Kun te täällä meuhkaatte että ei saisi seurustella ihmisen kanssa jolla toisen ihmisen kanssa lapsia, tai että yh:t etsii vain elättäjää... muistatteko kysyä koskaan itseltänne että mitä tapahtuu kun rakastuu? Itse uskon siihen että rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen on, ja jos et rakastu, et varmastikkaan ihmisen kanssa ole. Ainakaan itse en ole siihen pystynyt, kolmen vuoden sinkku aika jäi minulla historiaan, ja sinä aikana olisi ollut lapsellisia, lapsettomia, rikkaita, köyhiä, upeita, taviksia ottajia, mutta kun en rakastunut, en heidän kanssa suhteeseen halunnut. Sitten Rakastuin ja kaikki oli päivänselvää, tuohon ihmiseen voin luottaa, tuon ihmisen voi esitellä lapselleni,tuota ihmistä rakastan.
Hyväksyin asiat mistä hänessä en tykännyt ja hän taas hyväksyi minun kummallisuuteni.Ja toisaalta en varmaan olisi rakastunut jollei hän olisi tullut toimeen lasteni kanssa.Tuskin hänkään minuun, koska lapset ovat osa minua nyt myös häntä.
Hyväksyin asiat mistä hänessä en tykännyt ja hän taas hyväksyi minun kummallisuuteni.Ja toisaalta en varmaan olisi rakastunut jollei hän olisi tullut toimeen lasteni kanssa.Tuskin hänkään minuun, koska lapset ovat osa minua nyt myös häntä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olemme todella rakastuneita ja toisen lasta ei vain opi hyväksymään? Mikä silloin eteen???
puolison lapseen tulee ajan myötä. antaa ajan kulua ja tutustuu lapseen kunnolla. käy vaikka yhdessä puistossa touhuamassa tms (ihan kahdestaan)...
Tuo oli hyvä! Muistan itsekkin nuo samaiset ajatukset vielä 10 v. sitten!
Kyllä rakkaus kaiken kestää, mutta entäs kun tunnet olevasi se, joka saa kestää koko ajan toisen ihmetellessä sinun väsymyksiäsi?
Entäs kun tajuat, että elämä onkin oikeastaan aika lyhyt ja vaikka rakastatkin Häntä, haluatko sittenkään enään kestää... vai olisiko mukavampi olla parisuhteessa, jokka kumpikin on SAMALLA VIIVALLA?
Aikasi yrität muokata häntä tai asiaa, joka sinua kalvaa, mutta saat ymmärtämöttömyyttä osaksesi. Sitten huomaat kuinka kaikki muut ( sukulaiset, ystävät) kertovat asiasta ( jota saat kestää) ainoastaan mukavia puolia ja tunnetkin itsesi väärinymmärretyksi...
Niin tai näin. Kun huomaat asian joka sinua kalvaa, luonnollisesti yrität päästä siitä eroon puhumalla. Sitten siitä tulee riita kun ei päästä yhteisymmärrykseen, sitten asia sovitaan hautaamalla sotakirveet, mutta asia jää selvittämättä. Lopulta siihen kyllästyy kun asia nousee yhä uudestaan ja uudestaan esille ja siitä muodostuu tapa. ( sanonta, "aina niitä vanhoja juttuja...)
Tämän jälkeen alkakin jo epäillä tuota rakkauden kohdetta suhteessa elämän toiveisiin.