Mua on jo jonkin aikaa mietityttänyt opiskelu.
Aina tulee jotain mieleen, mut sitte mietin, että
kannattaako koko opiskelu, jos kyseinen ala ei miellytäkään mua. Jos käy kolme vuotta koulua ja valmistuu ja ei sitte sen alan työ kiinnostakaan, nii mitäs sitte teen? Onko kellään
samankaltaisia ajatuksia?
Aina tulee jotain mieleen, mut sitte mietin, että
kannattaako koko opiskelu, jos kyseinen ala ei miellytäkään mua. Jos käy kolme vuotta koulua ja valmistuu ja ei sitte sen alan työ kiinnostakaan, nii mitäs sitte teen? Onko kellään
samankaltaisia ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ku alotin merkonomi opiskelut ni se oli miulle kakkosvaihtoehto, johokii oli mentävä. Nyt ko oon sitä kouluu jo kax vuotta käyny ni pitemmän aikaa miusta on jo tuntunu et tää ei oo se miun unelmien ammatti (kauppa täti) ja miu työharjottelut on tukenu sitä. Mie kuitekii luen taloushallintoa, et ei miusta välttämättä mitää kauppatätiä sit ees tuu.
Mut mie päätin että käyn koulun loppuu vaikka se ei nii nappaiskaan, en rupee samanlaisex ko oma sisko (lopettanu tosi monta kouluu). Ja miul on vielä mahollisuus lähtee opiskeleen ko vika vuos on käyty.
Koulut voi aina lopettaa, jos se ei sitte kiinnostakaan tai se ei oo se mitä haluu tehä. Mut enne tollasta kannattaa käyvä vaikka ammatinvalintapsykologilla (autto miuta paljon). Apua saa jos sitä haluu ja tarvii.
Kannattaa tutusta avoimesti erilaiseen koulutustarjontaan. Jos vaihtoehtona on istua kotona, niin sitten on parempi vaikka kokeilla jotain koulutusta vaikka se ei sitten olisikaan oikea ala.
Tärkeintä olisi kuitenkin, että olisi jokin koulutus. Siis jokin peruskoulun jälkeinen loppuun asti hoidettu koulutus eli lukio tai ammattikoulu. On parempi, että on valmistunut vaikkapa merkonomiksi, media-assariksi tai vaikka suurtalouskokiksi vaikkei alalle haluaisi loppuelämäksi jäädäkään töihin, koska pelkkä peruskoulu aikuisella ihmisellä ei ole hyvä juttu. Alaa voi vaihtaa myöhemmin. Sitten kun opiskelee sitä "omaa alaa", niin kesätöiden ja muidenkin töiden haussa on hyötyä aiemmastakin koulutuksesta. Voi siis esim. olla iltatöissä kaupan kassalla samalla kun opiskelee vaikka sairaanhoitajaksi tai insinööriksi.
Ja vielä sellainen asia, että jos mikään ala ei oikein kiinnosta eikä opinnot suju, niin jossain vaiheessa on hyvä ajatella sillä tavalla, että työn ei välttämättä tarvitsekaan olla mikään sydämen asia. Ei tarvitse mennä alalle jota vihaa, mutta ei työtään tarvitse rakastaakaan. Aika monelle työ on kuitenkin lähinnä toimeentulon lähde.
Vaikka monet on kateellisia joillekin diplomi-insinööreille ja lääkäreille, joiden palkka on kolme kertaa tavallisen duunarin palkka, niin kyllä niidenkin opinnot ja työt on usein kaikkea muuta kuin mielenkiintoisia ja mukavia. Se että oma ala välillä ottaa päähän ei tarkoita sitä että olisi väärällä alalla! Ala ei välttämättä vaihtamalla parane, koska joka alalla on hyvät ja huonot puolet, jotka on kai vaan pakko hyväksyä.