Homotintti tarkkaili nurmikolla nukkuvaa kollia, mikä sai eläimen venyttelemään niin nautinnollisen näköisenä? Äkkiä kolli pomppasi koivilleen ja alkoi kiertää itseään kuin hulluksi tullut piski. Homotintti pudisti päätään ja käänsi katseensa kaukaisuuteen. Eikö kollirukka tiennyt muurahaisten asustavan laatoituksen alla, piilossa maailman pahuudelta ja rouvan suihkeilta.
Phyi. Kerran Homotintti oli erehtynyt astumaan tikkuisen koipensa tuohon tahmaiseen aineeseen, kuolema kulki liki, linnun nokkiessa tahmaa jalastaan, hyönteismyrkkyä jolla ihmiskunta liki tappoi linnunlaulun kauan sitten.
Homotintti oli varsin tyytyväinen elämäänsä, suloisesti se suki kirkuvia kurvejaan, oli jotain hienoa siinä että sai naarasta koreamman puvun, jotain huisia. Homotintti tiesi noista onnettomista miehistä jotka pukeutuivat arasti hameeseen, ostivat kirpputorilta rintaliivejä, niitä käytettyjä joita ainutkaan aito nainen ei päällensä pukisi, toisen vanhoja. Homotintti oli onnellinen, homotinttien maailma oli luotu oikein, uros sai olla korea, sai keikuttaa pyrstöä ja kurluttaa kuuluvasti. Tosin homotintti mietti, naaraita tarvittiin vain munintaan, homotintit keskenään osasivat pitää huisin paljon hauskempaa kuin nuo naaraat alituisine valituksineen.
Ihmisnaiset sitoivat miehet verkkoihinsa lupaamalla ikuista unta ja onnea, kun uros rukka seksin jälkeen silmänsä avasi totuus astui vastaan. Himottava naaras olikin huutava, kiroileva, inkuttava, jäkättävä, sanoja riitti loputtomiin, Homotintti huokaisi ja sirkutti suloisesti, houkutellakseen toisen yksilön kotikololleen, poikien kesken hauskan pito oli sentään jotain, seksin jälkeenkin oli elämää.
Phyi. Kerran Homotintti oli erehtynyt astumaan tikkuisen koipensa tuohon tahmaiseen aineeseen, kuolema kulki liki, linnun nokkiessa tahmaa jalastaan, hyönteismyrkkyä jolla ihmiskunta liki tappoi linnunlaulun kauan sitten.
Homotintti oli varsin tyytyväinen elämäänsä, suloisesti se suki kirkuvia kurvejaan, oli jotain hienoa siinä että sai naarasta koreamman puvun, jotain huisia. Homotintti tiesi noista onnettomista miehistä jotka pukeutuivat arasti hameeseen, ostivat kirpputorilta rintaliivejä, niitä käytettyjä joita ainutkaan aito nainen ei päällensä pukisi, toisen vanhoja. Homotintti oli onnellinen, homotinttien maailma oli luotu oikein, uros sai olla korea, sai keikuttaa pyrstöä ja kurluttaa kuuluvasti. Tosin homotintti mietti, naaraita tarvittiin vain munintaan, homotintit keskenään osasivat pitää huisin paljon hauskempaa kuin nuo naaraat alituisine valituksineen.
Ihmisnaiset sitoivat miehet verkkoihinsa lupaamalla ikuista unta ja onnea, kun uros rukka seksin jälkeen silmänsä avasi totuus astui vastaan. Himottava naaras olikin huutava, kiroileva, inkuttava, jäkättävä, sanoja riitti loputtomiin, Homotintti huokaisi ja sirkutti suloisesti, houkutellakseen toisen yksilön kotikololleen, poikien kesken hauskan pito oli sentään jotain, seksin jälkeenkin oli elämää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.