Olen alaikäinen, vasta vuosi sitten kavereille kaapista ulos tullut lesbo. En ole vanhemmileni kertonut mitään, enkä tiedä miten he tähän suhtautuvat.
Aloin pari viikkoa sitten seurustella tytön kanssa, hän kertoo olevansa bi, eikä ole tullut kaapista edes ystävilleen.
Onko minun järkevää jatkaa suhdetta jatkuvassa salailussa, kun se estää itseänikin kertomasta vanhemmilleni suuntautumisestani?
Aloin pari viikkoa sitten seurustella tytön kanssa, hän kertoo olevansa bi, eikä ole tullut kaapista edes ystävilleen.
Onko minun järkevää jatkaa suhdetta jatkuvassa salailussa, kun se estää itseänikin kertomasta vanhemmilleni suuntautumisestani?
Vastaukset 6
Vanhimmat
löytää sen rakastetun, kun elääkin täytyy. Koulut ehkä kesken.
En minäkään koskaan mitään vanhemmilleni ole kertonut. Meillä vallitsee sellainen kuoliaaksivaikenemisen kulttuuri koko suvussa. Sukukokouskin on meillä varmasti Stasi-listalla.
Pidä hauskaa nyt nuorena, vanhana kaduttaa, ettei nuorena sitten uskaltanut.
tarvitse kaikkea sinusta tietää. Mä olin nuorena mielestäni ihan hetero, enkä silti ikinä kertonut poikaystävistäni mitään vanhemmilleni. Ja nyt olen sentään jo 37v eikä äitini, taikka muukaan suku tiedä lesboudestani mitään. Ystävistänikin vain harvat ja valitut tietää, toiset varmaan epäilee, mutta eivät ole uskaltaneet kysyä.
Kyse on Sinun elämästäsi! Niinkuin tuossa aiemminkin neuvottiin, nauti! Toki jos salailu ahdistaa sinua, niin kerro sitten vanhemmillesi. En oikein näe syytä siihen, miksi tyttösi kaapissa oleminen estää sinua kertomasta suuntaustasi omille vanhemmillesi? Vai tuntevatko teidän vanhemmat toisensa?
Yks pointti vielä! Riippuu myös ihan siitä kuinka julkisesti SINÄ haluat olla sitä mitä olet, ja se sitten vaikuttaa myös seurusteluun mun mielestä. Esimerkiksi jos ihan avoimesti olet lesbo ja tyttöystäväsi ei, niin voi tulla vaikeita tilanteita, kun ei voi esim. näyttää tunteitaan tai pitää käyttäytyä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa tai seurassa.
Muuten itse katsoisin mitä siitä tulee ja jos ei toimi niin antaa olla. Olet yhden kokemuksen rikkaampi ja viisaampi. Ja myöhemmin tiedät mikä käy ja mikä ei käy sinulle.
Vanhemmille (ja muillekin) kertominen on jokaisen oma asia. Jokaisen on itse päätettävä kertooko vai ei ja jos kertoo, milloin. Kannattaako sinun tilanteessasi kuitenkaan suin päin rynnätä kertomaan, kun asiaan liittyy toinenkin henkilö (tyttöystäväsi)? Hänelläkin kun on yhtäläinen oikeus omaan yksityisyyteensä. Toisen raahaaminen väkisin ulos kaapista, vaikka vain parillekin ihmiselle, on aina riski ja luottamuksen pettämistä. Sinun on punnittava kumpi on sinulle juuri nyt tärkeämpää: kertominen vai tyttöysäväsi. Kertomalla voit näet ajaa hänet luotasi...
Ja ainahan on olemassa kultainen keskitie: jatkatte kuten tähänkin asti ja etenette ajallaan valitsemaanne suuntaan. Parisuhteessa on aina varminta edetä hitaamman ehdoilla, jos todella haluaa pitää rakkaansa. Suurin osa meistä kuitenkin tulee ulos ennemmin tai myöhemmin. Jotkut meistä vain tarvitsevat enemmän aikaa hyväksyä asia ja sopeutua tilanteeseen. Anna rakkaallesi oikeus ensin kasvaa kiinni sinuun ja miettikää jatkoa, kun on sen aika.
Itse toimin nykyisen vaimokkeeni kanssa juuri niin ja hyvin on toiminut! Itse olisin halunnut kuuluttaa koko maailmalle kuinka upea nainen minulla onkaan, mutta vaimokkeeni oli varovaisempaa sorttia. Sovimmekin, että etenemme täysin hänen tahdissaan. Pikkuhiljaa olemme sitten alkaneet laajentaa niiden ihmisten piiriä, jotka tietävät suhteestamme.
Nykyisin toimimme miltei kuin keskivertoheterot: emme huuda joka nurkalla suuntaustumistamme, mutta emme kysyttäessä valehtele/ kiertelekään. Poikkeuksena vaimokkeeni perhe, joka on aggressiivisen homofobinen... He saavat edelleen odottaa tietoa. Kyllä sillekin vielä sopiva aika löytyy.
Ja muuten...se toimii! Olemme olleet yhdessä jo monta vuotta ja aina menee vain paremmin ja paremmin. Rakkaus, toisen kunnioittaminen ja luottamus ovat ne avainsanat, joiden ympärille rakennetaan parhaat ihmissuhteet.
Tsemppiä!
Siinä tulikin jo tärkeimmät. Oma neuvo on että katso miten tilanne kehittyy ja mitä itse tunnet ja mitä hän tuntee. Täytyy kuitenkin ymmärtää että bisseys voi olla herkkä aihe kaverillesi. Itselleni oli (olen bi) ja vieläkin en oikein hyväksy sitä itsessäni mutta kaverit ja avomies hyväksyivät liiankin hyvin. Kuitenkin oma neuvoni, on että jos hän on tosissaan niin pois alta risut ja männyn kävyt. Toki voi viedä aikansa ennen kuin tyttösi hyväksyy itsensä sellaisena kuin on mikä tässä se ongelma on...
Noi oli hyviä kommentteja, että jos sinä haluat julkista seurustelua niin se syö suhdettanne tyyliin että olette vaikka syömässä ja haluat halata tai pussata, mutta tyttösi väistää sinua ja tiuskaisee lopettamaan. Ei se ole kivaa.
Ja tosiaan tuo, että ei vanhempien tarvitse sinusta kaikkea tietää on totta. Minä en ainakaan edes ajattele kertovani kaikkea elämästäni vanhemmilleni.
Kun muutat kotoa niin ehdit kyllä nauttimaan uudessa kodissasi tyttölemmestä yllin kyllin (mikäli yksin muutat).
Mutta kaikki omalla painollaan. Kyllä se siitä. Kliseistä, mutta kuunnelkaa sydäntänne ja keskustelkaa asiasta ja miettikää tulevaisuuttanne. Onko teillä sitä?