Tännää on niin kolea ilma ettei ulkona paljoo tarkene. jote kirjottelen sisäl lämpöses teille.
mie oon tuommosta joskus aatellu ,et jos syttys tulipalo, mitä ihmiset ensimmäiseksi pelastas,tietyst ihmiset ensin, mutta mitä sitten.
mikä on niin tärkeetä et pitäs saaha turvaa.
tämmösii ajatuksii tullee ehkä enenpi omakotitalos asues,jollo vaara on suurempi.kerros talossa sitä ei ehkä niin helposti ole,vaik onha helsingistä saanu sellastakkii lukkee.
oon oikee pohtinu iteksein mis järjestykses mie heittelisin minulle arvokkaita tavaroita ikkunasta. sitte leikin ajatusleikkiä ,että jos saisi ottaa vaa kolme tavaraa,mitkäs ne olis.
ne on ollu eri aikoina erilaisii.kun teetin uuven jakkupuvun, se oli kärjessä, sitte on ollu joku koriste esine mistä oon pitäny, millo vaasi ,välil valokuvat,sitte taas kun olin saanu valmiiksi vuosia kutomani liinan se oli olevinnaa pelastamisen arvonen.jopa äitiltäin perimääni rakasta lipastoo olisin ollu raahaamassa turvaa.
enne tavaraa oli paljo mitä piti pelastaa. nyt vuosien saatos tavarat on harventunnu ja niien arvo menettänny merkityksensä.saap oikee miettii kolmea tärkeää, ko ei taho löytyy ees yhtäkää. . mikkää tavara ei ennää tunnu niin tärkeelle.
iän myötä sitä joutuu luopumaan monest asiast,tavaroist ylleensä luopuu iha omast halusta,mutta on muuta mistä pittää luopuu väkisin ja siin onkii joskus taisteluu hyväksymisen kans.
uskon et monel ko on lapsii ja hyö lähtee pesästä niin siin on varmaa vanhemmil kova paikka. jos minul olis lapsii, saattasin olla liian vaikia äiti,en varmaa laskis heitä mänemää,tahtosin et lapsein asusivat kanssain vaik eri rakennukses,kohan samal tontil.
mite mukavaa ko lapsenlapset juoksis mummon puolelle, mie heit hoitasin ja vanhemmat sais käyvvä töissä.
vaik minul ei oo lapsii ,niin kyl mie mielikuvitukses aattelen välil mite minun elämä olis nyt ja mitä kaikkea tekisin ja opettasin heille.
lapsettomuus onkin kipein asia mikä minun on elämässäin pakko ollu hyväksyy. kun täytin 40 vuotta sillo vast mie luovuin iha kokonaa kaikista jossittelusta,sillo mie tiesin,lapsii ei tuu.muistan oikein illankin mite mie sisuksissain asti luovuin kaikist toiveista lasten suhteen.
sen jälkee luopumiset ei oo ollu niin raskaita,et olis iha murtumispisteesee menny.
jalmarin kuolema oli luopumista ystävästä. karjan ko panin pois se oli luopumista työn teosta.
nuorna ei tarvinnu luopuu mistää, sitä vaa sai kaikkea yllinkyllin.
niinhä se menneekin luonnon laki, ehtoo puolella kun muuteki aika hupenee, kallein asia tahtoo olla terveys, sitä ko ei voi tulipalostakkaa pelastaa,:) siit joutuu tahtomattaa vähä kerassaa jokkainen luopumaa.
se mikä ei mittää merkkaa,siit on helppo sannoo antaa männä. tärkeät asiat jäävät jälelle ja niistä luopuminen vaatiikin jo sitten paljon.
hei taas,terveisiä kaikille.
mie oon tuommosta joskus aatellu ,et jos syttys tulipalo, mitä ihmiset ensimmäiseksi pelastas,tietyst ihmiset ensin, mutta mitä sitten.
mikä on niin tärkeetä et pitäs saaha turvaa.
tämmösii ajatuksii tullee ehkä enenpi omakotitalos asues,jollo vaara on suurempi.kerros talossa sitä ei ehkä niin helposti ole,vaik onha helsingistä saanu sellastakkii lukkee.
oon oikee pohtinu iteksein mis järjestykses mie heittelisin minulle arvokkaita tavaroita ikkunasta. sitte leikin ajatusleikkiä ,että jos saisi ottaa vaa kolme tavaraa,mitkäs ne olis.
ne on ollu eri aikoina erilaisii.kun teetin uuven jakkupuvun, se oli kärjessä, sitte on ollu joku koriste esine mistä oon pitäny, millo vaasi ,välil valokuvat,sitte taas kun olin saanu valmiiksi vuosia kutomani liinan se oli olevinnaa pelastamisen arvonen.jopa äitiltäin perimääni rakasta lipastoo olisin ollu raahaamassa turvaa.
enne tavaraa oli paljo mitä piti pelastaa. nyt vuosien saatos tavarat on harventunnu ja niien arvo menettänny merkityksensä.saap oikee miettii kolmea tärkeää, ko ei taho löytyy ees yhtäkää. . mikkää tavara ei ennää tunnu niin tärkeelle.
iän myötä sitä joutuu luopumaan monest asiast,tavaroist ylleensä luopuu iha omast halusta,mutta on muuta mistä pittää luopuu väkisin ja siin onkii joskus taisteluu hyväksymisen kans.
uskon et monel ko on lapsii ja hyö lähtee pesästä niin siin on varmaa vanhemmil kova paikka. jos minul olis lapsii, saattasin olla liian vaikia äiti,en varmaa laskis heitä mänemää,tahtosin et lapsein asusivat kanssain vaik eri rakennukses,kohan samal tontil.
mite mukavaa ko lapsenlapset juoksis mummon puolelle, mie heit hoitasin ja vanhemmat sais käyvvä töissä.
vaik minul ei oo lapsii ,niin kyl mie mielikuvitukses aattelen välil mite minun elämä olis nyt ja mitä kaikkea tekisin ja opettasin heille.
lapsettomuus onkin kipein asia mikä minun on elämässäin pakko ollu hyväksyy. kun täytin 40 vuotta sillo vast mie luovuin iha kokonaa kaikista jossittelusta,sillo mie tiesin,lapsii ei tuu.muistan oikein illankin mite mie sisuksissain asti luovuin kaikist toiveista lasten suhteen.
sen jälkee luopumiset ei oo ollu niin raskaita,et olis iha murtumispisteesee menny.
jalmarin kuolema oli luopumista ystävästä. karjan ko panin pois se oli luopumista työn teosta.
nuorna ei tarvinnu luopuu mistää, sitä vaa sai kaikkea yllinkyllin.
niinhä se menneekin luonnon laki, ehtoo puolella kun muuteki aika hupenee, kallein asia tahtoo olla terveys, sitä ko ei voi tulipalostakkaa pelastaa,:) siit joutuu tahtomattaa vähä kerassaa jokkainen luopumaa.
se mikä ei mittää merkkaa,siit on helppo sannoo antaa männä. tärkeät asiat jäävät jälelle ja niistä luopuminen vaatiikin jo sitten paljon.
hei taas,terveisiä kaikille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos minulla olisi lemmikkieläimiä ensiksi tietysti pelastaisin ne.Kuvat taitaisi unohtua siinä tohinssa,ne kaikki tulevat kyllä mukana muistoissa ,ne siellä ei pala jos itsensä ehtii pelastaa.Kyllä tässäkin naapurissa on kerrostalossa ollut tulipalo ,että ei sekään siltä välttynyt,ja varmaan meni kallisarvoista tavaraa,mikä ei palanut niin tuli vesivahinkoja.
sai olla kiitollinen että itse pelastui.Eikähän se liene se kallis-arvoisin asia.
Kaappaisin mukaan kännykän, lompakon ja takki päälle jos olisi talvi. On tuota joskus tullut ajatelleeksi. Miehestä jouduin luopumaan toiselle naiselle, eipä sen pahempaa...viellä.
Kai sinulla Lyyli on palovaroittimet?
ei kai sitä ehdi pelastaa mitään,kun ukkokin on lähtenyt myös minulta ,että ei ole sitäkään pelastettavana
Ihan tuo kysymys laittoi ajattelemaan, mitä tärkeää on kotona. Tavaroista ei niin mitään sellaista hyvin tärkeää. Jos pelastaisin jotain niin itseni. Ehkä kännykän ottaisin mukaan, lompakon ja pankkikortin. Voisin hälyttää palokunnan jos olis tulipalo ettei palais koko kerrostalo ja pankkikortti siksi, että voisi etsiä jotain majataloa.
Ihminen kiintyy tavaroihin, mutta niistäkin olen oppinut luopumaan. Tärkeää ovat läheiset henkilöt.
Kaikkinainen krääsä alkaa suivaseen siksi paljon että kutsuisin palokunnan varauksella: "app" eli "antaa paskan palaa". Saisipa aloittaa ihan nollasta taas. Silti kevyemmin kuin nuorena kun vakuutukset sentään korvaa kiinteän omaisuuden ja irtaimenkin tiettyyn summaan asti.
Jos sattus miula olemaa sillä hetkel vaik yövieras vieressäin, niin hänet yrittäsin pelastaa... ja lisäksi pikkukoirani. Mulla on oven pielessä tuolill ain pikkureppuni, missä miula on kukkaro ja auton avaimet. Kännykän silpaseisin vielä yöpöydältäin että saan palokunnan hälytettyä.
Jos en kerkeis siinä rytäkäs ja kiirees muuta kun sen yövieraan viereltäin tempasta, niin siitä olisin yksistää kiitollinen. Jos se yövieras jäis ja mie yksin pääsisin pois, niin parempi olis olla miun itsenikkii sinne liekkeihin jäähä.
Vissiin Lyyli arvaakin jo et miula ei käy ku yks yövieras ja hää onki sit sitä rakkaampi.
Se rakkaus se on semmosta et on valmis vaik henkesä antamaa toisen puolest.
Sinun juttu tuokiosi pelastaisin Lyyli hyvä. Toivon että ilmestyt jälleen lomailtuasi. Sinua kun lukee, jää aina hyvä maku suuhun, vaikka ei juttu niin iloinen olisikaan. Mukavaa jatkoa vaikka et palaisikaan, en unohda persoonaasi.
kanssasi Mummo66! Kun tälle palstalle ilmestyi muutama "kvasi-intellektuelli" niin näyttää kuin heidän näsäviisautensa olisi pelästyttänyt meidän kaikkien Lyylin pois. Lomailemaan.
Lyylin pakinointi meitä kaikkia lähellä olevasta pienestä elämästä oli aina päivän anti, mitä ei voi sanoa noista uusista sanamiekkailijoista, kuinka hienosti ja korkealentoisesti he sitten asiat esittävätkin.
Tulehan Lyyli kertoilee Viron kuulumisia. Miten reissu meni, kai jo olet kotosalla? Missä kylpylässä kävit? Olen ajatellut myös mennä lepolomalle Ukon kanssa.