Katsohan,
kuinka hänellä on
himmeän yövalon hehkussa
nukkainen poski,
kuinka hänen pieni,
kuulasihoinen kätensä
lepää suuressa
ahavoituneessa kädessä
unen vaimennettua iltasadun
isän kuiskaukseksi,
kuinka äidin selkä lepää lämpimänä
hänen kylkeään vasten.
Katsohan,
miten turvassa hän on.
Pitkät pehmeät ripset
värähtävät
vielä silloin tällöin,
Nalle-Puh-koristeisen unipaidan alla
hänen hento rintansa
nousee ja laskee
kevyen hengityksen tahtiin -
hän tuhisee hieman -
ja vaikka aamu koittaa,
vaikka hän herää ensin,
hän saa uneksia yhä,
koko pitkän päivän verran,
vielä lukuisten
utuisten aamujen,
riemukkaiden päivien verran,
tämä syvän
keskinäisen rakkauden hedelmä.
Katsohan,
kun vielä voit nähdä sen.
kuinka hänellä on
himmeän yövalon hehkussa
nukkainen poski,
kuinka hänen pieni,
kuulasihoinen kätensä
lepää suuressa
ahavoituneessa kädessä
unen vaimennettua iltasadun
isän kuiskaukseksi,
kuinka äidin selkä lepää lämpimänä
hänen kylkeään vasten.
Katsohan,
miten turvassa hän on.
Pitkät pehmeät ripset
värähtävät
vielä silloin tällöin,
Nalle-Puh-koristeisen unipaidan alla
hänen hento rintansa
nousee ja laskee
kevyen hengityksen tahtiin -
hän tuhisee hieman -
ja vaikka aamu koittaa,
vaikka hän herää ensin,
hän saa uneksia yhä,
koko pitkän päivän verran,
vielä lukuisten
utuisten aamujen,
riemukkaiden päivien verran,
tämä syvän
keskinäisen rakkauden hedelmä.
Katsohan,
kun vielä voit nähdä sen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hänen maailmansa
äänet ovat vielä
pehmeitä, helliä kuiskauksia
unen läpi,
kuplivaa naurua aamiaispöydässä,
kuinka hänen öissään
laukkaavat unihevoset
helisevät kulkuset päitsissään,
kuinka hänen päiviään
säestävät pyllähdysten tumsahdukset
ja kaatumisten kolinat,
kuinka hän rämistää kattilankansia,
taputtaa pöydänkantta,
repii sanomalehtiä ja
vanhempiensa sieluja,
duurissa vaikka soittaa.
Kuulehan,
kuinka kaukana maailman
kovat kolinat vielä ovat,
miten lähellä menettämisen pelko.
vanhemmilleenkin laina.
Mutta syöksythän silti väliin,
jos jokin vyöryy häntä kohti
liian synkeänä peittääkseen
hänet tummaan usvaan,
liian kirkkaana sokaistakseen
hänen näkönsä,
liian terävänä viiltääkseen häntä,
liian houkuttelevan pehmeänä
sekoittaakseen hänen epävarmat,
harhailevat ajatuksensa.
Juoksethan hänen rinnallaan,
jos hän pelästyy ja pakenee varjoja,
pysähdythän hänen vierelleen,
kun hän haluaa pysähtyä
ja sykertyä kasaan.
Lupaathan ottaa vastaan,
jos hän haluaa hypätä.
Ethän ole tuntematon?
unen.Voin kuunnella tätä kuin musiikkia.