Kun tänään oli vapaapäivä luin näitä keskusteluja vähän läpi. Minua ihmetyttää joidenkin kirjoittajien negatiivinen suhtautuminen omaan synnyinmaahan. Lainaan tuolta alhaalta, jossa joku hyvin suurin piirtein näin kirjoitti: pitäisi olla onnellinen että on syntynyt maahan, josta voi vapaasti lähteä ja johon voi aina palata. Sitä voisi ehkä moni kohdallaan miettiä. Omassa asuinmaassani on paljon ihmisiä jotka ei ole vapaaehtoisesti tullut eikä sinne synnyinmaahan paluutakaan enää ole. Ja täällä maristaan siitä että joidenkin suomalaisten naama on kuin norsun v...u. Pienet on monilla murheet..
Ajatuksia!
ulkomailta*
5641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se, että on syntynyt suomalaiseksi on tosiaan mahtava pääoma, jonka avulla on mukava maailmalla matkustella. Tunnen paljon kavereita, joiden kansalaisuus automaattisesti sulkee heiltä monet ovet ja he ovatkin valmiita tekemään paljon jonkun 'normaalin' passin saamiseksi.
Mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että olen kasvanut ulos Suomesta enkä tunne oloani siellä kotoisaksi. Kun kerron nykyisessä kotomaassani olevani Suomesta, ihmiset kysyvät ihmetellen, mitä ihmeessä teen täällä? Se onkin hyvä kysymys, sillä ainakin taloudelisesti Suomessa pärjäisin paljon paremmin. En kuitenkaan ole harkinnut takaisinmuuttoa vaikeissakaan tilanteissa. Tuntuu, että köyhyyskin on täällä jotenkin kevyempää kantaa.
vaan kerrottiin suomalaisten sulkeutuneisuuden olleen yksi syy, miksi pois lähdettiin. Pois lähteminen on myönteinen ratkaisu. Negatiivinen murjottaja olisi jäänyt synnyinsijoilleen ja murjottanut muiden mukana, tai valittanut toisten murjottamisesta, näkemättä omaa naamaansa samanlaisena.
Kauan sitten, vielä Suomessa asuessani, en nähnyt ihmisten olevan sulkeutuneen näköisiä. Luulin heidän olevan ajatuksissaan, ja ehkä ylimielisiä. Koska itse tunsin oloni epävarmaksi. Nyt, aikuisempana ja onnellisempana, pystyn näkemään, kun toiselta puuttuu se onnellisuus. Suren sitä. Haluaisin tehdä asialle jotain. Ainoa tapa, jonka keksin, on kirjoittaa - aluksi täällä, ja jos kykyä piisaa, kirja. Mutta opettajia on paljon parempiakin kuin minä, ja minun kirjani on vain pisara meressä. Ei kannata sen varaan jättää suomalaisten onnellisuutta. Kannattaa kunkin katsoa itseään ja muistaa, että kullakin on se yksi elämä elett♪2vänä, ja jos sen haluaa elää kunnolla, itse siitä on vastuu otettava.
että suomalaiset murjottaisi tai olisi negatiivisia, lähdin uteliaisuudesta, halusta oppia kieltä ja vähän muutakin maailmaa kuin se oma synnyinmaa. Omalla kohdallani oli niin, että ensimmäinen, ehkä toinenkin vuosi meni uutuuden viehätyksessä ja kieltä ja kulttuuria opiskellessa. Ei oikein osannut sanoa mikä uudessa asuinmaassa on hyvää tai huonoa. Tai kaikki tuntui ihan kivalta. Nyt seitsemän vuoden jälkeen ajattelen tästäkin maasta vähään toisin ja huomaan melkoisen suuria eroja Suomeen verrattuna ja ne eivät ole aina positiivisia. Ny ttarkoitan mentaliteettia ja ihan Keski-Euroopassa asun..lähinnä täkäläisten naisten omituinen avuttomuus, jatkuva kitinä (esim. tyyliin miten yhdistää perhe ja työ kun on ehkä yksi lapsi perheessä)ja äärimmilleen viety riippuvuus aviopuolisosta häiritsee. Huono yleistieto maailman asioista, maantieteestä jopa aikuisilla, kielitaidosta puhumattakaan. Minun on ollut aika vaikea luoda täällä kunnollisia ystävyyssuhteita etenkin naisiin, tuntuu ettei niiden kanssa ole ollenkaan samalla aaltopituudella. Ainokainen hyvä tyttöystäväni on itse asunut ulkomailla ja kyllähän sen eron huomaa. Enkä minä ainakaan huomaa Suomessa ollessani että ihmiset jotenkin negatiivisempia on kuin ulkomailla. Meitä riittää joka junaan joka maassa mutta uskon myös että omalla asenteella vaikutat myös toisiin.
olisi voinut muuttaa ne parisataa kasvoa, jotka Rautatientorin metron liukuportailla murjottivat ohitseni? Oliko heidän kasvojensa ilmeet heijastusta minun ilmeestäni, vai olisivatko he muuttuneet iloisemmiksi, jos minä olisin osannut eri tavalla ajatella? Vai hymyilivätkö he itse asiassa, mutta minusta vain näytti, etteivät?
Kahden kesken voi vaikuttaa toisen käyttäytymiseen. Puhuin tuolla alempana katukuvan synkkyydestä, enkä haluaisi ottaa vastuuta minulle täysin tuntemattomien ihmisten ilmeistä - vaikka kommentoinkin sitä.
itse olet, se valottaisi vähän tuota suhdettasi naisiin. Itse olen nainen ja asun Lähi-Idässä ja minun on mielettömän vaikea löytää todellista keskustelukumppania paikallisista naisista. Juoruseuraa kyllä löytyy vaikka millä mitalla, mutta minua se alkaa jo kyllästyttää.