Koirani 9 vuotta käyttäytyi huonosti pari viikkoa sitten. Mieheni oli menossa saunasta uimaan ja koira itki ja huusi vieressä. Niin se tekee aina kun joku menee uimaan, se muun muassa ui kohti ja saattaa tassuillaan (kynsillään) aiheuttaa naarmuja. Silloin se kuitenkin ui rantaan kun komentaa rantaan. Nyt kuitenkin mieheni hyppäsi laiturilta (uusi mökki, uusi laituri) ja niin se kerkesi tarrata mieheni sääreen. Siitä lähti pala (noin 1 cm mutta ei mikään pintanaarmu). Siitä on nyt viikko, haava paranee hyvin mutta koira on todella masentunut. Kolmisen vuotta sitten se söi grillistä kokonaisen loimufileen (lohta). Se oli jätetty edellis yönä sinne kun kukaan ei jaksanut enää sitä aamuyöstä vahtia. Koira tuli aamulla viereeni (oli jo syönyt kalat, tosin toinenkin koiramme siinä varmasti auttoi) Tuli viereeni ja heti haistoin sen hengityksestä, että savukalaa oli syöty.Koira sai asiaankuuluvat nuhteet. Tämä samainen koira masentui siitä pariksi päiväksi niin, ettei se juuri liikkunut, karttoi ihmisiä ja makasi vain saunan lauteiden alla. Sama nyt. Tänään se on ollut oma itsensä, ensi kertaa tapahtuneen jälkeen, viikon se ryömi masennuksen syövereissä. Mieheni jalassa on edelleen laastari, jota se käy aika ajoin haistamassa. Koiran vahtitaso on ollut kaiken aikaa aivan liian suuri, mutta millään konstilla sitä ei ole saatu pienennettyä. Nyt vanhemmiten se kyllä päästää vieraat pihaan hyvin, kun huomaa että ovat tervetulleita. Enemmän kuin mieheni "pipi" minua surettaa se, että koira ymmärtää mitä tuli tehdyksi ja masentuu siitä. Se meidän nuorempi on enemmän lammas kuin koira, osaa tosin sekin haukkua. Hyvää kesää kaikille!!!
Miten suhtautua
jade2
3644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin kertomuksestasi on havaittavissa tiettyä koiran inhimillistämistä, (valitettavasti) se tuskin on varsinaisesti "masentunut", vaikka se siltä näyttäisikin, ompahan vaan oppinut kuvaamasilaisen toimintatavan, koska mikäli oikein arvaan sille murjotetaan.
Sen kalan syömisen jälkeinen nuhteleminen on tuskin tullut myöskään oikeasta asiasta, koira kun ei vaan kykene ajattelemaan sillä tavoin kuin me ihmiset sen miellämme, se ainaostaan yhdistää kullakin hetkellä yhtäaikaa tapahtuvia asioita.
En jättäisi koiralle mitään mitä sen ei kuulu syödä, kyllä siinä on se omistaja nyt käyttäytynyt huonosti.
Miksi se on hädissään jonkun mennessä uimaan, johtuu sen paimentamisen halusta, kun ei kykene vedessä olijaa kontrolloimaan ja pysäyttää varmasti sillä ainoalla käytettävissään olevalla keinolla ja mikähän se nyt sitten olisi, eli hampaillaan.
Koira on jo vanha ja suosittelisin lämpimästi, että parantaaksenne sen viimeisiä elinvuosia lopettaisitte ainakin joutavan murjottamisen.
Pyydän anteeksi jos kirjoitin tylysti, mutta näin asia vaan on, kannattaa tutustua kirjallisuuteen se voi helpottaa huomattavasti sitä elämistä koiran kanssa ja auttaa ymmärtämään niiden aivoituksia.
Hyvää kesää teillekin ja erityisesti koirillenne, laittakaa vanhus, vaikka tupaan siksi aikaa, kun haluatte uida ja pulikoida taitaa olla myöhäistä jo sitä alkaa tavoistaan poisopettamaan.
Juuri näin. Koiria (sakuja) meillä on ollut 35 vuotta. Tämä Tarapalli on pokkeus muihin siinä, että se on vieraita vastaan. Nyt jo tässä iässä se lähinnä tyytyy haukkumaan. Oli vaan miehellenikin hämmästys että se käyttäytyi niin. Mutta se, että olen inhimillistänyt koiria on 100 % totta. Ne on minun lapsiani nyt kun oikeat ovat maailmalla. Puhun Taralle kuin lapselle, se tulee kainalooni makaamaan kun mieheni ei ole siinä. Sillä on jännä tuuli hokea aamuisin mmmm., joten olen opettanut sitä sanomaan mummu. Tiedän, en ole jämpti ja rakastan niitä kuin lapsia ikään. Jos meillä olisi rahat lopussa (joskus oli) ensin söi lapset, sitten koirat ja sitten me. Niinkuin mainitsin, koko meidän avioliiton ajan (35 vuotta) meillä on ollut koiria. Ensimmäinen oli bokseri, kaikki muut ovat olleet saksanpaimenkoiria. Opittiinhan tästä se, että katso aina taaksesi, silti en pidä Tarapallia epäluotettavana.
Ettet loukkaantunut, kuulostaa oikein mukavalta koiralta ja tottakai osa siitä nimenomaan saksanpaimenkoiran omistajuuden hauskuudesta tulee juuri tuosta keskinäisestä toveruudesta, ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat, samoin monenrotuisia vuosikymmenet ollut jaq on tälläkin hetkellä, mutta jostain syystä nämä saksanpaimenet tuntuu omimmilta.
Hyvät kesän jatkot vaan teille.