Näinnikkäästi

tähän harjoitukseen tarvitset yhden kaverin avustajaksesi. eli: pyydä avustajaasi soittamaan teidän ovikelloanne, istu itse hievahtamatta ja lue vaikka leikisti lehteä. älä reagoi mitenkään koirasi haukuntaan. sovi ystäväsi kanssa, että hän soittaa ovikelloa uudelleen, kun haukunta on loppunut, toista sama huomioimattomuus. tehkää tätä niin kauan, että koira ei enää haukahda ovikellon soitua. sitten voitte siirtyä seuraavaan vaiheeseen: kun avustajasi soittaa ovikelloa, nouset mennäksesi avaamaan oven, mutta jos koirasi alkaa haukkua, palaat takaisin alkuperäiselle paikallesi istumaan, ETKÄ KATSO KOIRAA. toistakaa harjoitus niin usein, että koira tajuaa olla hiljaa, jotta ovi avataan avustajalle. tämä harjoitus perustuu siihen, että koiran on tajuttava ( ja kyllä se tajuaakin lopulta), että ovi avataan ja nähdään kuka on tulossa, kunhan koira malttaa olla haukkumatta. haukkuminen tuottaa koiralle epämieluisan lopputuloksen; omistaja palaa takaisin paikalleen, eikä avaakaan ovea ja tulija jää näkemättä. tämä harjoitus voi vaatia useammankin tunnin ja päivän ja useita eri harjoitusjaksoja, joten SIINNIKKYYTTÄ JA HERMOJA tarvitaan. kuitenkin lopputulos palkitsee vaivannäön. kun olet aloittanut ko. harjoittelun, muista pysyä lujana. sillä lipsumiset tekevät tyhjiksi aiemmat harjoitukset ja saavat koiran haukkumaan entistä sinnikkäämmin siinä toivossa, että tällä kertaa haukkuminen palkittaisiinkin oven avauksella... voisitko harkita laittavasi jonkin viestin vierailijoitanne varten ulko-oveenne, tyyliin: "rekku harjoittelee olemaan haukkumatta, kun ovikellomme soi. joten, oven avaaminen voi kestää tovin... kärsivällisyyttä, tulossa ollaan". ja tietysti, kun olet poissa kotoa, on viestikin poissa ovesta. tämä siksi, että tuskin jo aikuinen koirasi oppii läksynsä yhdessä päivässä, eikä avustajasi voi suinkaan majoittua ovenne taakse, vaikka onkin kallisarvoisena apuna harjoituksen alkumetreillä. tsemppiä ja pitkää pinnaa!! terveisin kääpiömäykyn ja pienpystykorvan onnellinen omistaja