Ikuisuuskysymys kirjallisuudessa, mustasukkainen kumppani.
Sen pohjalta on tehty monta draamaa ja jälki on ollut sen näköistä.
Mustasukkaisuudesta on parodiaakin varmaankin väänetty, mutta entä komediaa?
Onko se ylipäätään mahdollista?
Sen pohjalta on tehty monta draamaa ja jälki on ollut sen näköistä.
Mustasukkaisuudesta on parodiaakin varmaankin väänetty, mutta entä komediaa?
Onko se ylipäätään mahdollista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Peili kertoo kaiken.
oletko sinä kirjoittanut komedian peiliin?
En olisi arvannut.
Tunnut niin kuivalta tyypiltä. :/
Suihkunletkussakin on kaksi päätä. Päättele siitä tai silittele päätä.
tiedätkö sinä yleensä yhtään mitään?
Saatko kulkea vielä vapaana?
Mustasukkaisuutta ilmenee ihmisten ja eläinten keskuudessa yhtenä heidän luonnollisista ominaisuuksistaan. Tuskin sitä voi kitkeä poiskaan, joten on parempi keksiä keinoja kuinka tehdä siitä mahdollisimman vähän tuhoava.
En usko, että komedia olisi hyvä.
Parodia on muuten komedian alalaji, ei rinnakkaiskäsite, joten pistä taksonomias kuntoon.
Mutta kyllä sä voit mustasukkaisuudesta ei-parodisen komediankin tehdä. Sun tarttee vain suhtautua koko ilmiöön inhimillisen hellyyttävänä ja sympaattisena, niin avot, mustasukkaisuudesta saadaan monet makeat naurut (lue: miehesi soittaa työkavereillesi hellyyttäviä uhkaussoittoja ja tälle nauretaan makeasti myöhemmin takkatulen loimussa, koska tosirakkaus voittaa aina).
Tahtoo sanoa, että sä voit valita minkä tahansa tyyli lajin mihin tahansa ja saada aikaan toimivan paketin. Ainoa mikä sua estää on sun omat taidot artikuloida jotain kulunutta toisessa tyylilajissa.
Alalajihan se mustasukkaisuuskin on, vai eikö?
Ja silti ovat kuin yö ja päivä, kuten parodia ka komedia, sillä kummallakin on omat puolustajansa ja vastustajansa.
Enkä minä meinannut mitään kirjoittaakaan tästä aiheesta, ei liippaa sitten läheltäkään.
Tulipahan tuosta "syöjätär"-aiheesta mieleen.
Onko varma, että tosirakkaus voittaa aina?
Sopiiko, että epäilen?
siis Puskis hei, ei olla katkeria sanojen maailmassa. Tosirakkaus voittaa aina missä sitä käytetään; ts. tosirakkaus sisältää käsitteenä sen että se voittaa aina, mikä ei vielä kerro rakkaudesta yhtikäs mitään, eikä koko käsitteen arvosta sen liiemmin.
Komedia ja parodia eivät voi olla kuin yö ja päivä, sitä tässä yritin juuri selittää, koska ne eivät ole rinnakkaisia käsitteitä. Tragedia ja komedia ovat kuin yö ja päivä. Parodian sukulaiskäsite on satiiri, eli niitä voisi kutsua vaikkapa vuorokauden osiksi, kuten aamupäiväksi ja iltapäiväksi, jolloin ilta olisi tragikomedia ja yö tragedia, aamuyö draama ja aamunkoitto melodraama.
Komedian ja parodian suhde taasen on hierarkkinen, koska komedia pitää sisällään parodian, mutta parodia ei komediaa. Ts. komedia ja parodia voivat olla kuin viikko ja viikonloppu. Rinnakkain niitä ei kuitenkaan voi käyttää sen enempää kuin vaikkapa käsitteitä mies ja ihminen.
Monimutkaista selittää, mutta periaatteessa ihan tosi yksinkertainen juttu.
Ei ollenkaan monimutkaista, helppo nakki.
Kiitos sinulle, WeeGee.
Eikä tässä sanojen runsaassa puutatarhassa tule suru
puseroon, kenelläkään.
Mutta, nyt on päivä ja kohta on yö ja tuo vertaus
miehestä ihmisestä toi mieleeni yhden jutun.
Mikä on ihmisen paras ystävä?
Se on mies. ;D
(sorry)
"Tulipahan tuosta "syöjätär"-aiheesta mieleen." kirjoitit.
Vaistosin loukkaantumisesi ja mietin mistä syystä?
Ettäkö sinä tunsit pistoksen kun minä kirjoitin Syöjättärestä? Vaikka mietin, en keksinyt mitään muuta minulta "syötyä" täällä palstalla kuin yhdestä eilen kirjoittamastani viestistä asiat, jotka joku oli poiminut ja sijoittanut ne aloittamaansa uuteen ketjuun. Siitä en vielä käyttäisi Syöjätär -nimitystä.
Ne asiat taas, joista vakinaisemmin kirjoitan, ovat sinulle vieraita - mitä nyt olen voinut tehdä päätelmiä sinusta ja motiiveistasi.
Eikä sinunkaan motiiveissasi ole mitään moitittavaa. Rattoisampaahan se puskassa makailu on kaksin kuin yksin. Oikein mukavaa varmaan näin kesäaikaan. :)
loukkaantunut.
Tulipahan (oikeesti) siitä mieleen, että aihe on periaatteessa mielenkiintoinen, mutta ei ainakaan vähään aikaan tapetilla ollut.
Sen takia sitä virittelin.
Tämä on ennenkin tullut esiin.
Kirjoitamme sanoja ja muu puuttuu, vai pitäisikö lisätä hymiöitä, ei vain aina jaksaisi niittenkään kanssa pelleillä.
Lukemisessa olen "melkein" kaikkiruokainen ja siedän aika paljon, mutta tarinan pitää kantaa alusta loppuun, jännite ei saa katketa.
Paitsi jos sen pitää katketa, alkaakseen uudelleen, jossain toisessa muodossa. ;D
Ja puskassa makailu ei todellakaan kuulu toimenkuvaan, olen enemmänkin nopea liikkeissäni, enkä jää tuleen makaamaan, joko hyökkään tai peräännyn ja joskus jopa yhtäaikaa. :B
Jatketaan vaan kuin ennenkin. :)
On kyllä ihanaa, että en ole kaikille saanut hernettä nenään.
Ja jos joku luulee, että se on ollut tarkoitus, niin luuleepa väärin.
Enkä ole aina edes oikeassa (se on kyllä pirun harmi)ja sekös ottaa meikäläistäkin päähän.
Olen omantien kulkija, menen jos menen jos en mene niin........?
Hitonko väliä sillä on, sanoo joku.
Ei olekaan, mutta aina on joku tekemässä analyysia tai profiilia.
Onhan meitä täällä melkein 5,2000000, kuinka joku, yksi, voisi olla tärkeä.
Saahan niin luulla, mutta niin ei ole.
Minä, sinä, hän, ollaahan me tärkeitä, mutta sitten ei kuitenkaan.
Eli homma jatkuu, .....kiitos siitä:D
(Kuka veikkasi vanhaapiikaa ja ginipulloa yhdessä ketjussa, oli kyllä kyllä ihan ojassa.
Inhoan suorastaan kumpiakin!
Siksi en ruvennutkaan aikaani tuhlaamaan turhiin veikkauksiin, olisi mennyt vain kallista aikaa hukkaan)