Moi!
Oon 19-vuotias tyttö ja oon ollu pari vuotta kiinnostunu samanikäsestä pojasta. Oltiin samassa lukiossa, samalla luokalla... (kirjotin nyt keväällä). Ollaan siis ihan kavereita, jutellaan mesessä tai missä vaan, jos joskus törmään. Mut ei meistä mitään ylimpiä ystäviä oo tullu. Ongelma on se, et sanoin sille yli vuos sitte, et oon kiinnostunu siitä. Se sano, et haluu olla vaan kaveri mun kanssa ja pakkohan se oli hyväksyä sitten. Meidän välit ei kuitenkaan muuttunu yhtään huonompaan suuntaan vaan edelleen juteltiin samalla laitta mesessä, ku ennen mun tunnustustakin. Ollaan tässä keväällä sit sovittu, et vois pitää leffailtaa ja hengailla joskus yhessä ja se pyys mua niille yks viikonloppu juomaan viiniä ja seuraksi vaan. Olin tietenki ihan innoissani ja en nukkunu edellisenä yönä ollenkaan ja jännitti kauheesti ja aattelin, et nyt on mun tilaisuus iskee se :D No mutta tuntia ennenku meidän piti nähä se laitto viestin, et sen serkku tulee toiselta puolelta suomee just kylään, et sori pakko siirtää sitä leffailtaa. Harmitti ihan älyttömästi, mut eipä sille mitään voinu. Ollaan sovittu ehkä viis uutta tapaamista, mut aina se on perunu, et ei ehi/on töitä jne. Ja mä kyllä tiiä, et sillä on niitä töitä jne, mut alkaa tuntua niin epätoivoselta! Se laitto viime viikolla viestiä, et vois nähä kesällä. Aika iso toi käsite... voinko luottaa, et me muka nähään..! Kaiken lisäksi tää tilanne on alkanu vaivaa mua niin paljo, et mulla on kamala stressi tästä ja mun kroppa reagoi siihen pahaolla ololla (oksettaa kokoajan, mut en oksenna) tää on NIIN ahistavaa ja mä en tiiä mitä teen! Tekis mieli vaan laittaa viesti, et tykkään siitä niin paljo, ettei siinä oo mitään järkee, mut en tiiä oisko se kovin viisasta. Onko huono idea sanoo sille suoraan mun tunteista TAAS vai pitäskö vaan oottaa, jos satutaan näkemään kesällä? Mitä mä teen?? Oon niin pulassa ja en yksinkertasesti kestä tätä enää. Tää on jo niin liikaa... hmm.. tuntuu, et tuun oikeesti hulluksi. Kiiton kaikille, jotka jakso lukee tän ja jos joku jaksaa antaa jotain vinkkejä niin oon erittäin kiitollinen! :)
Oon 19-vuotias tyttö ja oon ollu pari vuotta kiinnostunu samanikäsestä pojasta. Oltiin samassa lukiossa, samalla luokalla... (kirjotin nyt keväällä). Ollaan siis ihan kavereita, jutellaan mesessä tai missä vaan, jos joskus törmään. Mut ei meistä mitään ylimpiä ystäviä oo tullu. Ongelma on se, et sanoin sille yli vuos sitte, et oon kiinnostunu siitä. Se sano, et haluu olla vaan kaveri mun kanssa ja pakkohan se oli hyväksyä sitten. Meidän välit ei kuitenkaan muuttunu yhtään huonompaan suuntaan vaan edelleen juteltiin samalla laitta mesessä, ku ennen mun tunnustustakin. Ollaan tässä keväällä sit sovittu, et vois pitää leffailtaa ja hengailla joskus yhessä ja se pyys mua niille yks viikonloppu juomaan viiniä ja seuraksi vaan. Olin tietenki ihan innoissani ja en nukkunu edellisenä yönä ollenkaan ja jännitti kauheesti ja aattelin, et nyt on mun tilaisuus iskee se :D No mutta tuntia ennenku meidän piti nähä se laitto viestin, et sen serkku tulee toiselta puolelta suomee just kylään, et sori pakko siirtää sitä leffailtaa. Harmitti ihan älyttömästi, mut eipä sille mitään voinu. Ollaan sovittu ehkä viis uutta tapaamista, mut aina se on perunu, et ei ehi/on töitä jne. Ja mä kyllä tiiä, et sillä on niitä töitä jne, mut alkaa tuntua niin epätoivoselta! Se laitto viime viikolla viestiä, et vois nähä kesällä. Aika iso toi käsite... voinko luottaa, et me muka nähään..! Kaiken lisäksi tää tilanne on alkanu vaivaa mua niin paljo, et mulla on kamala stressi tästä ja mun kroppa reagoi siihen pahaolla ololla (oksettaa kokoajan, mut en oksenna) tää on NIIN ahistavaa ja mä en tiiä mitä teen! Tekis mieli vaan laittaa viesti, et tykkään siitä niin paljo, ettei siinä oo mitään järkee, mut en tiiä oisko se kovin viisasta. Onko huono idea sanoo sille suoraan mun tunteista TAAS vai pitäskö vaan oottaa, jos satutaan näkemään kesällä? Mitä mä teen?? Oon niin pulassa ja en yksinkertasesti kestä tätä enää. Tää on jo niin liikaa... hmm.. tuntuu, et tuun oikeesti hulluksi. Kiiton kaikille, jotka jakso lukee tän ja jos joku jaksaa antaa jotain vinkkejä niin oon erittäin kiitollinen! :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko huono idea sanoo sille suoraan mun tunteista?
On.
Pitäskö vaan oottaa, jos satutaan näkemään kesällä?
Valitettavasti, tai sit sovi ite sen kanssa jotain.
"Onko huono idea sanoo sille suoraan mun tunteista?"
Ei.
"Pitäskö vaan oottaa, jos satutaan näkemään kesällä?"
Ei.
Mä olisin jo tossa vaiheessa laittanut viestiä pojalle aika loukkaantuneena, että mitäs peliä se oikein pelaa. Jos se haluaa viettää mun kanssa leffailtaan, niin silloin sovitaan ja oikeasti vietetään. Tollaset tyhjät lupaukset on niin säälittäviä. Jos se ei halua viettää mun kanssa leffailtaa, niin silloin ei kannata luvata mitään. Ehkä se poika pelkää loukkaavansa sua. Tollanen kyllä loukkaa tuhat kertaa enemmän kuin totuus.
Joten sanopas sille pojalle, ettei pomputtele sua tolla tavalla.
samaa mieltä! Voi myös kysyä suoraan että haluaako se oikeasti tavata sun kans ja pitää sitä leffa iltaa... mutta kuitenki varovasti ettei ystävyys mene pieleen.
Mun täytyy sanoa, että itse kokisin tosi ahdistavaks tilanteeks, jos sellanen ihminen, joka joskus on muhun ollut ihastunut tunnustais jälleen kerran olevansa ihastunut (varsinkin jos vihdoin ja viimein ajattelee vain voivansa olla ystäviä).
Eli ei, älä kerro hänelle tunteistasi. Kerro joskus myöhemmin, anna hänelle aikaa tutustua sinuun paremmin, ja miksei ihastuakin. Kun huomaat hänessä merkkejä ihastumisesta, sitten kerro. Varmaan hänkin vastaa tunteisiisi.
Toisaalta, edellisen vastaajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että turha sen pojan on sinua pompotella. Ei kaikkeen tarvitse suostua, ja ehkä voisit itse pyytää häntä joskus johonkin. ^_^ pyydä kaveri kanssasi elokuviin "kun et muutakaan enää keksi kun kaikilla muilla on muuta tekemistä" ja lähtekää sen jälkeen vaikka viiniä maistelemaan johonkin rannalle tai mihin tahansa keksitkään.
Ja varmasti näette kesällä! Jos tulee joku serkku-syy, sano että voihan serkku teidän mukaan lähteä! Lähdette vaikka yhdessä elokuviin, rannalle pelaamaan lentopalloa tai mitä tahansa! ^_^ Älä antaudu hänen pomputeltavaksi, ja tuskin hän keksii mitään syytä, minkä takia ette voisi hänen serkkunsa kanssa hengailla :D
TIES VAIKKA SE POIKA OLISI MAFIAN JÄSEN JA SILLÄ ON AINA LIIKENEUVOTTELUITA SONNYN, TONYN JA VINNIEN KANSSA JA SIT SE ON VÄLILLÄ AINA KOVISTELEMASSA VELALLISIA JOTEN SINUNA JÄTTÄISIN SEN!
Mie olen myös sillä linjalla, että ei kannata kertoa, vaikka kuinka siun tekisi mieli kertoa :] Tiedän itse, mitä se on, ku vattassa kiertää ja kaikki on päässä ihan sekasin ja ei voi ajatella muuta kun sitä yhtä henkilöä. Hyvä juttu, jos te voitte jutella ja olla kavereita. Mie tiiän, että se juttelukin voi olla tosi hankalaa jos vatta heittelee voltteja...
Ja älä todellakaan anna se pompottaa. Sano sille siitä. Tee selväksi, että sellainen ei ole kovin mukavaa kohtelua, että ensin sovitaan ja sitten vime hetkellä perutaan. Että tosiaan ennemmin ollaan sitten lupaamatta mitään.
Muista että sie et oo yksin ton tunteen kanssa 8D Mie oon ihan sekasin yhestä tyypistä...
Jaksamisia sinnepäin. ^^
Kiitos kaikille vastaajille!
Eilen yöllä juteltiin mesessä ja aika vierähti hieman! Juteltiin joku kuus tuntia putkeen ja oli ihan tosi kiva rupatella ja juteltiin ihan syvällisiäkin. Oon kysyny tältä kyseiseltä pojalta, et haluuko se edes nähä mua, ku aina peruu. On sanonu, et todellakin haluu nähä, mut haluu nähä sillon, ku porukat ei oo kotona. Et kivempi silleen kahestaan... muttaku ei meidän talot näytä olevan koskaan tyhjät. Niin alkaa hieman epätoivo iskee. En vaan jaksas oottaa, että JOS tapahtuu jotain. Ku entä jos ei tapahu? Hmm, oon niin monesti miettiny, et kyllä kerron, jos saan sillä vaan oman oloni parantumaan. En tietenkään halua sille mitään ahistusta ja pelkään, et sen sille aiheuttaisin, jos puhusin suoraan. Mut on niin sekavaa taas. Eilen se ihan intona jutteli mulle ja kyseli kauheesti kaikkee jne. Mut välillä se on just tommonen. Ja välillä kauheen neutraali. Niin otappa sit selvää :/ Ehkä mun pitää vielä miettiä miten toimin... on vaan niin hiton vaikeeta!
ettekö sitten voi nähdä jossain muualla kun jomman kumman kotosalla? :o
Noku se haluu just pitää leffailtaa... niin se ei oikein onnistu, ku jomman kumman luona. vaikeeta oikeesti. Kyllä minäki mielellään pidän sen leffaillan, mut en tiiä miten kauan jaksan oottaa. Alkaa raivostuttaa, ku joutuu niin kauan oottaa. Hmm, en tiiä mitä se tekis. Ku tää ahistaa niin paljo ja ratkasua ei oikein näytä löytyvän. Hitto :/
Hei!
Oli pakko vastata viestiisi, koska tarinasi kuulosti niiiin tutulta. Olen 89 syntynyt tyttö ja itse olen ollut ihastunut rinnakkaisluokkalaiseen poikaan jo kolmen vuoden ajan ja olen kertonut hänelle tunteistani kahdesti, viimeksi puolitoista vuotta sitten. Välimme eivät myöskään ole juuri muuttuneet tunnustusten jälkeen. Tämän kevään aikana olemme lähentyneet melko paljon ja tällä hetkellä välimme ovat todella hyvät ja olemme nyt lomallakin viettäneet yhdessä pari mukavaa päivää. Välillä tuntuu juuri siltä, että hän voisi olla kiinnostunut ja välillä taas ei. Hän myös halusi pitää yhteyttä nyt kesän aikana ja meillä on tulossa nyt muutama illanvietto kaveriporukalla juhannuksen tietämillä. Odotan niitä innolla, sillä minulla on kamala ikävä häntä ja se vaikuttaa koko ajan tekemisiini. En kuitenkaan tiedä yhtään hänen tunteistaa ja se häiritsee, mutta en halua myöskään hätiköidä.
En oikein osaa antaa sinulle mitään hyviä neuvoja, mutta tiedän miltä sinusta tuntuu. Meillä menee pojan kanssa hyvin tällä hetkellä ja olemme läheisempiä kuin koskaan, ja jotenkin tuntuu, että se rakkauden tunnustaminen vain pahentaa asiaa, joten en suosittele sitä. Tiedän, että on vaikeaa olla kertomatta, tiedän sen kokemuksesta erittäin hyvin!
Paras ratkaisu ongelmaasi on ehkä vain aika. Kesää on vielä paljon jäljellä ja paljon ehtii tapahtua. Jos hän vielä jatkossakin peruu tapaamisianne, sovi itse tapaaminen tai keksi jotain kivaa tekemistä yhdessä. Yritä olla kärsivällinen! Ei rakkautta voi pakottaa, sen jos minkä olen oppinut... se tulee itsestään pikku hiljaa, toivottavasti. Tapaamisia odotellessasi kehitä itsellesi jotakin tekemistä, jolloin saat ajatukset suunnattua edes hetkeksi jonnekin muualle. Itselläni se on ainakin toiminut.
Hyvää kesän jatkoa sinulle ja tsemppiä, kyllä se siitä lähtee sujumaan, kulostaa ainakin todella lupaavalta ;)