Serkullani oli juuri rippileiri ja tämä kehui, että se oli niin paras kun voi olla. Tämä sai parhaat isoset, kaikki kaverit mukaan, ruoka oli parhaan keittäjän tekemää (kaikkien mielestä, myös niiden jotka eivät kyseistä riparia käyneet mutta jotka olivat muualla syöneet) ja leiri oli parhassaa paikassa.
Nyt kateus kalvaa, sillä minun leirille ei tulee ketään ystäviäni, isoseksi ei tule mitään kivoja ym. :/
En haluaisi olla kateellinen vaan iloinen toisten puolesta. Mikä neuvoksi? :( Minua pelottaa että kun ripari käydään vain kerran elämässä, siitä ei tule mukava...
Olisin halunnu serkkuni leirille, mutta tälle ei sopinut se, että pidettäisiin juhlat samana päivänä. Nyt kaduttaa jos unelmaripari meni vain serkkua kohtaan tekemän uhrauksen takia.
Kellään kokemusta asiasta?
Nyt kateus kalvaa, sillä minun leirille ei tulee ketään ystäviäni, isoseksi ei tule mitään kivoja ym. :/
En haluaisi olla kateellinen vaan iloinen toisten puolesta. Mikä neuvoksi? :( Minua pelottaa että kun ripari käydään vain kerran elämässä, siitä ei tule mukava...
Olisin halunnu serkkuni leirille, mutta tälle ei sopinut se, että pidettäisiin juhlat samana päivänä. Nyt kaduttaa jos unelmaripari meni vain serkkua kohtaan tekemän uhrauksen takia.
Kellään kokemusta asiasta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyviä isosia löytyy kaikkialta, samoin ruokaa ja hyvää yhteishenkeä. Ymmärsin niin, että leirisi on vasta edessä päin, siispä älä huoli! Turha jännittää etukäteen, olet vain avoin uusille asioille ja pian huomaat, että myös sinun riparisi on aivan loistava.
siitä, jos rippileirin kanssa yhteneväisen uskonnollisen vakaumuksesi kultaamista lupauksistasi huolimatta ei olekaan kivaa, vaan tämäkin henkilö joutuu kokemaan peräti traumaattista tai kamalaa?
Mitä jos omistaisit ripariaikasi parhaalle ystävällesi Jeesukselle, voisi tulla elinikäinen rakkaussuhde, joka lyö laudalta kaikki muut parhaat ja toiseksi parhaat!
Itselleni tuli riparissa huti, menin Jeesuksen ohi, kun oli niin monta mukavaa. Onneksi viisastuin myöhemmin, mutta monelta haavalta ja vaikeudelta olisin säästyntyt, jos olisin ottanut Jeesuksen rakkauden vastaan jo silloin.
Mitä jos omistaisit tämänkin foorumihäiriköintiin käyttämäsi ajan parhaalle ystävällesi Jeesukselle, voisi säästyä kaikilta iso määrä aikaa.
Tuli muuten joku päivä ihan reilusti vihaa kohti jostakin päin, tosi ärhäkkää kiukkua. Kai tuo karmaiseva-sana kertoo, että sinä olit yksi niistä, jotka ampuivat maata pitkin. Ei siinä silloin ole rakkaus vielä pesää kovin paljon tehnyt.
Jos otsikkona on rippikoulu, se on mitä suurimmassa määrin uskon asia, kristinuskon asia,
sen ytimen asia, uudestisyntymisen ja Pyhällä Hengellä täyttymisen asia Jumalan vilpittömän seuraamisen asia.
Ei se hengen kasvu yhtään pahaa tekisi, jäisi
tuo julmettu kiukku vähän vähemmälle...
En mäkään tuntenut ketään mun omalta ripariltani, enkä myöskään isosia.
Nimeltä vain tiesin, mutta en tuntenut.
Ja kun olen hiljainen ja ujo tyyppi.
Mutta kun leiri koitti, jo bussissa kaikki oli yhteishengessä.
Mäkin tulin paljon sillee juttuun puhuin jne. :D Leirin aikana kaikki puhu toisilleen, naurettiin ja kaikkea autettiin.
Kun piti olla hiljaa oltiin.
Saatiin paljon kavereita lisää. Mee vaan mukaan! Kyllä se menee hyvin. tulee vielä mukava leiri.
Itse myös tulin muutama päivä sitten riparilta, olin Ahvenanmaalla isosena :) Mahtava porukka, vaikka tuntu ettei tutustunu kaikkiin mutta kyllä se siitä, kaikkiin tutustu.
Onnea leirilles. :)
Siinä on vain eräs kummallisuus: miten kummassa kukaan ei koulussa kertonut sinulle, mille leirille itse menevät, että pääsisit samalle leirille kavereittesi kanssa?
Vai, että ihan taikaiskusta jo bussiin noustessa kaikki oli hyvässä yhteishengessä? Eikö yhtään epävarmaa ollut porukassa? Kykenitkö siellä ihanalla leirilläsi ylipäänsä havaitsemaan mitään, mikä ei sopinut ihanaan mielikuvaasi leiristä?
Lupailet sata hyvää ja tuhat kaunista, mutta otatko vastuun, jos lupauksistasi huolimatta tämänkin henkilön leiri osoittautuu kamalaksi kokemukseksi?
Lopussa tunnustat olevasi rippileiri-isoinen, eli seurakunta-aktiivi, siis uskovainen. Mites se kymmenen käskyä menikään, saiko kristitty valehdella uskon puolesta?
Vai, että ihan taikaiskusta jo bussiin noustessa kaikki oli hyvässä yhteishengessä? Eikö yhtään epävarmaa ollut porukassa? Kykenitkö siellä ihanalla leirilläsi ylipäänsä havaitsemaan mitään, mikä ei sopinut ihanaan mielikuvaasi leiristä?
No kyllä aluks, mut se oli Lapissa, eli koko päivän ajoi bussilla sinne, joten kyllä siinä tutustuttiin ja kaikkea. Ainakin takapenkkiläiset bussissa tutustui hyvin. ;D Kyllä siellä oli jotain surkeetakin tietenkin. Tällä tän vuotisella leiril kaikki valitti et on vähän vapaa aikaa jne.
Lupailet sata hyvää ja tuhat kaunista, mutta otatko vastuun, jos lupauksistasi huolimatta tämänkin henkilön leiri osoittautuu kamalaksi kokemukseksi?
Jotkut leirit on kamalia, jotkut kivoja. =) Riippuu seurakunnasta. Mutta suurimmaks osaks porukka on hyvä.Ei koskaan voi olla huono. Lapissakin oli muutama hiljaista(minä ja yks poika ja yks toinen tyttö), mutta kyllä tultiin juttuun todella hyvin.
Mutta en tiiä voinko ottaa, sehän oli mun oma leiri, ei mikään voi olla samanlainen.
Lopussa tunnustat olevasi rippileiri-isoinen, eli seurakunta-aktiivi, siis uskovainen. Mites se kymmenen käskyä menikään, saiko kristitty valehdella uskon puolesta?
sitä paitsi se on ISONEN, ei ISOINEN. ;D
Sori, ei se kerro et vaik on isonen, olis myös uskovainen. Mä en ole, ehkä vähän, mä nyt olen epävarma uskostani. Kaikki vaan haluaa olla täällä isosena, kun saa kavereita ja on hauskaa olla ihmisten kanssa, ei sen takia että uskoo, ei ole pakko uskoakaan.
Ahvenanmaallakin yksi pikkunen sanoi, kun kysyttiin et tuutkos isoseks, niise vastas, et ei taida mulla usko riittää, sit yks isonen tai ohjaaja en muista, sano, että ei tarvitse uskoo, kun on isonen.
Miä sillee puoliks uskon ja puoliks en, en oo varma.
Seurakunnan toiminnassa olen mukana, mutten käy kirkossa mitenkään, Paitsi kun on pakko. Ja haluan vain olla isonen, en muuta.