muistatko
miten kirjoitimme nimemme rappukäytävään
ja pienen sydämen, nuolen
kotitalon nurkilla
pakenimme pieneen metsään
nyt ei kiveä kiven päällä
ei metsää
ei nimeä toistemme sydämessä
vain huokaus kantaa tuulessa
muu, niin kaukana, poissa
miten kirjoitimme nimemme rappukäytävään
ja pienen sydämen, nuolen
kotitalon nurkilla
pakenimme pieneen metsään
nyt ei kiveä kiven päällä
ei metsää
ei nimeä toistemme sydämessä
vain huokaus kantaa tuulessa
muu, niin kaukana, poissa
Vastaukset 3
Vanhimmat
,,niin kauniin herkkää,
muisto kaunis,
mutta, jospa kohta onnenhuokaukset
kun sydän löytää kaivatun, toivon sydämestäin,,,
k-i-t-o-s ja kauniita yönhetkiä :)
Ainakin koivuissa
juhannuksena
mahlavoimat kuohuaa.
Tuohissa
paljon paljasta,
sileää silkkipintaa.
Ei sen kosketuksella
vielä hintaa.
Merillä,
järvillä, joilla
seilaajia virtaa.
Moni kysyy
niiden hintaa,
itseään niissä
uittaa, eloansa
peilaa, kuittaa.
Paljaat reidet,
rintapalat kuumilla
grilleillä muhii.
Lapset vain pitkää mehua
pilleillä imee.
Aikuiset muualla
yrittää kuksii,
mutta ei löydykkään
saapasta saunassa
suksii.
Linnut enää nykyään
juhannuksena pesii.
Muilla nenänvarsi
talvella lumihangilla
kesii.
Voi noita
nuoruuden kesii.
Silloin aurinkokin
paistoi aina,
arkena ja sunnuntaina.
Kaikkea oli
yllin kyllin.
Et muistelee.
Mennyttä aikaa nuoruuden.
"Oli tunti vain ja sitten kohtaan sinut jälleen".
Oli uimaranta ja musiikki.
Oli suklaasydämet.
Ja jäätelökesä.
Kaikki muistoissa.
Kaukana.
Kuitenkin likellä.
Kuin eilistä muistelisi.
Huomenna taas uudelleen.
Päivää rikkaanpana muistelee.
Tätä aikaa.
Mennyttä.
Kaikella omat koivunsa.