Taitaapi porukat vielä nukuskella ?Heräsin jo viideltä,kuin kukko :)
Huomenta
päivää !
321448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Suurinpiirtein hereillä ankean harmaassa ja sateisessa aamussa alottelemassa työpäivää. Taas viime yönä ja aamulla joutui ihmettelmään että kuinka kauan tämä kurkun limakalvojen vaivat oikein jatkuvat kun koko ajan saa köhiä kurkkuaan selväksi ja ääni tahtoo häipyä. Homma on taas mennyt pahempaan suuntaan :-( .
Mitäs lääkäri siihen sanoo? Ettei ois allergiaa,jos oot tullu heinille allergiseks?
joka oli vaikuttanut ? Minulla vaikutti sytostaatin kanssa,että nielu ja kurkku ärtyivät tosissaan.
että tuo hellejakso tämän aiheutti. Joskus tuntuu saunassakäyntikin vievän äänen hetkellisesti lähes kokonaan.
Kahvii pittää saada aina ekaks, että herrää. :)
Huomenta vaan, noustu on jo kuudelta, mutta silmät nukkuu vieläkin. Voi kun toi "sisäinen kello" olis hiljaa ja antais nukkuu vähän pitempään. Mutta mihinkäs sitä totutuista tavoistaan pääsis edes lomalla. Silmät aukee 05.55 ja kontit ponkasee sängystä kohti eteistä ja siinä kohtaa alkaa vasta tajunta toimia. Kivaa päivää kuitenkin kaikille!
Alku päivä on mennyt humahduksella.Olin terapiassa ja sitten teimme koiran kanssa ainakin 5-6km.lenkin.On vilpoisaa ulkoilla,eikä kesäinen sade tee pahaa.Moi Zom,älä kerro kenellekään,minkä kirjan otin iltayö lukemiseksi,kun sä näköjään kävit kurkistamassa!Toiset voi luulla mua vieläkin lapsellisemmaksi,mitä oikeesti oon.
Muumit ovat siitä hienoja kirjoja, että niistä saa aikuinenkin( ja ehkä nimenomaan aikuinen) paljon irti. Ne pohtivat niin sattuvasti maailman menoa ja ihmiseloa. Ja Muumiäi..,anteeksi, Muumimamma on niin ihanan rento ja boheemi, lämmin ja huumorintajuinen. Ihan sopivaa ja ajatuksia herättävää luettavaa !
Ukkokulta sai taas eilen Taxotere-tiputuksen ja on nyt täsmälleen yhtä punainen kuin keitetty rapu.
ukkokultaasi! Onko hänellä muutenkin paha olla?Olin minäkin viime kesänä aina hoidon jälkeen semmoinen puna naama.Kun heräsin hoidosta seuraavana aamuna,oikein kuumotti naamaa.sama oli minun ukkokullalla silloin,kun hän sai hoidot.Hän kyllä silloin hoitojen aikaan opetteli avannetta ja sen kans välillä oli ongelmia,niin hän sanoo että ne hoidot meni siinä sivussa.Hyvää sateisen alkuillan jatkoa!
kaikki olette tänä iltana? hu-huu,eikö kukaan käy täällä?oonkos ihan yksin.
Täällä näyttäisi vielä olevan ihan kuivat kelit. Se on hyvä, kun tuo ukkokulta on samanlainen metsän ystävä kuin sinä ja metsässähän hän nytkin on. Pitäisi vaan varoa, ettei kompuroi siellä - luut eivät sitä oikein kestä. Saisi kohta tulla kotiin lepäilemään ja sitä jäätelöä lipittämään.
Oon vaan surffaillut netissä ja syöny pullaa ja kattonut telkkuu. :)
minäkin olen vain löhöilly nyt illalla,väsyttää.Onko jotain täällä sattunut? en ole paljoa olut koneella,minä tykkään olla ulkona sateella!
päin on sadellut pitkin päivää,nyt jo enemmänkin.Kyllä minunkin ukko mielellään samoilee metsässä,ja syksyllä varsinkin sienestää kovin.Luin tuosta alhaalta sun viestin IhmeSopalle,surullista,että ukkokullallasi levisi luustoon.Luotetann nyt,että hoidot parantavat hänet.Tiedän tasan tarkkaan,miltä puolisosta tuntuu,kun toinen on vakavasti sairas.Jokos hän on palaillu metsästä jätskiä syömään?Oikein hyvää illan jatkoa teilleja kaikille.Kirjoitellaan välillä mielen piristykseksi,meen katselemaan Antiikkia!
ollaan ja nyt on ollut mummolla visainen projekti. Ostin nimittäin työttömien kierrätyskeskuksesta mökkirattaat sille pienelle (kaupunkikiesit toin jo Tallinnasta) ja näitä kärryjä sortteeratessa on mennyt koko ilta. Ensin irrotin ja pesin kaikki kangasosat ja nyt olen koonnut niitä kuosiinsa kohta tunnin. On sitte niin pali nepparia, vetoketjuja, turvakaaria ja -valjaita, että meinaapi mummolla mennä hoksottimet ihan sekasin.
Tulee väkisinkin mieleen, että olipa hyvä kun omien lasten aikana oli ihan sellaset perusvaunut, jotka kahta rengasta nostamalla sai yksinkertaisesti läjäänkin. Näissä nykyisissä kun näyttää olevan jos jonkinlaista heittoaisaa ym. kommervenkkiä, että tässä projektissa mummo aivan uupuu.
Ei hätiä. Sitä on niin herkkä kun ei halua ilkeilijöiden tulla ilkkumaan.
Vettä sataa täällä. Mie alan kattoo Teho-osastoa...mun lemppari ohjelmaa... :)) Huomenna taas vierihoitoon... :)
sinulla on ihanaa touhuta nyt kaikkea sille pikkuvauvelille!Tekisi mieli ihan tulla sinne niitä rattaita tutkimaan,,Älä ihan uuvuta itseäsi,jatkat huomenna.Eihän vauveli vielä niissä taida istua vähään aikaan.mitä muuten ajattelet näistä meidän kirjoituksista,siis esimerkiksi se,et sun tulevien hoitojen aikana saattaa tulla olo,kuin olis vähän päissään?Esitinköhän tämän väärin,oli tarkotus leikkimielellä.Sekoon nyt koko asiassa,mutta kai tajuat mitä tarkoitan.Ja tää on ainoastaan sinulle esitetty,Vilmat!
ettei hätiä mitään.Ikäviä kuitenkin ne ilkeilijät.Mä nappaan vielä(käytkö Zom kurkkaamassa)unikirjan mukaan ja menen tuonne ukkokultani viereen .Kirjoitellaan taas huomenna.Jos minulla on aamupäivällä paha olla,tuun tänne vasta sitten,kun mieliala paranee.Meen ensin sinne metsänvartian hommiin ,ja ehditkö VM-50 mun vartijaksi,vai jokos lähdit kohti Kuusamoa?
ajatuksia niistä tulee. Minusta on mukava lukea teidän kokemuksista. Saa hieman esimakua siitä, mitä kaikkea voi tulla vastaan ja ainakin vielä tuntuu, että tuo tieto ei lisää tuskaa. Empähän sitten heti pelästy niitä outoja makuelämyksiä tai krapulaa ilman juhlimista. Jatkakaa vaan samaan malliin, täällä ainakin oppilas imee tuon kaiken tiedon itseensä.
Minulla on ihan etuoikeutetun olo, kun jo alkumetreillä löysin teidät.
Mitä tuossa lukee?...Kun jäi ne silmälasit kotiin... "Selviytyjän matkaopas"?? Eekäku "Seleviytymisopas Savossa". Vai on Muumiäiti alkanut opiskella vieraita kieliä...
Olit kai ottanut viestisi pois, kun vastaukseni ei päässyt läpi. Kysymyksesihän oli aivan asiallinen.
Omainenhan minä olen.
Mieheni on saanut taxoa tammikuun alusta alkaen kerran viikossa. Onneksi sairaala on ihan lähellä. Puoli vuotta sitten kyselin huolissani syöpä-palstalla vihjeitä taxotere-hoitojen sivuvaikutuksien lieventämiseksi. Sinulta, I.Sopa, taisin saada juuri niitä parhaita neuvoja. Moni muukin tällä palstalla nykyään kirjoittava jakoi auliisti tietojaan.
Ukkokulta pyysi sitten minua lukemaan "niiden ystävällisten tyttöjen" juttuja. Minähän luin sekä asiakommentit että tsemppaamiset ja tietenkin ne hulvattomat hassuttelut! Kyllä ne vain piristivät, kun oli muuten ankea päivä.
Syy miksi mieheni saa taxoa on se, että hänellä on laajahkot luustometastaasit. Eturauhassyöpä on vuosia sitten leikattu, mutta joku syöpäsolu oli jo ehtinyt karata verenkiertoon. Muutama vuosi sitten oltiin vielä sitä mieltä, että solunsalpaajista ei ole hyötyä tässä syövässä, mutta doketakseli on osoittautunut sytostaatiksi, josta on jonkin verran apua.
Ei täällä varmaankaan tykätä pahaa, jos minä omaisena joskus kirjoittelen, eihän?
Vaikka tämä nyt on selvästi naisvaltainen säie (niinkuin lähes kaikki muutkin) niin panenpa tähän nyt vähän miesnäkökulmaa. Eiköhän asia ole niin että kun perheessä joku sairastaa syöpää niin koko perhe sairastaa. Joten omaisella on yhtä hyvä syy kirjoitella tänne kuin itse sairastavallakin.
Jospa vaikka serkun kummin kaiman syöpä aiheuttaa ahdistusta niin tämä on oikea paikka hakea apua.
missään nimessä ei tykätä pahaa. Hyvä,että minusta on ollut apua ja toivottavasti on vieläkin. Terveisiä vaan ukkokullalle ja mojauta kunnon pusu hänelle puolestani. ;D Ja sitä jäätelöö... toivottavasti hoito auttaa. :)
en omasta puolestani muistanut sanoakaan,Zom en voisi edes kuvitella,että joku tykkäisi pahaa,kun kirjoitat tänne! Moiskauta vielä toinen pusu mun puolesta ukkokullallesi,ja sydämmestäni toivon hänelle parantumista!
Kun yksi perheestä on sairas, muutkin voivat huonosti. Ja kun muu perhe voi huonosti niin sairastunut voi vielä huonommin. Minusta tuntuu aina niin hyvältä, kun ollessani mukana lääkärin vastaanotolla, hän kyselee minunkin vointiani ja kehottaa molempia tekemään kaikkea sitä, mikä elämässä on mieluista. Siinä on vain yksi ongelma: Mies on aina tykännyt tehdä vapaa-aikanaan fyysisesti raskaita hommia "siistin sisätyön" vastapainona. Hankala juttu. Löytyykö "miesnäkökulmaa"?
Tilanne on hankala jos sairaus aiheuttaa fyysisiä rajoituksia. Siinä tulee helposti tunne oman miehisyyden häviämisestä ja joidenkin luonnolle se on kova pala. Joillekin miehille kova pala on jo se että he huomaavat pelkäävänsä. Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia tällaisesta koska oma syöpäni ei fyysisesti aiheutta mitään muutoksia tai rajoituksia.
Se olikin jotenkin paradoksaalista olla vakavasti sairas olematta sairas. Sanoisin että miestä pitäisi tuollaisessa tilanteessa tukea jotenkin niin hänen miehenä olemisensa korostuu mutta tämä on tällainen peräkamarifilosofin ajatus niin että saatte kyllä nauraa sille mutta ei mielellään ääneen :-) .
Tällainen vakava asiakirjoittelu ei kyllä ole meikäläisen alaa, ei pitäisi edes yrittää mutta kun tuli aloitetuksi.
Tuossa on asiaa,joka laittoi minutkin ajattelemaan minun ystävääni. Niin kuin kirjoititte,että koko perhe sairastaa. Lapsista näin/näen sen oikein hyvin. Myös ystävästäni näen sen ja tajuan vasta näin jälkeen päin,miten tämä on häneen vaikuttanut... kuolenko,selviänkö ja sillei.
Mutta nyt kun minulla on salonkikelpoinen tukka päässä ja voimat palautuvat ja jaksan olla oma itseni,niin ystäväni ja lapsenikin ovat iloisia. Näin se menee. Sitä vain ei tajua siinä vaiheessa,kun itse on niin heikoilla. :)
Lapsista sen varsinkin huomaa.Vasta nyt pikkutyttö uskaltaa sanoa,että aika ruma,kun hiuksia on niin vähän,ja onhan se lapsesta varmaankin,ja huoli siitä kuoleeko.Kyllä tämä sairaus vaikuttaa lähellä oleviin ihmisiin aikalailla.
Meillä mies on aina kovasti arvostanut naisvaltaista perhettään ja tietää, miten tärkeä hän on jokaiselle meistä. Itsetunto on vahva eikä huumorintajukaan ole mihinkään karannut. Hyvän ja mielenkiintoisen elämän hän sanoo eläneensä.
Ei hän tee näitä raskaita hommia näyttääkseen miehisyyttään itselleen tai muille, vaan se on hänestä hauskaa! Kuinka sitä silloin raaskii muistuttaa lääkärin varoituksista? Kyllä hän ne sitäpaitsi itsekin muistaa...
tyyppinen taitaa minunkin ukko olla,kuin sinulla Zom.Kova touhuamaan kaikenlaista.Muistan silloin,kun mieheni oli sairaalassa leikkauksessa.Saman aamuna meillä sattui niin,että keittiössä lavuaarin alla alkoi vesi tulvimaan lattialle.Mies oli ollut jo päivän sairaalassa ennen leikkausta.Tyttären kans hätäännyttiin,että mitä nyt tehdään,tyttö sanoi että soitetaan sairaalaan papalleja kysytään.Mieshän oli silloin narkoosissa,monta tuntia kestävässä leikkauksessa.No,oli pakko opetella meidän naisten omatoimisuutta, soitettiin poika apuun ja saatiinkin sitten korjaaja samalle päivälle.Illalla sitten käytiin miestä katsomassa sairaalassa,kovin oli tokkurassa.Seuraavalla käynnillä kerroimme sitten että meinattiin herättää sua kesken leikkauksen neuvomaan,mistä saadaan korjaaja.Kyllä hänelläkin huumori on säilynyt.Nyt hänelläon ollut masu taas kovin kipeä,huomaa ilmeistä,vaik ei paljo valita.Pian on sairaalalla käynti hänelläkin.Hyvääperjantain jatkoa!
Täytyypä mennä lukemaan tarinasi ukkokullalle. Hauska juttu! Siinä suhteessa tyypillinen, että kaikki kamala aina sattuu yhtä aikaa.
Sataa niin vietävästi ja mökille pitäisi lähteä. Saisikohan tuon vihdoinkin kunnolla siivottua? Onneksi piha on kunnossa ja sauna puhdas ja järvessä kirkas vesi. Muumiäiti, mitä suosittelet mökkilukemiseksi?
Mukavaa viikonloppua!
jo olla mökilläsi,kun vastaan.Tulin vilkaisemaan,onko täällä mitään uutta.Juu,otappa se Muumipapan seikkailut,,sopivaa mökki lukemista.Oikein hyvää mökki viikonloppua sinulle ja ukkokullallesi,jospa ne sateetkin loppuu.Maanantaina rupattelemme taas!