Olen ottanut kissan kun se oli jo parivuotias (sen luovuttamis iästä en siis tiedä mitään) se polkee tassuillaan sylissä niin että kynnet on esillä,se käy todella kipeää. Kissa on nostettava sylistä heti pois kun kynnet uppoaa jalkaan =/ Saisiko sille mitenkään opetettua ettei kynsiä tarvita? Sitä ei voi juuri paijata ollenkaan ku se rupeaa heti polkemaan oli se missä tahansa. Samalla se sitten repii sohvaa/mattoa/housuja/jalkaa missä sitten sillä hetkellä onkin. Seisoessa syliinkään sitä ei voi nostaa paijattajaksi kun sitten menee kädet.. Mitä voisin tehdä? Ei ole kiva kun kissaa ei voi silitellä.... =/
Apua!
papua
10436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä mikä olisi paras keino opettaa, mutta itse olen opettanut ekan kissamme, jolla oli tapana leikkiä rajusti kynnet esillä, että kun sanon painokkaast AI, tai EI KYNSILLÄ, niin se vetää kynnet sisään ja hellentää otteitaan. En oikein tiedä miten se on tuon oppinut, muistaakseni tein sillä tavalla että aina kun sillä oli kynnet esillä niin laitoin sormen yhden tassun alle ja hellästi painoin kynsien kohdalta niin että se jotenkin automaattisesti veti kynnet takaisin sisälle, ja samalla sanoin EI KYNSILLÄ. Ja nykyään se ymmärtää tuon ilman kynsien koskettamista ja painamista.
Niin ja siis en tietenkään painanut kynsiä lujasti, vaan sillä lailla oikeastaan vaan pidin sormea siinä kynsien kärjissä ja vähän painoin että kissa hoksasi että jaahas nyt ei kynnet mene ainakan enää ulospäin, ehkä sitten sisäänpäin olisi parempi vetää. :)
Tuota sormien tassujen alle laittamista olenkin kokeillut,mutta kissa vaan "pakoilee" sormia tassuillaa,vaihtaa vaan aina paikkaa kunnes turhautuu ja lähtee kokonaan pois sylistä..joten ajattelin että tämä konsti ei ainakaan toimi,mutta taidan tosiaan kokeilla laittaa koko kämmenen alle niin jospa tää pikku hiljaa tästä alkaisi onnistumaan?! :D
Kaikkein simppeleintä on kun alat leikkaamaan kissan kynsistä kärjet pois, eli noin 1 mm kerran viikossa. Heti kun kynnet alkaa kissan "tarpoessa" tuntua, niin uusi leikkaus.
Aikaahan siinä saattaa mennä totuttaessa kissaa kynsien leikkuuseen ja itsellekin varmaan joitakin taisteluvammoja syntyy, mutta palkitsevaa pitemmän päälle, säästyy huonekalutkin. Ihan pikkuisen tassua painetaan/puristetaan ja nipsaistaan kynnestä se pisin kärki pois. Pääasia ettei periksi anneta, vaikka kynsi kerrallaan ja namupala suuhun että killi rauhoittuu, jos kovasti hannaa vastaan.
Esim. kissanäyttelyihin kynnet on pakko leikata, joten ei se siis niin ufo toimenpide ole ... ;-)
Olen aina ihmetellyt kissan kynsien leikkuuta?! Että kuinka tarpeellista se on,mutta en toki tuomitsekkaan ehdoitustasi :) Mimmoset sakset siihen tarvii? Mutta onhan kissalla silti kynsi vielä tallella,niin että,poistaako se ongelman siten ettei se kynsi enää satu etc.? o.O kissa on kyllä niin kiltti etten usko siitä aiheutuvan taistelujälkiä kenellekkään :D onneksi,heh
Hei!
Minunkin hylätty löytökissani ei aluksi osannut vetää kynsiä sisään (silloin noin 3 kk), mutta osoitti hellyyttä "polkemalla" tassuillaan sylissä ja silittäessä. Opetin sitä ihan selvällä EI kiellolla ja puristin tassuja kynsien kohdalta. Kyllä se oppi pian vetämään kyntensä. Nyt kisu on jo 2-vuotias leikattu kolli. Vieläkin se on leikkisä ja esim. väijyy nurkan takana minua, hyppää ilmaan ja hyökkää paljasta jalkaa vasten aamuisin - mutta niin taitavasti ja hellästi. Kynnet on vedetty sisään ja se hipaisee vain varovasti "vallottaessaan" jalkani. Minä tietysti että oi oi kuka se taas sai saaliin! Kissa on mielissään. Me myös heitellään hiirtä ilmakopilla, se ottaa kiinni ja kantaa sen takaisin.
Kissojen kynsisaksia saa lemmikkiliikkeistä, maksavat muutaman euron. Minulla on 8 cm pitkät sakset, joiden kummassakin terässä on puoliympyrän muotoinen aukko, siihen laitetaan leikattava kynne pää. Leikkaan kissani kynnet viikottain, silloin kun se on rauhallinen ja hellittelen sylissä samalla - hyvin onnistuu. Kannattaa toki yrittää leikkausta, on se tarpeen! Leikattu kynnen pää on tylppä, ei niin neulan terävä. Tsemppiä pikkukisunne kanssa!
Heh, en minäkään leikannut yli kymmeneen vuoteen kissoilta kynsiä, samoin pidin asiaa ihan turhana. Mutta sitten kotiin jotenkin "kulkeutui kainalossa" yksi näyttelyissä käytettävä pentu, ja oli sitten sekin homma pakko opetella.
Parhaimmat sakset lienee sellaiset pienipäiset, jotka sopii myös linnuille ja jyrsijöille (ainakin paketissa niin luki). Ei siis isot koiransakset.
Ei se leikkuu sinänsä tietenkään tarpeellista kissalle ole, mutta ei siitä leikkuusta haittaakaan ole, kynsihän jää ihan kokonaiseksi, siitä leikataan vaan kasvanut pää ihankuin ihmisiltä ja koirilta. tosiaan ihan vaan yksi millimetri saattaa riittää, ettei mene verisuoneen asti. Kokeile kerran, voin vakuuttaa, että ei se kynsi enää satu kun se on hyvin leikattu! On sitä oma mahakin ja reidet ollut vuosia pieniä verenpurkaumia täynnä kun vanhat konkarit änkeävät syliin leipomaan. Niiltä en kyllä leikkaa vieläkään, en viitsi vanhoja kiusata asialla, mutta uusi tulokas ottaa asian ihan yhteisenä hellittelyhetkenä.
No sitten :) Täytyy kokeilla,kiitoksia sinulle :)
Koiran kynsien leikkuusta onkin kokemusta monelta vuodelta,että eiköhän se kissakin mene siinä soveltaessa :D täytyy siis investoida sakset vielä.
elikkäs, meillä neljästä kissasta kaksi tarpovat aina sylissä, ja se todella tuntuu inhottavalle jos kynnet ovat liian pitkät/terävät. ensiksi kokeilimme eläinkaupasta saatavia lemmikkien kynsileikkureita, mutta meidän mielestä ne olivat liian "kömpelöt". sitten hoksasimme kokeilla ihmisten kynsileikkureita, ja niillä homma hoituu nopeasti ja näppärästi :)
kissalle, ei liity luovutusikään tuo käytös. Toiset tekee tuota leipomista reippaammin, kuin toiset, se on kissan hellyyden ja hyvän olon osoitus.
Leikkaa kynnet ja/tai pidä kissan ja sylisi välissä vaikka tyynyä.