kyllä uskon täysin mitä sijareista kerrotaan, ja siitä millaisia tyranneja ja täysiä piruja ja valehtelijoita voivat olla, koska omat lapset joutu tällästen perheeseen..nyt on luvat myönnetty lappajärvelläki perhekodin perustamiseen, ja siin oiva esimerkki ketkä ei missään nimessä sais saada lupia tollaseen toimintaan.ei tehdä työtä rakkaudesta vaan rahasta,vieras lapsi on aina vieras, ja sen on sadat lapsiraukat joutuneet kokemaan.miten sossu voi näin löysin perustein puoltaa hakijaa jolla on ollut tosi suuria ongelmia ja vaikeuksia jo pelkästään kotona hoitaessan, tai paremminkin kiduttaessan..vielä joku kaunis pvä mä annan oman ja lasten tapauksen julkisuuteen ja katotaan sitten jatkuuko touhut??kaikki oli just niin ku ei missään nimessä sais olla..kenenkään puuttumatta asioihin.. pelan pride kouluttajakin istui vain kahvilla ja keräs kilometrikorvauksia, jotka me hyvät kanssa eläjät maksetaan..koskaan ei sillä käyny mielessä et vois lapsia jututtaa sen saatanan tyrannin olematta paikalla. eihän lapset uskaltaneet puhua mitään kun tämä piru oli paikalla ja kyttäs lapsia et jos jotakin puhut niin täältä pesee kun pelan haista paska työntekijä on lähteny seuraavaan paikkaan kerään kilometri korvauksia ja istuun kahville..et vituttaa...
totta se on
järkyttynyt
241438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lainaus Pelan toimintakertomuksesta:
"
Sijaisperheeseen muuttava lapsi saa uuden kasvuympäristönsä
lisäksi uudet vanhemmat, joihin kiintyminen
ei ole aina helppoa, koska lapsi on joutunut
monesti elämässään kokemaan traumaattisia tilanteita
ja pettymyksiä, joiden aiheuttajina ovat olleet
omat vanhemmat ja/tai muut aikuiset. Kehitimme
neljän vuoden aikana sijaiskodeissa kasvavien lasten
ja sijaisvanhempien tueksi uudenlaisen porrastetun
tuen mallin. Lapsen ja perheen oli mahdollista
saada erityisesti perhesijoituksen alkuvaiheeseen
lapsen tarpeista lähtevää intensiivistä tukea. Projektissa
oli mukana 22 lasta Etelä- ja Keski-Suomen
alueilla. Perheiden kanssa työskenneltiin sijoituksen
alkuvaiheessa niin, että sosiaalityöntekijä teki useita
kotikäyntejä, joiden aikana lapsen ja sijaisvanhempien
vuorovaikutusta videoitiin leikkitilanteissa. Vuorovaikutusta
ja kasvavaa kiintymyssuhdetta lapsen ja
sijaisvanhempien välillä lähdettiin tukemaan myönteisen
palautteen avulla sekä seuraamalla yhdessä
suhteen kehitystä. Pyrimme tunnistamaan sijoituksen
riskejä ja suojaavia tekijöitä ja käytimme videoinnin
lisäksi muitakin lapsilähtöisiä työmenetelmiä
soveltaen esimerkiksi Theraplay - ja Tejping -menetelmiä,
erilaisia kortteja ja haastatteluja.
Minun Elämäni -hankkeessa kehitettiin tukea
perhesijoitukseen
Porrastetussa tuessa intensiivinen tuki käsittää 7 – 10
kotikäyntiä tai tapaamista vuodessa, erityistuki 3 – 6
kotikäyntiä tai tapaamista ja perustuki vain 1 – 2 tapaamista
vuodessa. Sijoituksen alussa intensiivistä
tukea tulisi olla saatavilla kaikille sitä tarvitseville lapsille
ja perheille. Sijoituksen myöhemmissä vaiheissa
on mahdollista siirtyä perustukeen, josta taas kriittisissä
elämänvaiheissa ja muutostilanteissa on syytä
käynnistää jälleen intensiivisempi tuki lapsen ja perheen
tarpeista lähtien. Työmallia on tarkoitus soveltaa
kaikissa aluetoimistoissamme projektin jälkeen.
Projektin loppuraportissa Lapsen kanssa – olennaista
etsimässä, viisi artikkelia käsittelee perhehoitoon
kehitettyä uudenlaista tukea. Ehdotamme
projektissa kehitettyä ja kokeiltua sijoituksen varhaisen
tuen mallia sovellettavaksi myös kunnalliseen
lastensuojelun perhehoitoon, jotta yhä useampi lapsi
voisi kasvaa perheessä ja saada tarvitsemiaan korjaavia
kokemuksia uusissa pysyvissä ihmissuhteissa.
Tämä edellyttää sosiaalityöntekijöiden kouluttamista
ja resurssien lisäämistä perhehoitoon. Sijaisvanhemmuus
on erityisen haasteellista, pitkäjänteistä ja
merkittävää työtä. Tukemalla lasta ja perhettä heti
alussa siinä on mahdollista saada hyviä tuloksia.
"
Lähde:
http://www.pelastakaalapset.fi/keita-me-olemme/Lyhyt_toimintakertomus2006.pdf
Mitenköhän laillista toi videointi on ollut, kyseessähän on ihan toisten ihmisten lapset eikä oma äiti/isä ole tilanteessa mukana eikä mailla halmeilla.
Mielestäni toi kotileikki olisi ollut syytä omien vanhempien kanssa tehdä, koska tarkoitus on lapsen palauttaminen kotiinsa mahdollisimman pian.
minkäänlaisia leikkejä lasten kanssa.
Lapset on ihan oikeita ajattelevia ja tuntevia ihmisen alkuja, ei nukkeja joiden kanssa voi leikkiä ja tehdä kaikenlaisia kokeiluja.
En ymmärrä miten noilla kokeilla ja leikeillä voidaan vaikuttaa siihen miten lapsi tuntee.
Minusta tästä lastenhoidosta on tehty liikaa tiedettä ja jotain ihmeellistä salatiedettä kaikenlisäksi.
Meidän lapset tulivat meille ongelmineen päivineen meidän lapsiksi ja rupesivat siihen hommaan ihan täysillä. En tiedä millä jipoilla olisi voitu nopeuttaa heidän kiintymistään meihin. Minusta kaikki tapahtui omaa rataansa.
Lapsille annettiin vapaus oman mielensä mukaan kiintyä tai olla kiintymättä. En koskaan ole ollut huolissani siitä, että kiintyvätkö lapset.
Minusta ne ovat kiintyneet enemmänkin kuin tarpeeksi ja ihan vapaaehtoisesti. Ehkä se juju juuri siinä onkin, ettei minkäänlaista painostusta heillä ole ollut. Ei ole kielletty, mutta ei painostettukaan. Lapset ovat itse valinneet sen mikä heistä parhaalta tuntuu.
Kyllä se jonkinlainen kiintymys tulee molemmin puolin ihan väkisinkin kun yhdessä asutaan.
Meitä pidetään vanhempina ja meidän lapsia sisaruksina ja muita sukulaisia omina sukulaisina ja lisäksi vielä eri perheiden lapset, jotka ovat kaikki kuitenkin meidän perheen lapsia, pitävät toisiaan sisaruksina, vaikka tarkkaan tietävät etteivät oikeesti ole, mutta haluavat ajatella, että ovat ainakin tämän perheen sisaruksia ja varmasti kokevat siten vielä aikuisinakin, jonkun verran jo näyttöäkin siitä on. Eli ei meidän perheessä kasvaneiden lasten välit kylmene edes poismuutettua ja aikuistuttua. Yhteenkuuluvaisuuden tunne säilyy varmaan aina.
Mitä ihmeen videointeja ja jippoja maailman luonnollisempiin asioihin tarvitaan?
Varmaan nyt osoitin tyhmyyteni, mutta kai viisaammat osaavat valistaa. Jään odottamaan vastauksia.
kyseessä sijaisperhekin, kasvattaa omia lapsiaan tai sijoitettujaan
ilman jonkin sortin videointia, jonkin viranomaisen tai kouluja käyneen seurantaa.
Eikähän se olisi jo korkea aika asentaa
joka kotiin jonkin sortin webbikamera seuraamaan
kuinka missäkin osoitteessa lapsia kiinnitytetään joko sitten omiin vanhempiinsa
tai naapurin äiteihin ja isiin.
Hesarissa oli talvella näistä ensi- ja turvakodeilla tehdyistä mimvideoinneista ja muustakin siihen liittyvästä "oheisohjelmasta" kirjoitus.
Kirjoituksen perusteella tuli kyllä auttamatta mieleen
ettei sitten kukaan vanhempi Suomessa enää todellakaan osaa eikä hallitse tätä lasten kasvatusta ja hoitoa, ainakaan viranomaisen mielestä.
Sosiaaliväen TÄYDELLISTEN NAISTEN
organisoima lastensuojelun
PELASTAKAA LAPSET TAVALLISELTA KOTIELÄMÄLTÄ
on kyllä mennyt kaikessa naurettavuudessaan
niin kauaksi tavallisesta perhe-elämästä lasten hoidossa ja huollossa.
Taitaapa olla enää muutama vanhempi (jos on enää ketään) jotka selviäisivät tästä sossujen videokuvaamisesta ja hyvin tarkkaan kontrolloidusta käytöksen seurannasta.
Lapsen oikeuksia ja koskemattomuutta ajatellen epäilen, että alaikäisen lapsen videointi ja kuka niitä videoita sitten saa katsella on hyvin tarkkaa oikeusvaltiossa. Toivoisinkin, että oikeuskansleri ottaa pikaisesti kantaa kotioloissa, neljän seinän sisällä sosiaaliviranomaisen tai ihan pelkästään järjestön nimeltä Pelan lähettämän vailla viranomaisvelvotteita olevan taviksen tekemiin videointeihin ja niiden käyttöön sekä säilytykseen. Vähintä, mitä voidaan vaatia on, että kyseisen alaikäisen taaperon vanhemmat asianosaisina ja lapsensa huoltajina saavat kopion heidän lapsestaan vieraiden aikuisten kanssa leikkimässä otetuista videoista.
Tossahan täytyy olla ihan pikkulapset kyseessä. Tuskin nyt teini-ikäisen kanssa on lähdetty "leikkimään ja harjoittelemaan kiintymystä". Jotta tollaseen saadaan joku sijaisvanhempi mukaan, niin tälle on täytynyt luvata lapsi pysyvästi. Kukaan ei lähde muuten lasta eikä itseään manipuloimaan.
miksi ne joutui sulta pois?
Et sitten ollut itse tyranni ja piru lapsiasi kohtaan, ei niitä syyttä suotta vain oteta?
Missäs se syysi olikaan?
Turhaa se on itkeä jäljestäpäin omia mokiaan täällä!
Hoi, äly, älä jätä!
Olisit tehnyt asiasi oikein aikoinaan, ei tarvisi valittaa täällä!
Voi elämän kevät!
kyselijät suhtautuvat kun heille alkaa todellisia syitä kertomaan.
Aivan samaa irvistelyä ja haukkumista koko ketju, vaikka bio yritti keskustella asiallisesti. Siis samaa rataa kuin tuolla "Jaa-a ja kertoisitkos syysi".
Voi elämän kevät itsellesi!
kuules, aivan vaan tiedoksesi et mun lapset sijotettiin väsymisen takia..olin siihen asti ollu 8v yh. ja mul on 5 lasta, ja olen ollu koko ajan YKSIN!!!tiiätkö sä mitä se on?? ei sukulaisia,välimatkaa 220km,exän suku välinpitämätöntä,exän puolelta koko 8v juomista,ei siihenkään turvaa,ja ainut keino koota voimia oli pyytää sossusta apua,joka muuttukin huostaanotoksi,ilman lain vaatimia perusteluja!!!siinä sulle vähän, todellakin vain vähän taustatietoa.huumeet ja viina ei oo kuulunu koskaan mun elämään,jotka on yleisin syy ko menettelyyn.taistelin lapseni takaisin ja sijotus on purettu, koska ilmoitin että teen asiasta valtakunnallisen,ei siksi et lasten etu olis ollu olla ko perheessä.
Tietämättömyys on synti mutta synneistä kaikkein pahin on ihmisen toista ihmistä kohtaan osoittama tyhmyys....
tässä sellasesta ammatillisesta perhekodista, mikä todella on tarkoitettukin pyörimään busines-pohjalta??
Ei pitäisi sotkea näitä käsitteitä, sij,perhe ja perhekoti.
Toimimme aivan eri periaatteella ja eri liksoilla.
lähes 20v, ärsyttää yleensäkin tuo tyhjän jauhaminen ja haukkuminen sijareista!
Ehkä väärään väliin sattui, mutta kuiteskin!
Alkoholistien perheistä, kaikki meillä olleet lapset, on saatettu maailmaan hyvin eväin ja tekemisissä ollaan edelleen, vaikka aikoinaan perheet oli "ei mitään ongelmia"!
Kuten saa lukea täältä, ei syytä huostaanottoon!
Ja Helinä-keijun "oireilut", naurattaa!
meillä on ollut sikäli jännä, että kolmesta eri perheestä on lapsia ollut, mutta kukaan heistä ei ole koskaan väittänyt, että ei olisi syytä ollut.
He ovat avoimesti kertoneet mikä mihinkin on johtanut ja myöntäneet omat heikkoutensa.
Siksi ihmettelenkin täällä tätä keskustelua, kun toiset väittää ja toiset epäilee.
Eihän se tietysti helppoa ole myöntää omia töppäyksiään, mutta uskon silti, ettei kaikkien asiat ole todella olleet niin huonosti, että huost.otto olisi ollut välttämätön.
Perustelen sitä silläkin, että meidän lasten vanhemmat ei täällä todellakaan roiku, koska tietokonerahat menee kyllä parempiin suihin.
Eikä heillä ole edes kotia missä sitä pitäis, puhumattakaan, että olis rahaa avata nettiyhteys.
Et vähän mietityttää...
ole yksi ja tärkein syy "aiheettomiin huostaanottoihin", kun kerran sellaisia väitetään olevan, niin se kunnan ja paikallisen sijoituspaikan keino saada valtiolta rahaa, kun kysymyksessä on jokin hoidollinen asia, ja ongelmallisen koululaisen asioiden hoito takaisin raiteilleen, eli ilman runsasta tukkua kunnan rahaa, jota se valtiolta lypsää "huostaanotto":n nimissä , OLE SE SUURI KÄRHÄMÄN AIHEUTTAJA BIOVANHEMMISSA, kun vääryyttä harrastetaan, ja kärsimystä lisätään yksityisellä tasolla.
aikoina suhtautuneet vakavasti MYÖS aiheettomiin huostaanottoihin.
Itse olen tätä sijareiden taholta tulevaa irvistelyä enemmän kuin kurkkua myöten täynnä.
Ettei vain käy niin, että ne aiheettomatkin muuttuvat aiheellisiksi kun TIETTYJEN sijareiden kanssa lapset joutuvat tekemisiin.
Koskaan kukaan bio ei ole sanonut näissä kirjoituksissa alkoholistiperheistä tehtäviä huostia aiheettomiksi, mutta sijareiden irvistelyllä sitä ei loppua näytä olevankaan.
Olisipa kiva kuulla mitä sinäkin "noo sijarina olleena" olisit löytänyt SYITÄ meidän perheestä, vaikka sossu ei löytänyt mitään. Pitäisikin järjestää testitilanne, että vaikka paristakymmenestä tavallisesta perheestä vietäisiin lapsia sijaisperheisiin ja kysyttäisiin muutamien viikkojen jälkeen, että mitä SYITÄ sijarit ovat huostaanotolle löytäneet.
vakavasti häiriintyneitä, "ihan varmasti insestiä ja vaikka mitä taustalla, pahoinpitelyä, heitteille jättöä, puukkoakin on varmaan heiluteltu ja voi edes kuvitella niitä kauheuksia, mitä on tapahtunut".
Ja vanehemmat ilman muuta epäluotettavia alkoholisteja, linnassa istujia, väkivaltaisia, mielenterveysongelmaisia jne jne jne jne jne jne
Tuossa yllä Pelan toimintakertomuksessa puhuttiin Tejping- menetelmästä Theraplayn ohella. Pesäpuu ry:n sivuille on selostettu ohjeet sosiaalityöntekijöille vaiheittain miten selvitetään lapsen kipukohtia puunukkejen teatterissa.
"
Tejpingin aakkosia
sosiaalityössä
1. Ennakkovalmistelut
Selvitä vanhemmille etukäteen, mistä tulet lapsen
kanssa puhumaan. Valitse materiaali lapsen
iän ja teeman mukaan. Sovi työnjaosta vanhemman
ja lapsen työntekijän välillä. Varaa riittävästi
aikaa kontaktin luomiseen lapseen.
2. Esittäytyminen
Työntekijät esittäytyvät ja kertovat, mitä tänään
tullaan tekemään. Keskustelun tarkoitus ja rajaus
selitetään niin, että lapsi ymmärtää. Tutustutaan
tilaan.
3.Hahmojen valitseminen
Lähde liikkeelle vallitsevasta hetkestä. Aloita teippaamalla
alustaan oma työpaikkasi ja aseta oma
nukkesi sinne. Annat samalla mallin lapselle. Kumarru
pöydän yli ja liikuta hahmoa.
Verkostokartta: Anna lapsen valita itselleen
hahmo ja nukkeja kuvaamaan ihmisiä, jotka
ovat hänelle tärkeitä tai joiden kanssa hän on
asunut. Pyydä lasta asettamaan nuket alustalle
teipattuihin neliöihin, taloihin tai huoneisiin.
Elämänpolku: Pyydä lasta teippaamaan paikat
(tai asettamaan pikku-taloja alustalle), joissa hän
on asunut. Käy paikkoja läpi lapsen kanssa.
4. Kertomuksen/tilanteen rakentaminen
– aloitus myönteisillä asioilla
Kysy ensin jostain myönteisestä kokemuksesta
tai tilanteesta. Tee selväksi, että lapsella on vanhempien
lupa kertoa myös vaikeista asioista ja
tapahtumista. Lämmittelyvaihe voi joskus kestää
pitkään lähestyttäessä emotionaalisesti latautunutta
asiaa. Voit auttaa kysymällä esimerkiksi:
”Voitko näyttää, miten päiväsi sujuu, kun olet
kotona äidin luona”.
a) Ulkoinen ristiriitatilanne: Selitä yksilötyöskentelyssä,
että katsotte tarkemmin tilannetta, jossa
henkilö tuntee itsensä huonosti kohdelluksi tai
uhatuksi. Perheen kanssa työskennellessäsi kerro,
että katsotte tarkemmin tilannetta, jossa perheen
jäsenet joutuvat konfliktiin toistensa kanssa.
Pyydä lasta teippaamaan tapahtumapaikka sekä
valitsemaan itselleen hahmo. Myös perheen jäsenet
saavat valita itselleen hahmot. Anna lapsen
asettaa hahmot paikoilleen ko. tilanteeseen.
Pyydä näyttämään, kuinka tilanne alkoi ja eteni.
Lapsi saa liikutella nukkeja tuottamansa kertomuksen
mukaisesti. Voit tehdä kysymyksiä myös
vanhemmille.
b) Sisäinen ristiriita: Työntekijä teippaa pöydälle
sisäisen huoneen. Asiakas saa valita itseään
kuvaavan hahmon ja asettaa sen tilaan. Pyydä
valitsemaan nukke kuvaamaan toivotonta ja
masentunutta puolta itsessä sekä hahmo toiveikkaalle
ja myönteiselle puolelle. Kumpi hallitsee?
Mitä hahmot sanovat sinulle? Miten vahvistaa
myönteistä? Kuka voi auttaa sinua, kun sinulla
on huolia?
5. Lopetus ja jäähdyttely
Päätä leikkikeskustelu myönteiseen vaiheeseen.
Kiitä nukkesi avulla muita nukkeja rohkeudesta
ja vie työskentelyn päätteeksi työntekijän hahmo
”kotiin”. Lopuksi vielä kiitetään ja annetaan kasvokkain
kannustava palaute: ”Teit hyvää työtä”.
"
Lähde:
http://www.pesapuu.fi/Tiedote1_valmis_netti.pdf
En hyväksy tuollaista lapsen rasittamista ja aikuisen sekaantumista lapsen leikkiin omia päämääriään tavoittaakseen. Sosiaaliviranomainen ei sitäpaitsi ole tarvittavaa koulutusta saanut traumaattisen lapsen herkimpiä tuntoja käsittelemään minkään menetelmän keinoin. Tuosta voi olla seuraus, että lapsi ei enää leiki vapaasti ja omista lähtökohdistaan. Pidän toimintamallia vaarallisena ja vahingollisena lapsille ja tuomitsen jyrkästi lasten mielen sorkkimisen. Leikki ei koskaan saa olla suorittamista, jossa aikuinen lopuksi kiittää hyvästä työstä. Lapsi vaurioituu tuosta ja häneltä viedään henkisellä väkivallalla jotain ainutlaatuisen arvokasta, oikeus leikkiin.
Nyt on jäänyt ainakin minulle epäselväksi, että mitä sosiaalityöntekijä sitten tekee, kun hän puunukkeineen on päässyt jyvälle lapsen henkisestä tilasta. Milläs valtuuksilla hän kirjoittaa rauhoittavien lääkkeiden reseptin, lähetteen hoitoon vai miten hän kuvittelee vailla mitään lääketieteellistä koulutusta auttavansa lasta, kun hänelle on sitten selvinnyt mitä lapsi on vailla. Toisaalta lapsi ei tutkimuskohteena kuitenkaan pääse potilastusturvallisuuden ja potilaan oikeuksien piiriin, kun tutkimus tapahtuu ihan muualla kuin julkisessa sairaalassa, jotenka kukaan ei vastaa jatkosta ilmeisesti lainkaan.
Nyt on todettu tutkitusti, että suomalaislapset lakaavat leikkimästä ulkomaisia ikätovereitaan aikaisemmin, mutta ei hätiä mitiä, isona sit leikitään taas, puunukeilla.
nykyisen trendin mukaan ihan oikeilla itse väsätyillä vauvoilla.
tapana lisääntyä niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa.
Uutta sen sijaan on vanhemmista vikojen etsiminen, jos ei muuten löydy, niin käytetään:
* puunukkeja
* MIM-videointia
* kuvittelua
* juorujen kuuntelua
* valehtelua ja asioiden vääristelyä
Minua ilahdutti Sirpa Taskisen toteamus siitä, miten hän hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenenä kuuli jonkun sosiaalityöntekijän kirjanneen senkin, että perheen kengät olivat eteisessä levällään. Silloin he alkoivat kuulema katsella toisiaan, että toivottavasti kukaan ei tule minun eteiseeni kenkiä katselemaan.
Sanalla sanoen, vanhemmuuden arvioinnissa on osaltaan menetetty terve järki.
PS. Lisäyksenä huostaanottoja sokeasti kannattaville: Tämä arvostelu ei koske niitä tapauksia, jolloin huostaanoton tarve on niin selkeä, että arvuutteluja, mielikuvitusta ja keksimistä ei tarvita lainmukaisten huostaperusteiden löytymiseen ja lasten turvaan saamiseen.
lastensuojeluviranomaiset eivät vielä olekaan ehtineet "leikkiä"?
Taitaa sosiaaliviranomaisen peridentiinä olo jääneen hiukka vähemmälle
mutta kaikkien muiden ammattikuntien edustajana esiintyminen sujuukin jo vallan loistavasti!
Ja Suomen kansahan uskoo ja luottaa sokeasti sosiaaliviranomaisen eri alojen ammattilaisena esiintyvän
"leikkiin ja esitykseen"....
olin teipannut pienellä palalla maalarinteippiä yhden katkaisijan ettei lapsi napsuttelet sitä... se kirjattiin raskauttavana asianhaarana!
tälläisestä asiakasdokumentoinnistako me suomalaiset olemme valmiita maksamaan lastensuojelun sosiaalityöntekijälle palkkaa.
Jos tälläiseen liirum laarumin kirjaamiseen käytetään lastensuojelusossun työaikaa
niin ei ole mikään ihme ettei lastensuojelu suomessa toimi ja etteivät avut ja tuet kohdistukaan oikeisiin osoitteisiin.
meillä oli aikoinaan kaikkialle laitettu teippiä/yms. ettei lasta tarvitsi jatkuvasti kieltää.
Ja näistä huolimatta me saimme iloksemme toimia tukiperheenä. Pieni kullannuppu tuli meille 1 v. vanhana, ja on edelleen meillä viikonloppuisin, kun äiti tarvitsee hengähdysaikaa.
Tästä on aikaa 9 vuotta.
Onko sossun tyyli muuttunut, vai onko meidän kaupunkiin sattuneet asialliset sossut?
Nytkin kysytään tukiperheitä, ei sijaisperheitä.
Meille tulossa 3 poikaa, joiden äiti tarvitsee hengähdysaikaa. Ymmärrän häntä, meillä samanikäiset pojat, mutta minulla on mies jakamassa arkea.
suuria eroja sossujen välillä siinä, miten hommat hoituu. Jotkut ovat asiallisia, jotkut taas kaikkea muuta.
että nykyään tehdään lapsia ihan tieten tahtoen yhteiskunnan elätettäviksi.
Ei oteta ollenkaan vastuuta itsestä sen enempää kuin lapsestakaan. Tuudittaudutaan vaan siihen, että kyllä yhteiskunta huolehtii.
Sellainen ei ennen ollut mahdollista. Lisääntymishalut kyllä ihmisillä oli, mutta myös vastuu itsestä ja synnyttämistään lapsista. Kyllä piti itetää millä elää, eli piti mennä töihin ja elättää itsensä ja perheensä.
Nykyisin nämä uudet vanhemmat ovat vielä itsekin lastensuojelun asiakkaina, koulut kesken, eikä ajatustakaan, että pitäis jotenkin itsellisesti yrittää pärjätä. Se tässä lähinnä kauhistuttaa, jos tästä on tulossa laajempikin ilmiö.