minulla on 1v poika ja viihdyn hänen kanssaan hyvin,siinä ei siis ongelmaa,mutta tämä asunto.. kokoajan tulee uutta sotkua ja en saa millään arjesta otetta. haluaisin olla ns "super äiti" joka pitää asunnon siistinä ja tiskit tiskattuna ym mutta jotenkin vaan en saa tätä arkea pyöritettyä.. masentavaa...
vaikeaa...
-tt.sara-
7550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aina tulee sotkua ym. kun lapsia on, joten relaa. Ei se maailma kaadu, jos tavarat on hujanhajan tai pölyä on kirjahyllyn päällä.
Pyydä jotain tuttua/lapsen isää viettämään aikaa lapsen kanssa muutama tunti viikossa ja laita silloin "hyrskyn myrskyn" kämpässä, jolloin saat siivottua perusteellisemmin.
en nyt tarkoittanutkaan että asunnon pitäisi kiiltää.....
riippuu tietysti ketä siel teitin kämpäs asuu..ja minkäkokonen kämppä
meillä 1v ja tosi karvanen koira..käyn arkena päivällä töissä 8h ja kämppä on suht puhas.50 neliöö saunan kanssa.
enkä nyt hauku enkä neuvo. vaan kerron kuinka meillä
6.00 herätys, kahvi ja koiran pissitys
6.30 lapsen herätys
7.00 lapsen pukeminen ja hoitoon vieminen
8.00-16.00 töissä
16.15 lapsen haku hoitopaikasta
16.30 käymme yhdessä lenkittämässä koiran lapsen istuessa vaunuissa
17.00 lapsen syöttö (päivällinen)ja äidin kahvitus
17.30 lelujen keräys ja imurointi keskeltä lattiaa (en nuohoa joka nurkkaa, mutta näkyvät muruset ja pölyt) ja mahdollinen lattian pesu keskeltä lattiaa
18.30 kahvihetki ja netissä käynti tai tvn katsominen
19.30 lapselle puuro
20.00 lapsi nukkumaa, äippä korjaa lelut, laittaa aamua varten kaiken valmiiks ja lösähtää tvn ääreen tai lukee kirjaa.
21.30 nukkumaan
sitte lauantaina perusteellinen siivous pölyjen pyyhkiminiseen, kukkien kastelemiseen,vessan siivoukseen, pyykkien pesemiseen, itsensä hoitamiseen ynnä muuta sellaista
no joo..voipi olla että teen liikaa mutta mä oon ite siisti ihminen ja tykkään asua siistissä kämpässä. siksi mulle on helpotus ku oon saanu siivottua. tuun siitä hyvälle mielelle. tiedän mammoja jotka eivät jaksa siivota enkä katso heitä pahalla. he käyttävät sen ajan jotenkin muuten. meillä on siivous myös yhteistä aikaa lapsen kanssa koska lapsi tykkää imurista ja astioiden laittamisesta koneeseen.koira sotkee aika tavalla ja lapsen käsissä liikkuu jottai mömmöö aina ovien pielii ja seinii. et ikinä ei tääl näytä olevan puhasta ku hetken =D
ettei aikataulussasi ollut yhtään laatu-aikaa lapsen kanssa?
Meillä menee suurinpiirtein samoin, mutta joka päivä täytyy repiä vielä se tunti pari lapsille pyhitettyä aikaa.
ja siivotaan kun siltä tuntuu. Pyrkimys on että on aikaa siihen kerran viikossa. Meillä ei ole erityistä aikataulua eikä aikaa jaeta laatuaikaan ja taloudenhoitoaikaan. Meillä ei myöskään pyhitetä erikseen mitään hetkeä lapsille, mutta illat ollaan yleensä rauhassa ja silloin tulee juteltua ja pelattua ja katottua yhdessä telkkaria. Siinä samassa kone jauhaa pyykkiä ja toinen tiskejä,jossain välissä heitetään pyykit kuivuriin ja tehdään ehkä yhdessä iltapalaa. Lasten ollessa pienempiä nukkumaanmenorituaaleihin kuului pitkät sadut ja laaja repertuaari iltalauluja.
Usein teen kotitöitä vasemmalla kädellä pienissä pätkissä ja istun välillä alas. Vaikkapa silloin kun olen heittänyt ruuan uuniin olen täysin lasten käytettävissä. Eletään aikatavalla tilanteen mukaan. Jos maailma kaatuu silloin jutellaan vaikka mikä olisi kesken. Kotihommia teen kun sille päälle satun ja on sellainen väli, että se tuntuu sopivalta. Mitä vanhemmaksi tule sitä vapaammin suhtaudun kodinhoitoon ja sitä helpompi on vain elellä ja saada silti hommat luistamaan;)
En tosiaan tuijota aikatauluja, mutta kun kahdelle kädelle ja yhdelle päälle on sata ja yksi asiaa per vuorokausi, asiat tuppaavat menemään rutiininomaisesti sillä hyväksi huomatulla kaavalla. Suunnitelmia on hyvä olla mutta pitää olla sijaa myös niiden muutoksille, meillä ainakin.
Minullle tärkeintä on se että lapset saavat joka päivä huomata olevansa aikani arvoisia. Se tarkoittaa sitä, että vaikka olisi mitä menoa ja tehtävää, pienempää on ehdittävä sylitellä ja suukotella ainakin sen oman hetken verran, leikkiä lattialla jne, isompien kanssa keskusteltava päivän kuulumiset jne. Sen jälkeen tulee kaikki muu. Kun yksi ihminen tekee kahden työt ja ylimääräisetkin siinä sivussa, ei kuitenkaan aina pysty olemaan ihan joka hetki saatavilla.
Olen huomannut että esikoisen kanssa tuli ehkä suoritettua enemmän. Tai sitten sitä on vain laiskistunut näin iän ja lasten myötä ;)
Maailma ei kaadu, vaikka ne tiskit jäisivätkin illalla joskus nostamatta. Mitä enemmän tulee vuosia, sitä enemmän ymmärrän, etteivät ne kotityöt siitä mihinkään itekseen katoa, mutta lapset taas ovat huomenna piirun verran isompia.
lapsiperheen kodinhoitoon pitää oppia ja siihen pitää saada kunnon rutiini. Se voi kestää jonkin aikaa eikä kannata olla huolissaan vaikkei kaikki hommat suju vuoden ikäisen lapsen kanssa. Kannattaa tehdä selväksi mikä on itselle ehdoton juttu minkä haluaa tehdä ja missä voi joustaa. Lapsi vie aikaa ja myös sotkee. Jo yksi lapsi saa ympärilleen käsittämättömän sotkun.
Lapsiperheen koti näyttää lapsiperheen kodilta. Itse tuskailin suuren perheen kanssa, ettei kenelläkään ole sellaista siivoa, eikä siivoaminen mutta mitään. Nyt kun lapset ovat teini-iässä siivo on ihan toisenlaista. Teinisiivoa. Ei siis ihan siistiä, mutta sotku on toisenlaista ja sitä ei ole joka paikassa. Eivätkä teinit tahmaa kaikkia paikkoja niin kuin pikkulapset.
Kun lapset ovat poissa talossa ei sotkeennu mikään. Ihana pysähtyneisyyden tila ja sitten se taas alkaa.
Kolmen ensimmäisen kanssa olin "superäiti". Kun heräsin aloitin siivoamisen. Petasin sängyt, keräsin tavarat, suorin pyyhin ja putsailinn matkalla keittiöön, jossa aloitin aamupuuron laiton.Imuroin joka päivä eteisen ja pyyhin pintoja kaikenlaisilla aineilla.. huh huh, siihen väsyi muutamassa vuodessa. Aloin vapautua siivouksen kahleista ja nyt olen todennut, että ei se siivo mihinkään karkaa, siellä se odottaa. ja kumma juttu, ei se ole yhtään isompi homma imuroida pölyisempää lattiaa kuin pölytöntä. Pesukone pesee likaisemman sohvanpäällisen ihan samalla vaivalla kuin vähemmän likaisen ja useampi sormenjälki ovista lähtee siinä kuin vähän vähempikin. Eivät ne liat siinä kuitenkaan kuukausia seiso pinttymässä. Rentoudu, kyllä se siitä;)