Pystyisiköhän kukaan selittämään minulle miksi keski-ikäiset suomalaisnaiset( en halua yleistää, ei koske joka ikistä) eivät ole ns.mihinkään tyytyväisiä.
Minun tuttavapiirissä näitä tapauksia on itseni mukaanlukien viisi, eli me miehet olemme aivan tavallisia suomalaisia miehiä, emme piekse vaimojamme emmekä dokaa päättömästi, teemme osamme kotitöistä, ruuan laittoa, asunnon kunnostusta/talon rakentamista, lastenhoitoa ym. oman ansiotyömme ohella, myös jokaisen vaimo tekee ansiotyötä, eli olimme ns. kotitöiden osalta tasa-arvoisia. Kunnes jossakin vaiheessa meille jokaiselle on käynyt samalla tavoin, kotityöt joita olemme hyvillä mielin tehneet ovat siirtyneet meidän töiksi ja ainoastaan siivous on työ joka jaetaan tasan molemmille ja se on vaimojemme mielestä ainoaa oikeaa kotityötä.
Omalla kohdallani tämä muutos tapahtui siinä vaiheesa kun vaimoni aloitti mielestäni "himokuntoilun" eli 3-4 kertaa viikossa lenkillä 3-4 kertaa vikossa sali tai jumppa, ja on sitten sellainen aihe ettei minulle kuulu, jos asiaa arvostelen tulee rakas puolisoni "silmille".
Turha sitten neuvoa eroamaan,minun tapauksessani se on käytännön mahdottomuus koska lapset ovat aina olleet enemmän minun kuin äitinsä kanssa ja jos me eroamme niin ei äidin tarvitse kuin kerran kiljaista niin lapset siirtyvät hänelle ja minä olen perheestä ulkona kuin lumiukko, lapset siinä vain kärsisivät, onko ainut vaihtoehto elää surkeassa suhteessa niin kauan kunnes nuorimmainenkin täyttää 12v. että on eronhetkellä lastakin kuunneltava. Lopuksi vielä että kaksi tuttavapariskunnista on jo eronnut.
Minun tuttavapiirissä näitä tapauksia on itseni mukaanlukien viisi, eli me miehet olemme aivan tavallisia suomalaisia miehiä, emme piekse vaimojamme emmekä dokaa päättömästi, teemme osamme kotitöistä, ruuan laittoa, asunnon kunnostusta/talon rakentamista, lastenhoitoa ym. oman ansiotyömme ohella, myös jokaisen vaimo tekee ansiotyötä, eli olimme ns. kotitöiden osalta tasa-arvoisia. Kunnes jossakin vaiheessa meille jokaiselle on käynyt samalla tavoin, kotityöt joita olemme hyvillä mielin tehneet ovat siirtyneet meidän töiksi ja ainoastaan siivous on työ joka jaetaan tasan molemmille ja se on vaimojemme mielestä ainoaa oikeaa kotityötä.
Omalla kohdallani tämä muutos tapahtui siinä vaiheesa kun vaimoni aloitti mielestäni "himokuntoilun" eli 3-4 kertaa viikossa lenkillä 3-4 kertaa vikossa sali tai jumppa, ja on sitten sellainen aihe ettei minulle kuulu, jos asiaa arvostelen tulee rakas puolisoni "silmille".
Turha sitten neuvoa eroamaan,minun tapauksessani se on käytännön mahdottomuus koska lapset ovat aina olleet enemmän minun kuin äitinsä kanssa ja jos me eroamme niin ei äidin tarvitse kuin kerran kiljaista niin lapset siirtyvät hänelle ja minä olen perheestä ulkona kuin lumiukko, lapset siinä vain kärsisivät, onko ainut vaihtoehto elää surkeassa suhteessa niin kauan kunnes nuorimmainenkin täyttää 12v. että on eronhetkellä lastakin kuunneltava. Lopuksi vielä että kaksi tuttavapariskunnista on jo eronnut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Etkös ole lukemut ja kuunnellut juttuja jossa naiset eivät tykkää liian "kiltistä" miehestä?
Jos kaikki on liian hyvin - silloinkaan ei olla tyytyväisiä...
No, meillä ei juurikaan jaeta kotitöitä - puoliso on pitänyt huolen että hänellä menoja riittää. En ole silti juurikaan häntä siitä moittinut - siitä huolimatta että itselläni oli "pahimpina" aikoina hoidettavana kotityöt, lapset, päivätyö ja opintoja sekä muutama ilta etätöitä kotona.
Ja mitä tästä seurasi... aika rankka loppuunpalaminen minulle - kun täytin työllä sitä aikaa jolloin olisi voinut puolison kanssa vaikkapa harrastaa jotain yhteistä.
Selvisiväthän ne sitten ne puolison "harrastuksetkin" - pitkä suhde toiseen naiseen...
Nyt on asiat hiljalleen muuttumassa - monien ja monien keskustelujen jälkeen tuntuu että olemme "perhe", vaikka nuoriso jo lentääkin pesästä.
Yritähän laajentaa reviisiäsi.... aurinkoista kevättä :o))
eipä suinkaan. musta tuntuu,että sun pitäisi vain keksiä itsellesi myös vähän menoja.kun ne alkavat vaivaamaan vaimopuolta,kyllä sitten syntyy asiallista keskustelua.
Neljännesvuosisadan kokemuksella avioliitosta voisin sanoa ettei naista kannata yrittää ymmärtää - meillä miehillä ei ole siihen edellytyksiä.
Jos vaimo 'tulee silmille' anna sen tulla mutta pidä puolesi - mutta älä lauo henkilö-kohtaisuuksia.
Jos kynnysmatoksi rupeat niin sinut vaihdetaan pian uuteen kuten mattokin.
Joku TV-psykiatrihan sanoi sattuvasti jotenkuten
että 'Jos maripaitainen pehmomies jatkuvasti vaihtaa kakkavaippoja vaimon löytää pian rekkakuskien taukopaikoilta'
pidä miestä kuin kuningasta :)...eikä kaikki miehet pidä naista kuin kuningatarta:)...
Se onLuojan lahja kun on vähään tyytyväinen ja tarpeeksi yksinkertainen.
joo, tulee se 40-villitys naiselle, ja äidille. Sitä on elänyt jonkun kymmenen vuotta lapsille ja perheelle, ja sitten huomaa en oo nuori ja en vanha. Sitten lenkille ja salille, ja katsotaan, vieläkö kukaan huomaa mut. Oma mies ei huomaa, ei arvosta, oon itsestään selvyys......
Tulee vaan halu seikkailla, ja kokeilla naiseutta vielä kerran!!
Liian kiltti mies oot....ehkä vaimo kaipaa säpinää, vaikka kaikki kotona hyvin.
nimim. kokemusta on.
Kun lapset kasvaa ja alkaa tulla hetken toimeen itsekseenkin, niin siinä on tilaisuus lähentyä miehen kanssa...voi taas käydä yhdessä vaikka missä ihan kahdestaan, iltaisin saa olla peiton alla rauhassa eikä tarvitse pelätä lasten hyökkäyksiä makkariin...Naisella on taas aikaa lukemiseen ja kaikkeen hauskaan, jota lasten ollessa pieniä ei ollut.
Riippuu varmasti paljon siitä, miten on pienten lasten kasvatusiän jaksanut parisuhteen eteen punnertaa, vieläkö on paukkuja olla nelikymppisinäkin rakastuneita :), ja nimenomaan vielä siihen yhteen ja samaan mieheen, jolle lapsetkin on tehnyt.
Minusta nelikymppisenä on mukavaa, ja olen iloinen iästäni :).
Mies kyllä meni koko sen ajan , kun lapset olivat pieniä...mä kyllästyin ja katkeroiduin...ero tulee, se on varma.
eli vastaa meillä sitä kuntoilua. En tosiaankaan
tiedä mihin meillä rouva aikansa käyttää
kun päivät on kotona ja lapset koulussa/eskarissa. Itse sitä saa lähteä kauppaan kun töistä tulee ja sen mukaan tehdä sit safkaa. Imuriin ei koske muuta kuin rikkaimuriin jolla saa pöydän alta murut. Nyt se on oppinut tyhjentään tiskikoneen. Okei vaatteita ja pyykinpesua se rakastaa kuin tuntemattomassa "rätei ja lumpui".
Vika on siinä mielessä itsessäkin, kun en viitsi kauaa katsella tekemätöntä hommaa, mutten viitsi edes valittaa vaan teen sen itse.
Lasten kanssa on hirmu kiva olla ja elää sitä peruselämää yhdessä. Tilanne on tosiaan sama kuin
ekalla kirjoittajalla, pitääkö tosiaan odottaa siihen, että nuorimmainen lapsista on sen 12v.
Sitten kun meet sanoon jotain, niin siitähän se riemu alkaa. Nyt ymmärrän myös sitä suomalaista miestä, jolla ei pinna kestä vaan tekee tässä mielentilassa jotain harkitsematonta.
Helpoin olis tietty ruveta ottaan viinaa ja renttuileen, mutta ennemmin koitan kyllä jaksaa.
...kele