Olen kirjoitellut tänne palstalle silloin tällöin vuosien varrella meidän tarinasta pätkiä. Lapset olivat sijaisperheessä viitisen vuotta. Se oli tuskallista ja surullista aikaa mutta myöskin hedelmällistä itsensä hoitamista, eheyttämistä, joka jatkuu hamaan hautaan.
Omia menneisyyden taustoja ja tapahtumia olen työstänyt paljon. Onnekseni minun tielleni on sattunut monta enkeliä jotka ovat vaikeimman yli jakaneet taakkaani. Tukeneet ja kannatelleet. Suojelleet myös lapsiani.
Olen opetellut antamaan itselleni anteeksi, heikkouteni, olemaan armollinen. Syyllisyys, se ei koskaan katoa, mutta laimenee kun saan elää lasteni kanssa aina uuden päivän. Syyllisyydessä rypien en jaksaisi elää tätä nykyhetkeä.
Menetettyjä vuosia ei koskaan saa takaisin, hyvittää niitä ei koskaan voi. Opettamalla omille lapsille sen että he on tärkeitä ja rakkaita, ainutlaatuisia juuri sellaisena kuin ovat juuri nyt.
Vaikeuksista voi selvitä voittajana, olivatpa ne kuinka suuria tahansa, jos on luja tahto. Halu. Toivonkipinä.
Toivottavasti kenenkään ei tarvitse menettää kaikkea tärkeää ja rakasta ennen sitä, että sen oivaltaa. Mikä on tärkeintä. Niinkuin minä tein.
Tänään elän arkeani kolmen alaikäisen lapseni kanssa iloiten ja kiittäen joka päivästä. Kiittäen myös sijaisäitiä joka hoiti lapseni näinä vuosina kun minä en siihen ollut kykenevä.
Kiitos! Hyvää kesää kaikille!
Omia menneisyyden taustoja ja tapahtumia olen työstänyt paljon. Onnekseni minun tielleni on sattunut monta enkeliä jotka ovat vaikeimman yli jakaneet taakkaani. Tukeneet ja kannatelleet. Suojelleet myös lapsiani.
Olen opetellut antamaan itselleni anteeksi, heikkouteni, olemaan armollinen. Syyllisyys, se ei koskaan katoa, mutta laimenee kun saan elää lasteni kanssa aina uuden päivän. Syyllisyydessä rypien en jaksaisi elää tätä nykyhetkeä.
Menetettyjä vuosia ei koskaan saa takaisin, hyvittää niitä ei koskaan voi. Opettamalla omille lapsille sen että he on tärkeitä ja rakkaita, ainutlaatuisia juuri sellaisena kuin ovat juuri nyt.
Vaikeuksista voi selvitä voittajana, olivatpa ne kuinka suuria tahansa, jos on luja tahto. Halu. Toivonkipinä.
Toivottavasti kenenkään ei tarvitse menettää kaikkea tärkeää ja rakasta ennen sitä, että sen oivaltaa. Mikä on tärkeintä. Niinkuin minä tein.
Tänään elän arkeani kolmen alaikäisen lapseni kanssa iloiten ja kiittäen joka päivästä. Kiittäen myös sijaisäitiä joka hoiti lapseni näinä vuosina kun minä en siihen ollut kykenevä.
Kiitos! Hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vääryyksiä kohtaamme jokainen. Erityisen vaikeita ne on kun uhrina on oma perhe. Se kalvaa mieltä eikä anna rauhaa. Psykoterapiassakin päämääränä on anteeksianto. Se rauhoittaa kummasti oman mielen yllerrykset, vaikkei voi mitään muuta muuttaa.
Mutta en soisi samaa kohtaloa muille. Siksi kirjoitan ilman koston halua tuoden esille käsimäni epäkohdat, jotta maailma muuttuisi, eikä tulevien sukupolvien tarvitsisi kärsiä samoista vääryyksistä. Olkaamme siis rehellisiä tulevaisuudelle.
kaiken lähtökohta. Ja yleensä se, miten ihminen suhtautuu itseensä on lähtökohtana myös sille, miten kohtelee muita ihmisiä.
Hienoa, että olet tasapainossa itsesi, lastesi ja ympäristösi kanssa tällä hetkellä.
Huostaanotoissa tapahtuu paljon laittomuuksia ja on harvinaisempaa, että niiltä kukaan täysin tässä prosessissa säästyisi. Anteeksianto on sitä vaikeampaa, mitä enemmän väärinkäytökset ovat aiheuttaneet lapselle pahaa, eikä tätäkään pysty ymmärtämään muuta kuin sellainen vanhempi, joka on nähnyt, miten pahasti omaa lasta voidaan "laillisesti" satuttaa.
Oman itseni epäoikeudenmukaisen kohtelun minä kyllä siedän, eihän täällä välillä muuta saakaan kuin sitä, mutta lapseni pahoinpitelijöille ja hänen hoitonsa kieltäjille en ole pystynyt antamaan anteeksi. Miksi pitäisi? Kyllä näihin asioihin jotain korjausta on saatava, ennen kuin voin sanoa, että asia on pois päiväjärjestyksestä.