Itte olen poika, mutta vastaavanlainen tilanne voi käydä kelle tahansa. Niin että onko kenellekään käynyt niin, että huomaisit jonkun olevan kiinnostunut sinusta, huomaat tämän vilkuilevan hymyillen sillointällöin, aika useinkin. Itse vähän viisveisaat koko tytön/pojan ja ajattelet ettei hän varmaan ole edes sinun tyyppiäsi, et tunne edes mitään häntä kohtaan muutenkaan joten annat tämän vain suosiolla olla.
Myöhemmin kun huomaat hänen olevan jo luovuttanut-ei enää katselekaan juuri lainkaan eikä enää hymyile, alat tunteakin jotain tätä kohtaan ja alat katua ettet ikinä mennyt juttelemaan hänelle. Onko muille käynyt mitään vastaavaa?
Myöhemmin kun huomaat hänen olevan jo luovuttanut-ei enää katselekaan juuri lainkaan eikä enää hymyile, alat tunteakin jotain tätä kohtaan ja alat katua ettet ikinä mennyt juttelemaan hänelle. Onko muille käynyt mitään vastaavaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
joo on käyny.ne on nuo tytöt niin kummia..ihan puskista ne näytästää et ne kattelis ja hymyilis,ja sit ku on antanu niitten tehä sitä pitempään ja sitten ite alkaa tehä niille samoin,niin sit ne on niiku ei mitää,"en oo ketää katellu" -tyyliin..en tajuu..
kaikille noin käy joskus.
Väistämätön tosiasia.
Oletko varma ettei tyttö tunne myös samoin ja ajatteli että kANNattaa luovuttaa ja jos tyttö on vähän ujompi hän voi olettaa että sinä tekisit aloitteen? puhu vaikka mesessä tai jotain?
Vai onkohan sitten niin, ettet ole ollut kiinnostunut ihan vain siksi, ettei yksinkertaisesti hän herätä sinussa tunteita?
Ja kun hän lopettaa, tunnet menettäneesi jotain sellaista, mihin olet ollut hyvin tottunut, ja petyt kun toista ei enää kiinnostakaan? Tai siis, ettet ole enää kiinnostuksen kohde?
Nimittäin itselläni on sama tilanne ollut. Ei kiinnostanut niin kauaa, kunnes toistakaan ei kiinnostanut. Kun huomasin toisen luovuttaneen, "tajusin olevani kiinnostunut hänestä". Kun asiaa tarkemmin mietin, olinkin vain kiinnostunut hänen kiinnostuksestaan itseäni kohtaan. Oli hauska paistatella jonkin näköisellä korokkeella. Petyin tietenkin, ehkä loukkaannuinkin kun kiinnostuksen kohde en enää minä ollut. Julmaa, miten itsekeskeisiä voimmekaan olla :Ppp
Tai onneksi. Mistäpä sitä voi tietää?
sanoisin ennemmin että onneksi.
Kylläpä noin just on käyny. Yläasteella oli yks ihana Mikko-poika, josta tykkäsin (vaikka en sitä niin tuntenukkaa). Huomasin et se hymyili mulle sillon tällön (saatto se olla vainoharhasuuttaki mut kuvittelen et se tykkäs) ja en sit tehny mitää sen eteen. Sit se lopetti hymyilemisen ja kirosin et oon niin ujo. Mut eipä sille mitään voi.. En vaan oo sellasta tyyppiä.
Juuri noin kävi miulla. 8-luokan keväällä huomasin pojan tuijottavan herkeämättä, ja kun itsekin aloin kiinnostua hänestä, niin hän ei juurikaan huomannut minua. :< Nyt kaikki on jo liian myöhäistä, kun peruskoulukin loppui. Tuossa koulun lopussa meillä oli vielä jonkinlaista pientä, mutta ei sille enää mitään voi kun samaan lukioon ei mennä. :
on käynyt mulle juuri noin :D jonkin aikaa sitten ärsytti mut enään en muistanutkaan koko asiaa...
Näin kävi minulle huomasin että eräs tyttö luokaltani vilkuili minua mutta myöhemmin se loppui ja yhtäkkiä heräsi kiinnostus häntä kohtaan.