Ja oletteko havainneet, että Syöjättäriä olisi vielä nykyäänkin? Jos on, niin onko heidän ruokavalionsa pysynyt samana?
Mitä Syöjätär söi?
karkade
10416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja ne pistelevät poskeensa juuri sen, minkä haluavatkin.
Luultavasti sen saman olisi pistellyt poskeensa joku toinenkin, mutta syöjätär oli nokkelampi ja nopeampi.
Syöjättäriä, onko heitä, kyllä vaan?
Mutta on niitä ahmijoitakin, ne ovat syöjättärien vastakappaleita, kuten pultit ja mutterit? ;)
ei vielä valaise mitä ruokaa, ei vanhaa eikä nykyistä. Kiinnostuksella odotan jatkoa ...
oli joutunut pakkoruokintaan jo kauan sitten. Sellainen ruokinta mahdollistui hänen temperamentistaan huolimatta, koska hänellä oli asioita, joista hän piti kiinni.
Asiat olivat hänen elämänsä tärkeimmät. Samanaikaisesti kun hän piti niistä kiinni, oli syöttäjien helppo pakkosyöttää häntä. Paljosta kiinni pitämisestä hänen olkavartensa ja kyynärpäänsä oireilivat jo. Se harmitti.
Ihmisten silmissä hän näyttää pikemminkin hoikanpuoleiselta, joten kukaan ei tahdo uskoa mitä hän puhuu paljosta nielemisestä. Itse hän sanoo, että kaikki se moska mitä hän nielee, on kyllä kovasti lihottanut häntä, mutta se on näkymätöntä. Hänen on aika ajoin vaikea liikkua kun liikapaino tuntuu ahdistavan henkeä.
Hän päätti kokeilla toimintaakin liikapainonsa vastalääkkeeksi. Toimintaa toimintaa! hän komensi itseään ja ryhtyi kirjoittamaan. Hän kirjoitti aamusta iltaan ja näki yöllä unia kirjoittamisesta, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Hän juoksi nopeuttaakseen edistymistä, mutta sekään ei auttanut.
Hän tietää kyllä yhden keinon millä päästä syötetyksi joutumiselta, mutta ei halua käyttää sitä. Hän keksi sen silloin kun käsivarsia pakotti oikein kovasti. Päästäisinkö jo irti? Hylkäisinkö? hän mietti.
Eiei. Sitä että olen hyljännyt, sitä en halua kohdata totuutena.
Syöjätär hengittää raskaasti
katsoo maailmaa kelmeiden linssien läpi
Näkee ilon vaan ei tunne
Missä ilo, siellä ystävyys
Missä ilo, siellä rakkaus
Missä ilo, siellä menestys
Missä ilo, siellä tarkoitus elämälle
Syöjätär siristää silmänsä, puhaltaa ilon suuntaan hyisen henkäyksen
Kun ystävyys on jäässä, lipaisee kielellään kuollutta asetelmaa
Joko tuntee onnen?
Ei tunne.
Kun rakkaus on näivettynyt ikuisessa kylmyydessä, nuuhkaisee lemmen hautaa ja odottaa ilon saapuvan.
Joko tuntee onnen?
Ei tunne.
Kun menestyneeltä on suljettu ovet, murrettu selkäranka ja tahrattu maine, tähyää oman tulevaisuutensa vihantaa laaksoa.
Joko tuntee menestyksen maun?
Ei tunne.
Kun on tuhonnut terveyttä, kylvänyt kateutta ja kaunaa, tuominnut aiheetta ja riistänyt avuttomilta, avaa lippaan ja antaa muovisen ballerinan laulaa elämän tarkoituksesta.
Joko tuntee ilon sävelen sydämessään?
Ei tunne.
Ei tunne syöjätär. Ei ole soitinta joka väräjäisi syöjättären sielun tahtiin. Siksi syöjätär tahtoo kuroa muiden etumatkan.
Ei haali itselleen,
ottaapahan vain toisilta pois.
muotoiltuja totuuksia runomuodossa.
Jotenkin inspiroi tuo nimitys Syöjätär.
Voisi kokeilla ihan novellia, tulee mieleen monta potentiaalista tarinanalkua.
Ennen vanhaan Syöjätär söi lapsia. Nykyään samaa syötävää on enemmän, vaikka lapsia on vähemmän.
Täytyy katsoa, saisinko aikaiseksi nykyaikaan sijoitetun rituaalinovellin.
Väärinymmärrysteema, siis että joku (vahva) nainen saa syöjättären leiman otsaana koska harjoittaa pakanauskontoa ja yhteisö syrjii häntä.
Siis että yhteisö toimii syöjättären lailla, mutta ei näe tätä itsessään vaan ulkoistaa pahan tähän vahvaan naiseen.
Eiköhän tuo koko syöjättärien, noitien ja pelättyjen parantajien historia ole reagointia erilaisuuteen ja pyrkimystä kahlita jonkun vahvuus enemmistön pönkittämiseen.
Vaikka runossa olikin ns. syyllinen syöjätär, niin koen että syöjätär syntyy sen mielessä, joka omii jotakin hyvää itselleen.
Siis se, jolla on ihana mies, näkee syöjättäriä. Vaikka ei oikeasti voikaan omistaa sitä miestään eikä siten voi myöskään menettää...
runosi oli onnistunut, eikä se teossa kauan mennyt. :)
Hän näyttää nuutuneen,
vain harvoi pilkahtaa
ilme iloinen
hänen silmissään.
Hän jaksaa vain,
koska on pakko,
se on kerrottu,
muuten tallaantuu.
Hänen minuutensa
on toisen oma,
vahihingoniloisen,
vanginvartijan.
Hän ei sitä omakseen
enää koskaan saa,
on vartijalla
keinonsa hänet taltuttaa.
Hän suurin silmin
katsoo, saapuu paikalle
toinen, vartija, syöjätär,
joka ei usko vankeuteen.
Hän herää, elää, odottaa,
pelkää ja ja toivoo,
elämältä parempaa,
sitä hänelle tarjotaan.
Hän saa kaiken loan silmilleen,
vajoaa pimeyteen, ehkä synkkyyteen,
ei tarjotin tyhjä ollut,
vaan kaikki syötiin,
niissä juhlissa.
Hänen pelastuksensa
olisi voinut olla
syöjätär,
mutta toisin oli,
kirjaan kirjoitettu.
Hän vankilassaan istuu
edelleen, ei laske päiviä,
antaa olla vain.
Kera vanginvartijain.