pääsitte puolisonne uskottomuuden yli?
Pystyittekö unohtamaan ja antamaan anteeksi?
Jouduitteko terapiaan henkilökohtaisesti sen jälkeen?
Kostitteko puolisollenne?
Pystyittekö unohtamaan ja antamaan anteeksi?
Jouduitteko terapiaan henkilökohtaisesti sen jälkeen?
Kostitteko puolisollenne?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aika tekee tehtävänsä ja asialla ei ole minulle enää mitään henkilökohtaista merkitystä. Oli hänen ratkaisunsa myös erota tuon tilanteen jälkeen. Elämäni oli jo konkurssin myötä jo muutenkin varsin hankalassa vaiheessa.
Pystyin unohtamaan asiat ja myös antamaan anteeksi.
En joutunut terapiaan. Tosin syön edelleenkin masennuslääkkeitä... mutta elämä voittaa.
En kostanut hänelle, olen edelleenkin puheväleissä.
Onko aika sittenkään parantanut haavat ?
miksi kysyt?
Kyllä vain aika on parantanut haavat:)
Viime viikolla toivotin hänelle ja hänen uudelleen
seuraavasti: "Tehkää toisenne onnellisiksi!"
Miten luulet... toivoittaisiko haavoittunut aidosti
noin?
En minä mitään pahaa tarkoittanut, mutta jotenkin kirjoituksessa oli sellainen ristiriita.
Masennuslääkkeet on tarkoitettu masennuksen hoitoon, siksi heräsi tuo kysymys. Olisi pitänyt jättää kysymysmerkki pois.
anteeksi pyyntöön. Minulla on edelleen masennusta, vaikka sitä ei kukaan "päältäpäin" huomaakaan siksi
käytän niitä lääkkeitä. Kuten kerroin tapahtui samanaikaisesti aika paljon asioita: Konkurssi, isän
kuolema, taloudelliset vaikeudet, kissakin kuoli:)
No, tässä jo pitkän aikaa ajatukset olleet jossain ihan muualla. Kohta menossa kastumaan sinne saareen, toki ensin Pattia katsomaan Provinssiin:)
No hyvä :)
Me käytiin toissapäivänä kuuntelemassa Erja Lyytistä kun esiintyi tässä aika lähellä. Hyvähän se oli. 70-luvulla olisi ollut varmaan pieni ihme.
Olen ollut se "syyllinen" osapuoli mutta ei sillä ole ollut tarkoitus vahingoittaa miestä. Uudelle rakkaudelle tuli luonnollisesti sosiaalinen tilaus kun ensimmäisestä, 18 vuotta kestäneestä suhteesta oli rakkaus tiessään jo viimeiset 10 vuotta. Jos joudun itse uskottomuuden "kohteeksi" niin luulen, että ymmärrän sen. En kostaisi, vaan suhde loppuisi sillä sekunnilla kun saisin tietää.
syyllistäjistä, mutta omalta kohdaltani olisin tarvinnut aitoa keskustelua. Usein naisista sanotaan, että haluavat ja osaavat keskustella:)
Minusta "sekuntiaikataulu" puolin ja toisin jättää
kyllä asioita aika paljon avoimeksi mieleen:)
Kaikki inhimillisen kanssakäymisen kohtaamiset ovat vain "elämää"., joka voi opettaa ja mahdollistaa jotain. Jokainen päättää tietenkin kohdallaan: kostaako, ottaako loparit vai mitä tekee...
Mahdollisuuksiakin on... minulla on säilynyt suhteet kaikkiin ex:iini jonkinlaisena. Joidenkin
kanssa jopa on naureskeltu porukassa entisille "tyhmyyksille" yhdessä uusien kumppaneiden kanssa.
Mahdotonta? Ei suinkaan:)
Kiristin hänet suostumaan avioeroon ilman lapsen tapaamisoikeutta. En antanut hänen koskaan tavata lastaan.
Minkäänlaisia mielenterveyspalveluja tai lääkkeitä en ole tarvinnut. Ja löysin rakkaan johon luotan.
Millaisen kuvan avioliitosta ja ihmissuhteista annat lapsellesi?
Eikö lapsellasi ole oikeus isään ?
Mitä vastaat lapsellesi, kun hän kysyy isästään?
Jos haukut lapselle hänen isäänsä, hänen kehityksensä voi vaarantua ja hänen identiteettinsä vaurioitua. Lapsi ajattelee aina kaikkein parasta vanhemmistaan. Lapsesi voi alkaakin vihaamaan sinua, jos et anna hänen tavata omaa isäänsä.
Onko kostaminen mielestäsi kypsän aikuisen toimintaa?
Alkaisitko itse seurustelamaan tai pysymään avioliitossa, jos kaikki ei olisi hyvin ja vaikka rakastaisit toista henkilöä?
Pitäisi miettiä miksi toinen osapuoli hakee "lohdutusta muualta".
Mikä meni suhteessa vikaan, kun toisen osapuolen piti mennä "muualle"?
Mielestäni parisuhde perustuu ehdottomaan luottamukseen ja kun kaikki on hyvin, ei väliin mahdu ketään kolmatta osapuolta.
Eikös se pappikin kysynyt: "Tahdotko?"
Eihän kukaan voi pakottaa toista ihmistä avioliittoon tai seurustelemaan kanssaan, jos toista osapuolta ei kiinnosta yhtään. Suhde perustuu vapaaehtoisuuteen, jossa molemmat tahtovat olla.
Kiristys ja kostaminen ei ole tasapainoisen kypsän aikuisen toimintaa ja siitä ei saa kuin pahan mielen itselleen ja koston kohteelle.
"Älkää itse kostako rakkaani... (Room. 12:19)
"Olkaa veljellisessä (sopii myös: aviollisessa)rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne". (Room. 12:10)
"RAKKAUS EI TEE LÄHIMMÄISELLE MITÄÄN PAHAA..."(Room. 13:10)
Viisaita neuvoja maailman viisaimmasta kirjasta !
Sinä nyt vedit johtopäätöksiä ihan omasta elämästäsi.
Niin olimme nuoria ja hänestä tuli rikollinen. En voinut luottaa lasta hänelle. Jos olisin voinut luottaa olisin toki sen sallinut.
Minun jälkeeni hän on perustanut kolme perhettä ja jokaisen hylännyt vuorollaan. Ja nyt 50 vuotiaana hän etsii taas uutta naista uhrikseen.
Minä halusin itse hänestä eroon, koska siis hän oli rikollinen, varastettua tavaraa ja lähinnä huumekauppaan erikoistunut. Ja en olisi koskaan päässyt hänestä eroon, ellen olisi antanut hänen kuvitella, että hän jättää minut.
Pääsin onnellisesti täydellisesti hänestä eroon. Tein oikein, koska hänestä ei ole koskaan ollut vastuunottajaksi ja siksi ei isäksi. Joten se syyttävä sormesi osoittaa nyt väärään suuntaan.
sinä siis sait vapauden itsellesi.
Mutta miksi kosto? etkö luottanut maalliseen lakiin?halusitko maksimoida kärsimykset?
Aika vahva selittelyn maku sinun jutussasi.
Haluat olla enkeli
Tuollaisesta sosiopaatista pääsee eroon vain olemalla vielä pahempi kuin se.
hyvä kun myönsit olevasi tavallinen kuolevainen.
En koskaan ole sitä epäillyt.
Se pitäis määritellä tarkkaan. Luulen tarkoitettavan seksisuhdetta muun kumppanin kanssa. Näinkö se aina ja ainoastaan menee?
Mitä siittä alkaa jauhamaan ei muuta kun kantapäät eri suuntaan vain,en ole koskaan kostanu enkä masentunut,petetty kyllä on ja onhan sitä itkuakin päästetty mutta elämä jatkuu edelleen ja uusi rakkaus on elämääni tullut joka on jo 8vuotta kestänyt
toisensa toistaa.
Miksi meilla on mielikuva aviollisesta yhteiselosta epatodellinen???
Ihmisen toiminnot eivat vastaa sita kuvitelmaa jonka mukaan elaisimme kaikki tapahtumat yhden kanssa, avio/avopuolison kanssa.
Ihastumme,kuvittelemme rakkautta yksioikoiseksi pilvissa leijumiseksi.
Rakkauteen kuuluu myos erehdysten tiedostaminen,
emmehan ela tynnyrissa.
Ymparoiva maailma luo hyvin paljon houkutuksia.Tahallisesti tai tahattomasti ajaudumme, antaudumme niiden vietavaksi ja hups- olemme "harhateilla".
Mageeta,ensihuumaa!
Jos ymmarramme palata arkeen niin paluu puolison luo pitaisi kasittaa todelliseksi Rakkauden osoitukseksi.
Kuinka moni sen ymmartaa, harva kai.
Ei ole mitään syytä kehuskella sillä, kuinka helposti on jättänyt kumppaninsa uskottomuuden vuoksi. Jättäminen ei vaadi paljon; anteeksiantaminen vaatii paljon enemmän rakkautta, inhimillisyyttä ja puhdasta järkeä.
Kostaminen on - pettämisen vuoksi, kuten aina muutenkin - lapsenomainen primitiivireaktio. Toipuminen riippuu niin monesta seikasta, että jokaisen kokemus on pakosta erilainen. Uskottomuudesta selviäminen on kuitenkin helpompaa kuin hylkäämisestä toipuminen.