Jokaisella lienee oma mielikuppikoko :0)
Millaisesta kupista tai mukista juot kahvisi ja teesi, limsan, veden, maidon ?
Sain joululahjaksi kaksi ihanaa isoa punaista mukia. Niihin mahtuu juomaa 4.5 dl ja kun ei laita ihan piripintaan, niin 4 dl lienee aika lähellä. Siitä juon aina kahvia ja teetä ja se toinen kuppi on varalla.
Nuoreni juovat aina kotonani mielimukeistaan. Tiedän jo millaisen mukin heille kullekin laitan ja kuinka paljon kahvia tai teetä kuppiin pitää laittaa, kun loput tulee maitoa. Äidilleni pitää olla aina vanhanaikainen pikkukuppi, joka vetää 1,5 dl ja siitä hän juo aina kaksi kupillista kahvia. Jotkut vieraanikaan eivät juo koskaan kahvia vaan aina teetä.
Kun olen äitini luona, niin hän juo kahvia aina siitä pikkuisesta sinisestä kupista, joka minulla oli nuorena Helsingissä. Kun muutin takaisin kotiin 22-vuotiaana, niin toin sen tullessani. Asuin vain vuoden kotona ja muutin takaisin Helsinkiin. Tuon pienen sinisen kupin jätin kotiini. Tuolla kupilla on tunnearvoa äidilleni. Minä itse juon äitini luona aina vaaleansinisestä mukista, jossa on söpöjä lampaita reunassa. Äitini oli voittanut sen joskus arpajaisissa. Nuorillani on aina mummolassakin oma lempikuppi eli aina sama muki, joka tietenkin pestään itse käytön jälkeen, ettei mummon tarvitse tiskata.
Ruokapöydässä meillä on aina tietenkin maitolasit. Niistä joku juo piimää, joku rasvatonta maitoa, joku soijamaitoa ja joku vettä tai vishyä ja jouluna aina kotikaljaa.
Millaisesta kupista tai mukista juot kahvisi ja teesi, limsan, veden, maidon ?
Sain joululahjaksi kaksi ihanaa isoa punaista mukia. Niihin mahtuu juomaa 4.5 dl ja kun ei laita ihan piripintaan, niin 4 dl lienee aika lähellä. Siitä juon aina kahvia ja teetä ja se toinen kuppi on varalla.
Nuoreni juovat aina kotonani mielimukeistaan. Tiedän jo millaisen mukin heille kullekin laitan ja kuinka paljon kahvia tai teetä kuppiin pitää laittaa, kun loput tulee maitoa. Äidilleni pitää olla aina vanhanaikainen pikkukuppi, joka vetää 1,5 dl ja siitä hän juo aina kaksi kupillista kahvia. Jotkut vieraanikaan eivät juo koskaan kahvia vaan aina teetä.
Kun olen äitini luona, niin hän juo kahvia aina siitä pikkuisesta sinisestä kupista, joka minulla oli nuorena Helsingissä. Kun muutin takaisin kotiin 22-vuotiaana, niin toin sen tullessani. Asuin vain vuoden kotona ja muutin takaisin Helsinkiin. Tuon pienen sinisen kupin jätin kotiini. Tuolla kupilla on tunnearvoa äidilleni. Minä itse juon äitini luona aina vaaleansinisestä mukista, jossa on söpöjä lampaita reunassa. Äitini oli voittanut sen joskus arpajaisissa. Nuorillani on aina mummolassakin oma lempikuppi eli aina sama muki, joka tietenkin pestään itse käytön jälkeen, ettei mummon tarvitse tiskata.
Ruokapöydässä meillä on aina tietenkin maitolasit. Niistä joku juo piimää, joku rasvatonta maitoa, joku soijamaitoa ja joku vettä tai vishyä ja jouluna aina kotikaljaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minulla on sinisiä ja valkoisia Teema-mukeja. Niistä juon itse teeni ja kahvini ja niin tekevät vieraatkin . Joskus juodaan teetä venäläisistä teelaseista, eli jalusta on hopeista filigraanityötä ja lasi kristallia. Eilen juotiin iltateet niistä kun oli synttärit. Ja iltapäivällä juotiin synttärikahveet Myrnan kupeista. Onhan se juhlavaa juoda niistä, mutta ei sitä arkena jaksaisi olla jatkuvasti kahvia kaatamassa.
Alko ihan käsiä kutiammaan tämä aihe.:))))
Minä kun tosiaan hiplaan kuppikaupassa kaiken kokoset kupit.:)
Varsinkin tuolla reissussa kun sattuu näihin tehtaan myymälöihin,
sieltä tulee sittenkin ostettua joskus käteen sopiva kuppi.
Kyllä sitten onkin kertynyt useampi hyllyllinen kaiken maailman kuppeja,
puolikupista aina kokokuppiin saakka,kuvallisia ja kuvattomia.
Mullakin on vielä noilta nuoruus vuosilta peräisin oleva kuppi tallella muitten kuppien joukossa.
Itsellä ei ole mitään nimikko mukia jota ilman en suostuisi juomaan.:)
Mutta mutta,näillä pienillä kavereilla pitää olla omanlaisensa mukit,varsinkin pienimmällä.
Heti on pää lattiassa ja pehva pystyssä jos ei satu oikeaan mukiin juotavan sijoittamaan.:)
Kun minunkin lapseni olivat pieniä, niin heillä oli Aku Ankka lautanen ja muita satuolentoja. Pienen, huonosti syövän, kaksivuotiaan sain syömään, kun sanoin, että syöhän nyt niin saamme tuon Mikkihiiren kasvoilta tuon ruuan pois. Ja pienokainen söi. Taitaapa olla vielä kaapissani tallessa tuo lautanen. Täytyypä etsiä.
Vanhempi 190 cm poikani tulee viikonloppuna luokseni. Taidankin laittaa tuon lautsen hänelle ja kysyä mitä se tuo mieleen :0)
Minunkin poikani on.:)
Hänen jälkeläisiään nää minun pienet ystävät on.
Monen moista houkutus konstia tässä on joutunut aina kokeilemaan.
Kyllä"oikealla"ruokailu välineellä on suuri merkitys koko tapahtuma ketjussa.
Joskus peräti lusikan tai haarukan mallista on kaikki kiinni.:)
Minä en ole ihan niin iso itse :0)
Poikieni kasvatus onnistui kyllä hyvin ja korkealla heidän päänsä keikkuvat.
Minä arvasin sinun kirjoittavan lastenlapsistasi.
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta toivottavasti saan lähivuosina niitä omia pikkuisia tänne pyörimään.
Minulla on monenikäisiä ystäviä ja kaksi ystävääni pyysi minut lastensa kummiksi pari vuotta sitten. Vanhin kummilapseni on jo itsekin isä.
Parivuotiaana lapsille tulee ikäänkuin pysähdys syömiseen. Ilmeisesti he kasvavat silloin hitaammin ja ravintoa ei tarvitse niin paljoa kuin siihen asti. Piti houkutella kaikin konstein syömistä, kuten "avaappa tallin ovi niin täältä tulee auto sinne autotalliin" ja en edes muista mitä kaikkia konsteja keksin.
Sitten tuossa 13 - 18 vuotiaana puoli tuntia syönnin jälkeen pojat kysyivät: "Onko meillä mitään ruokaa?". Kasvu oli nopeaa siinä iässä.
Kummallakin oli "lipputanko ikä" eli pituutta oli kovasti, mutta paino ei noussut. Ostin silloin 15 vuotiaalle numero 45 kengät ja meni kaksi kuukautta, kun hän sanoi taas: "Hei äiti, mun kengät painaa". Nyt hänellä on 48 numeron kengät ja melkoinen pizzamaha. Kysyin kerran juoko hän kaljaa, kun maha on niin kasvanut, ja hän vastasi, että ei kun se on pizzamaha.
parhaita kahvin juontiin,pidän kaikenlaisista kukkakuvioista, ei värillä ja koolla väliä, kunhan on kukkasia!
80 D, ei mikään pikkuinen tyttö :)
Kahvin juon aina isosta mukista.
tämän linkin :=)
Mutta tämähän olikin arvailujeni ulkopuolella.
Niin siitä kuppi koosta piti sanomani ,että nyt on meilläkin siirrytty isompaan , ihan muki kantaan on menty.
Olen ruotsinlaivoilta kerännyt Marimekon mukia
Nyt minulla on aikaisemmin ostamiani Armi Ratian raitakuosisia.
"Unikko" mukia on jotka olenkin ripustanut keittiön seinälle tankoon ,ne kun ovat minusta niin kauniita.
Viimeksi ostin "Onni" mukia .
Minulla on ollut 60 luvulla Unikko kuosi ikkunaverhot keittiössä ,missääs nekin nyt on ,jossain varmaankin vintissä unohduksissa ,taidankin mennä ja hakea ne esiin.
Niin se kuppikoko taitaa olla sellainen iso viilikuppi,:=)
Mielikuppi on iso...ja enkelinkuvia !
Toinen on pikkunen,siinä lukee MAMMA ja
kolmas taas iso Worlds best mum ! Sen toi tyttö Lontoosta.
Eräs taiteellinen ystäväni maalasi enkelimukeja joitakin vuosia sitten ja myi niitä enkelikauppaan. Hän antoi minullekin yhden sellaisen lahjaksi. Tuo ystävä on mennyt hukkaan (nimi ja osoite vaihtunut), mutta enkelimuki on hänestä muistona. Hänen perheestään ja hänestä itsestään minulla on joitakin valokuvia. Olisipa kiva jos tuo hukkaan mennyt Riitta ystäväni sattuisi lukemaan tätä palstaa ja saisin häneen yhteyttä. Poikani juo aina tuosta 'Sininen-enkeli' mukista, kun laitan sen mukin aina hänelle, kun hän on luonani iltakahvilla.
Siäl sun tääl.
Emiro 0100100,saa siält osotteen.Eiku,ei saakka,jos nimi o vaihtunu.Sori.
Mum mammamuki o jo 10 vuat vanha.Tasan huamen.Poika sen toi,ku oli just tullu isäks.Ukko sai pappamukin.
Ehyit ova viälki,vaiks jok`ikine päivä o käytös.
Onnea kymmenvuotiaalle pojanlapselle ja mammalle ja papalle.
Se minun ystäväni nimi on varmaan vaihtunut. Ei löydy ei.
B -kupit siis ne arkikupit ovat Kermansaven Oliviat, sitä vihreää sarjaa.
En tykkää mukijuonnista, en ainakaan muovisista :(
Minusta kahvia pitää saada santsata, siis mieluummin mahdollisimman pienistä ryystän kahvini.
Arabian Domino kupit ovat myös suosikkejani, ne valkoiset.
Minulla ei ole edes muita muovimukeja kuin tuo hammasmuki ja varalle vieraita varten omat muoviset hammasmukit. Lasten nikkamukit on tallessa ja niitä tarvitaan kun on kylässä pikkuvieraita.
En ikinä joisi kahvia tai teetä muovimukista ja jossain esittelyissä vain juon pahvimukista.
Minäkin teetin lapsilleni omat Kermansaven mukit - tai siis heidän nimensä niihin. Omaan nimikkomukiini tuli tietenkin maailman kaunein sana: "Äiti".
Nyt ei mukista, vaan juodaan juhlajuomaa mukista.
Kahvikupin täytyy olla laakeareunainen,mielellään ohutta posliinia,ei paksu muki.
Siitä kahvi juotuna maistuu jopa hyvälle,vaikka en niin kahvinystävä olekaan.
Löysin jostain kirppikseltä sellaisen ja se on suosikkini.
Muut juomat nautitaan milloin mistäkin,noo-viinit tietty niihin tarkoitetuista laseista ja kalja pitää olla isossa "tuopissa"-ei pullon suusta.
Muutapa ei meikäläisellä tipu kurkusta alas....
on aika vaikea löytää kaupoistakin. Itsekin nautin kahvista, kun sen saa oikeasta kupista. En oikein tykkää tästä mukityylistä, paksuista fajanssikupeista. Sikahintasia jonku firman logolla varustettuja savimukeja.
Äidilläni oli sellainen aito posliiniserviisi, siitä ei enää ole kun 10 paria ehjänä. Mutta onhan nuo olleet käytössä jo kohta 60 vuotta.
Ja tosi nättejä, sellasia laakeamallisia, ruotsalaista Rörstrandin posliinia. Ja kaffet maistuu hyvälle. Aidon posliinin tunnistaa, jos lusikka kilahtaa kupin reunalla. Sama juttu kun kristallilasien kanssa.
että kuppi kilahtaa kun siihen pistää lusikan, anteeksi tämä kömmähdys.
Pitkä päivä, menee maata nyt.
Sinulla on varmaan kauniit posliinikupit ja arvokkaat. Posliinikuppeihisi liittyy varmaan myös tunnearvoa.
ole väliä kunhan sisältö on kohdillaan.
Ei se vielä ole montaakaan vuotta ollut kahvin täytettävänä. Kahvi maistuu juuri tästä mukista parhaimmalta. Mukin kyljessä lukee "äidin muki". Onhan kaapissa muitakin mukeja, kauniimpia ja ohuesta posliinista valmistettuja, tämä muki on kuitenkin se, minkä otan aamukahvilla ollessani.
että täällä puhutaan kilvan kenellä suurimmat kupit, mutta kahvikupeistahan kyse. Täytyy niellä pettymys ja palata maanpinnalle parantelee kieroutunutta mielikuvitustani:))
..se ny on paree tulla maanpinnalle. Niin ne toiset kuppikoot :) ne onkin sitten eri juttu :))
ryhtyä kirjoitteleen, oikein hinkeistä!
Nii'in, mukiin menevät kädet ja huulet on mulle suotu, joten se siitä!:)