En ole itse lastensuojelun työntekijä, mutta sosiaalityöntekijä kylläkin ja teen tiiviisti työtä perheiden ja lastensuojelun kanssa,
Ulkopuolisena kun olen näitä asioita seurannut, niin voin todeta että lastensuojelun menettelytavat ja asenteet perheitä kohtaan on erittäin vaihtelevia alueelta toiselle.
Jotkut puuttuu herkemmin perheen elämään, toiset taas ei ota kantaa ennenkuin tilanne saattaa olla todella huono.
Kultainen keskitie tässä olisi löydettävä ja todella tärkeätä olisi myös avohuollon resurssien lisääminen.
Huostaanotot ja sijoitukset ovat todella kalliita. Lisäämällä ja tehostamalla avohuoltoa voitaisiin välttyä tältä ja lapsi voisi asua vanhempiensa luona.
Joissakin tapauksissa ensikoti on osoittautunut loistavaksi vaihtoehdoksi ja lopputulos on ollut myönteinen. Eli jos vanhempi ei sinä hetkellä ole kykenevä huolehtimaan lapsestaan yksin kotona, voisi ensikoti olla hyvä vaihtoehto. Silloin ainakin saa olla yhdessä lapsen kanssa ja tämä ensikotiaika on 3-8kk.
Minä arvostan lastensuojelun työtä, vaikka en kaikissa asioissa ole heidän kanssaan samaa mieltä.
Toivoisin myös että sen sijaan että vanhemmilta vaatimalla vaaditaan tuloksia, heitä myös tuettaisiin tässä.
Eräs päihdeongelmainen äitikin sanoi minulle että hän yrittää kovasti (sitä en epäilekään) mutta kun kaikki olettaa että hän onnistuisi siinä ilman mitään tukea tai apua.
En ole itse kohdannut inhimillistä lastensuojelun työntekijää, mutta en itsekään ole ollut heidän asiakas.
Sen sijaan esim. lääkärit ja hoitajat sairaalassa paljon herkemmin puuttuvat perheen elämään kuin mitä lastensuojelu tekee. (Olen töissä sairaalassa.) Täällä saatetaan epäillä perhettä vaikka mistä jos he ovat hiljaisia tai vaikka väsyneitä. Täällä ei nähdä että ihmisiä on monenlaisia.
Jokainen tapaus on yksilöllinen ja työ tehdään sen mukaan.
Erimielisyyksiä takuulla tulee.
Ja virheitä tehdään- myöskin lastensuojelussa. Se on tosiasia.
Ulkopuolisena kun olen näitä asioita seurannut, niin voin todeta että lastensuojelun menettelytavat ja asenteet perheitä kohtaan on erittäin vaihtelevia alueelta toiselle.
Jotkut puuttuu herkemmin perheen elämään, toiset taas ei ota kantaa ennenkuin tilanne saattaa olla todella huono.
Kultainen keskitie tässä olisi löydettävä ja todella tärkeätä olisi myös avohuollon resurssien lisääminen.
Huostaanotot ja sijoitukset ovat todella kalliita. Lisäämällä ja tehostamalla avohuoltoa voitaisiin välttyä tältä ja lapsi voisi asua vanhempiensa luona.
Joissakin tapauksissa ensikoti on osoittautunut loistavaksi vaihtoehdoksi ja lopputulos on ollut myönteinen. Eli jos vanhempi ei sinä hetkellä ole kykenevä huolehtimaan lapsestaan yksin kotona, voisi ensikoti olla hyvä vaihtoehto. Silloin ainakin saa olla yhdessä lapsen kanssa ja tämä ensikotiaika on 3-8kk.
Minä arvostan lastensuojelun työtä, vaikka en kaikissa asioissa ole heidän kanssaan samaa mieltä.
Toivoisin myös että sen sijaan että vanhemmilta vaatimalla vaaditaan tuloksia, heitä myös tuettaisiin tässä.
Eräs päihdeongelmainen äitikin sanoi minulle että hän yrittää kovasti (sitä en epäilekään) mutta kun kaikki olettaa että hän onnistuisi siinä ilman mitään tukea tai apua.
En ole itse kohdannut inhimillistä lastensuojelun työntekijää, mutta en itsekään ole ollut heidän asiakas.
Sen sijaan esim. lääkärit ja hoitajat sairaalassa paljon herkemmin puuttuvat perheen elämään kuin mitä lastensuojelu tekee. (Olen töissä sairaalassa.) Täällä saatetaan epäillä perhettä vaikka mistä jos he ovat hiljaisia tai vaikka väsyneitä. Täällä ei nähdä että ihmisiä on monenlaisia.
Jokainen tapaus on yksilöllinen ja työ tehdään sen mukaan.
Erimielisyyksiä takuulla tulee.
Ja virheitä tehdään- myöskin lastensuojelussa. Se on tosiasia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt tuli kirjoitettua väärin.
Piti kirjoittaa että en ole tavannut epäinhimillistä las.suoj.työntekijää.
Inhimillisiä olen vaan tavannut :)
vuodesta 1983 asti, mutta kun voimassa olevat lait eivät koske päättäjiä ja viranomaisia, ne on laadittu vain kansalaisia varten. Tai sanotaan näin, että 80-luvulla tukea vielä saisi, mutta 90-luvun alusta alkaen kaikki perheiden tuet pudotettiin minimiin tai olemattomiin, lapsilisä jäi, mutta siitäkin vei inflaatio osan, mikä taas eniten koski niitä, jotka sitä todella olisivat elämiseen tarvinneet.
Vaikeapa siellä sairaalan palavereissa varmaan on kenenkään arvioida ls:n inhimillistä tasoa. Se tulee näkyviin vasta perheen kanssa kahdenkeskisissä tilanteissa.
Olet töissä ilmeisesti psykiatrisella osastolla, koska joillakin niistä nähdään kaikki lapsen ongelmat kotoa johtuvina. Oletko sattunut törmäämään tilanteisiin, joissa lääkärit kieltävät lapselta neurologisen arvion, vaikka vanhemmat pyytävät sitä. Ne ovat yleensä niitä kaikkein surullisimpia tilanteita, koska monesti päädytään laittomaan huostaanottoon ja vasta kun se on saatu puretuksi (jos saadaan), on lapsella mahdollista saada oikeaa tutkimusta ja hoitoa. Ne hukkaan heitetyt vuodet ovat lapsen kohdalla tosi sääli, koska mitä aikaisemmassa vaiheessa oikea kuntoutus aletaan, sitä parempiin tuloksiin päästään.
potilaana, vaikka hän ei sitä olekaan, on perheelle tosi vapauttava kokemus päästä neurologian osastojaksolle kaiken syyllistämisen ja painajaismaisen "hoidon" jälkeen. Olen itse lapseni kanssa tällä hetkellä neurologian osastolla kaikkien psykiatrian kauhukokemusten jälkeen, ja tunne on molemmilla kuin olisimme saaneet taivaspaikan.
Olen törmännyt sairaalassa juuri syyllistämiseen. Kun hakee lapselle apua, niin aletaan etsimään syyllistä lapsen huonovointisuuteen. Useinhan nämä sijoitetut lapset ovat jo aika lailla "hajalla", ja vaikuttaa siihen varmasti myös huostaanottokin.
Mutta mielestäni niin sijaisvanhempia kuin biovanhempiakin pitäisi kannustaa, eikä haukkua ja syyllistää. Se tie ei johda minnekkään.
tästä lasten "reagoinnista"....
Meneekö tämä lasten suojelun ketju nyt niin
että terveydenhuoltoa tarvitsevat lapset otetaan huostaan, sijoitetaan.
Ja kun sijaishuollostakin halutaan lapsi terveydenhuoltoon tutkittavaksi
aletaankin sitten seuraavaksi
syyllistämään sijaishuoltoa lapsen terveydentilasta...
mistä tämä tälläinen hirivittävä kaikkien tahojen syyllistämisen halu johtuukaan...
- toimimattomasta terveydenhuollosta
- ammattitaidottmista lastensuojeluviranomaisista
Lapsi ei saa siis missään kohtaa tätä p...aa
lasten suojelun ketjua
asiallista ja asiaankuuluvaa apua itselleen.
Syyllistämällä ensimmäiseksi lapsen oma koti ja vielä sen jälkeen sijaishuoltokin......
ai niin mutta hölmölässähän toimitaankin juuri näin.