Poikani on puolitoistavuotias. Vuoden iässä hän oppi sanomaan "äiti", mutta unohti senkin pois kuukautta myöhemmin. Poika reagoi sanoihin ja ymmärtää helppoja käskyjä mutta EI PUHU! Ainoat äänet ovat sihinä, ulina, vinkuna, pärinä ja huuto - ei edes alkeellisimpiakaan jokelteita!
Tiedän, tiedän; puhe jää kävelyn jalkoihin. Tiedän, tiedän; pojat oppivat puhumaan hitaammin kuin tytöt. Tiedän, tiedän; vasta kahden ikävuoden jälkeen puhumattomuus on huolestuttavaa. Silti kirjaviisaus ei paljon lohduta, kun epäilee kaikkea mahdollista.
Olen itse ollut aina kielellisesti lahjakas, samoin vaimoni. Kumpikin oppi kuulemma puhumaan jo varhain, ja koulussa olimme hyviä äidinkielessä. Ei siis olle sukuvika. Mistä kiikastaa?
Tiedän, tiedän; puhe jää kävelyn jalkoihin. Tiedän, tiedän; pojat oppivat puhumaan hitaammin kuin tytöt. Tiedän, tiedän; vasta kahden ikävuoden jälkeen puhumattomuus on huolestuttavaa. Silti kirjaviisaus ei paljon lohduta, kun epäilee kaikkea mahdollista.
Olen itse ollut aina kielellisesti lahjakas, samoin vaimoni. Kumpikin oppi kuulemma puhumaan jo varhain, ja koulussa olimme hyviä äidinkielessä. Ei siis olle sukuvika. Mistä kiikastaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
..ainakaan vielä.
Neljästä lapsestani yksi oppi tosi aikaisin puhumaan,toinen avasi sanaisen arkkunsa "vasta" kaksivuotiaana(kehitys olikin sitten nopeaa),kolmas ei puhunut vielä kolmivuotiaanakaan kuin muutaman sanan(puheterapia oli aiheellista) ja neljäs puhuu nyt kolmivuotiaana paljon mutta epäselviä sanoja.
Eli älä hoppuile vielä...eikä liikaa kannata painostaa eikä treenata lasta puhumaan,menee vielä kokonaan lukkoon
Lapset ovat yksilöllisiä, tyttäreni oppi puhumaan ensimmäiset sanansa jo alle yksivuotiaana ja on puhunut jo reilun vuoden selkeästi, s ja l tulevat myös, mutta r on vielä välillä hakusessa.
Ystäväni lapsi sanoi 2 v.asti ehkä kolme sanaa.. yhtäkkiä poika alkoi pulputtamaan kovaa vauhtia :)Eivät puhu yhtä paljon vielä, mutta tulee perässä hienosti.Liikkumisessa oli selkeät erot, poika liikkui jo vauvana vilkkaasti, oppi aiemmin kävelemään tms..vastaavasti tyttäreni oli hitaampi.Harjaannuttakaa poikaa, lukekaa kirjoja ja harjoitelkaa sanoja, kyllä ne sanat sieltä tulevat :) Vasta 3v.pitää huolestua tosissaan!
Jos puhetta ei kaikesta huolimatta tule..neuvola osaa ohjata teidät puheterapeutille tai muihin jatkotutkimuksiin.Täytyy selvittää ettei lapsella ole muita kehityshäiriöitä tms.Toivotaan parasta :)
edes oppia jos HUUDAT kokoajan.
Tuolla tavoin suhtautuvalla ihmisellä ei ole olemassaolon oikeutta! Sinulle voi vastata vain samalla mitalla: voi kunpa äitisi olsi abortoinut sinut ajoissa!
abortoi sinut?
kannattaa käydä lastenlääkärillä, jos asia huolestuttaa. ammattilainen kyllä näkee, onko kyseessä ns. normaali hitaus puheen oppimisessa. meidän poika ei puhunut 1,5 vuoden iässä kuin kuvailemallasi tavalla. lastenlääkäri huolestui, vaikken itse vielä kamalan huolissani ollutkaan ja löysi kehitysvammaa aiheuttavan diagnoosin. varhain löydetty diagnoosi ja yhtä varhain aloitettu kuntoutus ovat nyt poikineet, poika pärjää tasoonsa nähden loistavasti ja on oppinut puhumaankin, vaikka osa saman diagnoosin omaavista ei koskaan opi puhumaan.
en halua pelotella, mutta suosittelen käyntiä lastenlääkärillä. se kyllä haukkuu hintansa joko helpotuksena tai sitten ajoissa käynnistyneinä tukitoimina.
Neuvoisin odottamaan vielä vähän aikaa, mutta jos kehitystä ei tapahdu, viekää lapsi tutkimuksiin. Voi olla mahdollista, että lapsi on autistinen.
nyt ei kaikki hiljaisten vanhemmat huolestuisi heti,niin kyllähän autistisessa tms on muitakin oireita.Mutta itsekin suosittelen käskemään lähete neuvolasta tai käymään yksityisellä jos asia vaivaa.ja lapsen harjoitus tai painostus kyllä aiheuttaa puhumattomuutta.
Asiahan nyt on niin, että lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Meidän kaksosista toinen oppi puhumaan kaksivuotiaana r, s ja muutkin kirjaimet, mutta nyt kolmevuotiaana ei toinen puhu vieläkään järin selvästi.
kuka täällä on pelotellut? mielestäni hyvin asiallisia vastauksia. tottahan se on, että vaikka suurimmalla osalla puheen viivästyminen on normaalia, se voi olla myös merkki jostain vakavammastakin. lapset kehittyvät omaan tahtiinsa, mutta jossain menee normaalin ja epänormaalin raja ja se on syytä selvittää. eikä sekään vielä ole terveen merkki, että puhuu selvästi, puheen sisällölläkin on merkitystä...
Todennäköisesti syytä huoleen ei ole, mutta voittehan kaiken varalta varata ajan perheneuvolaan, jossa lapsen kehitys tutkitaan ja asiassa tarpeen mukaan opastetaan, eikä asiaa tarvitse sitten enää miettiä.
Muuten: myöhään puhumaan oppivastakin lapsesta voi tulla kielellisesti lahjakas. Kehitysvauhti ei aina kerro lopputuloksesta.
Kyllä sitä puhetta sieltä tulee kunhan lapsi on tarpeeksi "kypsä" puhumaan, meillä esikoinen (tyttö) oppi puhumaan 2½-vuotiaana, keskimäinen (tyttö) vuoden vanhana ja kuopus (poika) vasta 3½-vuotiaana... ja juttua tulee välillä turhankin paljon. Puheterapeutilla käyntiä voi harkita joskus 2½-vuoden iässä jos itsestä siltä tuntuu, mutta lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät sen mukaan. Lukekaa lapselle paljon! sanovat vanhat ja viisaat.