ymmärtäisi kuinka kiusaaminen vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun. Vaikka kiusaaminen loppuisikin, sen seuraukset tuskin katoavat koskaan täysin.