Tilanne on tämä:
Puoliso 1 on muuttanut puoliso2:n omistamaan taloon ja asunut siellä alle 10 v, sitten vasta on menty naimisiin. Naimisissa oltu 6 v ja erottu. Erilleen muutettu 1,5 v sitten, virallinen avioero saatu maaliskuussa.
Suullinen ositussopimus tehty, että puoliso1, jonka talo (ja jonkin verran metsää) on alunperin ollutkin, saa omansa pitää ja puoliso 2 saa yhdessäoloaikana rakennetun kesämökin (arvo n. 15 000 vähemmän kuin talolla). Lisäksi on jälkikäteen, puoliso 2:n kiristämisen jälkeen sovittu, että puoliso2:lle maksetaan vielä eräästä palstasta 4000 euroa. Jatkuvasti puoliso1 keksii erilaisia asioita, tavaroita yms. mitä haluaa hakea pois puoliso1:ltä (aivan naurettaviakin pikkujuttuja). Puoliso1:stä tuntuu luonnollisesti, että tästä ei tule loppua koskaan.
Nyt puoliso 2 haluaa kuitenkin osituksen, koska puoliso1 ei ole suostunut kaikkeen mitä puoliso2 on vaatinut. Ositussopimus alkuperäisesti, em. asiat sisältäen, on asianajajalla odottamassa allekirjoitusta, ja nyt tilanne on tämä.
Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Eikö suullinen ositus ole pätevä?! Kuka tässä häviää ja kuinka paljon?
Nimim. kyllästynyt jo
Puoliso 1 on muuttanut puoliso2:n omistamaan taloon ja asunut siellä alle 10 v, sitten vasta on menty naimisiin. Naimisissa oltu 6 v ja erottu. Erilleen muutettu 1,5 v sitten, virallinen avioero saatu maaliskuussa.
Suullinen ositussopimus tehty, että puoliso1, jonka talo (ja jonkin verran metsää) on alunperin ollutkin, saa omansa pitää ja puoliso 2 saa yhdessäoloaikana rakennetun kesämökin (arvo n. 15 000 vähemmän kuin talolla). Lisäksi on jälkikäteen, puoliso 2:n kiristämisen jälkeen sovittu, että puoliso2:lle maksetaan vielä eräästä palstasta 4000 euroa. Jatkuvasti puoliso1 keksii erilaisia asioita, tavaroita yms. mitä haluaa hakea pois puoliso1:ltä (aivan naurettaviakin pikkujuttuja). Puoliso1:stä tuntuu luonnollisesti, että tästä ei tule loppua koskaan.
Nyt puoliso 2 haluaa kuitenkin osituksen, koska puoliso1 ei ole suostunut kaikkeen mitä puoliso2 on vaatinut. Ositussopimus alkuperäisesti, em. asiat sisältäen, on asianajajalla odottamassa allekirjoitusta, ja nyt tilanne on tämä.
Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Eikö suullinen ositus ole pätevä?! Kuka tässä häviää ja kuinka paljon?
Nimim. kyllästynyt jo
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjallinen,allekirjoitettu sopimus sitoo.Etkö saa mitään apua asianajaltasi?Viime kädessä voidaan ottaa virallinen osituksen jakaja,mutta se tulee kalliiksi.On tietenkin hankalaa jos hän omin luvin tulee hakemaan vaikka mitä,voit tietysti aina sanoa että se on kotirauhan rikkomista.Jo sinun piha alueellesi tulo on sitä.Erot usein inhottavia,kun halutaan "kostaa" toiselle osapuolelle kaikenlaista.Pidä pintasi!
Sekavasti sanottu!
>>Puoliso 1 on muuttanut puoliso2:n omistamaan taloon ja asunut siellä alle 10 v>Suullinen ositussopimus tehty, että puoliso1, jonka talo (ja jonkin verran metsää) on alunperin ollutkin, saa omansa pitää>Eikö suullinen ositus ole pätevä?!
Eli siis, talo oli miehen ja nainen muutti sinne. Nyt nainen on vaatimassa jatkuvasti lisää. Nainen on myös sitä mieltä, että velkoja ei jaeta (ja sinällään on tietysti oikeasas), mutta ei tajua, että ne vähennetään (?) miehen varallisuudesta nettovarallisutta laskettaessa. Lisäksi epäselvää on sekin, miten kiinnitettyä omaisuutta (lähinnä metsää) ylipäänsä voisi jakaa. Pankinjohtajan kanta oli se, että kiinnitykset niissä pysyvät joka tapauksessa.
Kävi tuossa jo mielessä, että tehdään vaan se virallinen ositus. Siinä kun käy todennäköisesti niin, että akka ei saa edes sitä kesämökkiä.