Olen koko elämäni ajan viehättynyt/katsellut mielelläni oman sukupuoleni upeita edustajia.
Kiihotun oman sukupuoleni edustajien ajattelemisesta. Silti käyttäytynyt aina heteron lailla. Kertokaapa mihin raja vedetään. Ajatuksiinko, fantasioihin vai tekoihin?
Elän heterosuhteessa ja olen luonteeltani uskollinen joten tod. näk. en koskaan pääse tekoihin asti.
Kiihotun oman sukupuoleni edustajien ajattelemisesta. Silti käyttäytynyt aina heteron lailla. Kertokaapa mihin raja vedetään. Ajatuksiinko, fantasioihin vai tekoihin?
Elän heterosuhteessa ja olen luonteeltani uskollinen joten tod. näk. en koskaan pääse tekoihin asti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuntuu sen kumppanisi kanssa? Tai aiempien kumppaneiden?
miltä seksi tai läheisyys yleensä tuntuu edes ajatuksena oman sukupuolesi kanssa? tykkäätkö vain katsella, vai onko ajatus koskettamisestakin kiihottava?
Enpäs minäkään oikein tiedä mikä olen. Olen perheellinen nainen ja tajusin puolikymmentä vuotta sitten mitä koko elämän ajan toistuneet tyttö/naisihastukset oikein ovat. Sen jälkeen olen ajatellut itseäni lesbona, mutta kun näitä palstoja lukee niin ilmeisesti minun pitäisi ajatella itseäni bi:nä, sillä "oikeat" lesbot eivät muodosta perhettä miehen kanssa...
kasvetaan. Mutta luoja tietää, miksi yhtäkkiä rupeaa kattelemaan vastakkaista sukupuolta.
Mulle tuli yllätyksenä puolitoista vuotta sitten, että pidän naisista. Yhtäkkiä huomasin vain, että tietynlaiset naiset vaetävä minua puoleensa. Olen tällä hetkellä uhastunut naiseen, jolla on mahtava persoona. ja hän on myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan puoleensavetävä. Ja itseasiassa musta tuntuu, että tämän naisen myötä olen kasvanut umpibiisseksi. Johtunee siitä, että en ole ollut keneenkään koskaan näin ihastunut. En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta silti olen häneen hullaantunut:)
Tota noin, kyllä sen varmasti tietää sisällänsä, kumpi on; bi vai lesbis. Mutta toisaalta, mitä väliä sillä on. Ainankaan siinä vaiheessa, kun ihastuu, niin aivan sama. Mä katselen ja vaadin kumppanilta muutakin, kuin vain kivan ulkonäön. Luonteella on todella paljon merkitystä.
Sinä olet sitten eheyttäjien mieleen. Bravo! Jos kerta asiaan kasvetaan, niin sitten siitä voi kasvaa poiskin tai estää se "kasvu" kokonaan.
No, ehkä jotkut "kasvaa", mutta ei unohdeta sitä, että on paljon ihmisiä, jotka ovat aina tienneet etteivät ole heteroita. Niin pienestä kun se ylipäätään on mahdollista. Kaikki eivät yhtäkkiä vasta myöhemmällä iällä huomaa tuntevansa vetoa myös samaan sukupuoleen. Tällä palstalla vaan korostuu näiden kotirouvien yhtäkkiset heräämiset, joten tämän palstan perusteella niin bisseydestä kuin lesboudestakin saa hieman yksipuolisen vaikutelman.
Myös minä olen aina ihaillut kauniita naisia, mutta ajattelin, että se on vaan sitä, että olen kateellinen heidän kauneudestaan.
Muutama vuosi sitten olin töissä pienessä firmassa ja sinne tuli uusi työntekijä, nainen. Hän oli sellainen ihan tavallisen näköinen - nyt kun asiaa ajattelee - mutta hän oli erittäin fiksu ja herttainen ihminen. Olin aivan hullaantunut häneen. Onneksi vaihdoin työpaikkaa melko pian.
Sen jälkeen en ole ollut niin ihastunut kehenkään naiseen, mutta nyt olen hyväksynyt sen, että olen bi. Eikä se minua haittaa. Moni ystäväni on bi. Idea on se, että minun ei välttämättä tarvitse tehdä asialle mitään. Voin elää normaalia elämää miehen kanssa, mutta silti tiedostan sen, että katselen myös naisia ja saatan ihastua heihin. Ennen tuo asia pelotti minua, mutta ei enää.
pointti: "olen aina ihaillut kauniita naisia, mutta ajattelin, että se on vaan sitä, että olen kateellinen heidän kauneudestaan."
Juuri tuo minuakin on sekoittanut. Heteronaisetkin tarkkailevat toisten naisten olemusta kadehtien ja ihaillen. Naistenlehdet on pullollaan melkein alastomien naisten kuvia jne. Raja heteron ja biin välillä on naisten maailmassa hyvin häilyvä.