Onkohan

No ei ole tullut. Mutta ainahan voisi jossitella. Meillä elettiin suhde niin loppuun joka tasolla ettei ole yhtään syytä palata tai haikailla menneitä. Lapsella on nyt kaksi tasapainoisempaa vanhempaa, erillään.Yhteishuoltajuus sujuu välit ovat hyvät.Ei kiitos,menköön kello vaan eteenpäin.

muuta tekemistä kun käydä jatkuvasti riekkumassa täällä yksinhuoltajien palstalla??

missä ne teidän ihanat täydelliset lapset, unelma-aviomiehet, uskomattoman harrasterikkaat elämät ym ym on, kun täällä kaiket päivät vissiin olette ku kanat orrella keksimässä provoja meille yksinhuoltajille?

käyn täällä tosi harvoin kurkkaa näitä juttuja mutta eipä täältä paljon muuta löydä ku noita ydinperheen supermammoja aukomassa leukojaan.

kateus yleensä syynä moiseen, ottakaa ero miehestänne niin ei tarvi olla enää kade meille ihanaisille yh-äideille :)

tai en voi toki yleistää,saattaa meissäkin vähemmän viehättäviä olla mutta kummasti ne teidän ukot perään kuolaa vaikka on oma ämmä siinä kyljessä kyttäämässä.

ja viikonloppusin leikkipuistoista löytyy ihastuksekseni teidän ukot lasten kanssa leikkimästä, ja osaavat kyllä läppää heittää niin hyvin ettei kotiin malttais lähteä :)

ja vielä kaiken päälle, ydinperheen äidit eivät taatusti pysty samaan vastuuseen kuin mihin ainakin itse yh äitinä jo 2 vuoden ajan, synnytyksestä tähän päivään.

hoidan ihan itse koko huushollin, ja siistimpää kotia ja kiltimpää lasta saa etsiä.

mikä parasta,joka toinen viikonloppu saan nauttia täysillä omasta ajasta kun lapsi isällään, voin nukkua,syödä,juhlia,siivota,seurustella,nauttia olostani itsekseni. kuinkas monella ydinperheen äidillä mahdollisuus moiseen :)

ei ole arvokasta siinä missä muidenkin? Onkohan kellään tyhmällä tullu mieleen kääntää kelloaan taaksepäin ja puhua asiallisesti? Mee hoitoon ihminen!

Elikkäs en olisi missään nimessä kertonut raskaudesta miehelle. Olisin säästynyt monelta harmilta. Meni koko odotusaika piloille moisen kusipään takia.

paras ja oikein tehty päätös, jota en ole hetkeäkään katunut.
Aika outo kysymys, mutta voihan sillä leikitellä jos haluaa.
Ihmiset tekee päätökset kulloisenkin tilanteen mukaan ja tulevia seurauksia on aika vaikea arvioida ja hahmottaa päätöksenteko hetkellä.
Moni tekisi monet asiat toisin, mutta elämä on tässä ja nyt ja menneillä on turhaa mässäillä.

olisi kamalaa jos en saisi elää näin. olen valinnut yksinhuoltajuuden alusta asti enkä osaa tätä kysymystä ymmärtää ollenkaan. kamala ajatuskin että meidän perheessä olisi ollut alusta asti joku mies mukana.

eli alkuperäinen kysyjä lienee ihminen, jonka mielestä perusperhe ajaa aina toisenlaisten perhemallien edelle. hän voi puolestani ajatella niin ja olla toivottavasti onnellinen omista valinnoistaan.

olisin eronnut monta vuotta aikaisemminja koko perhe olisi säästynyt yhden hullun narsistin pelleilyltä eikä olisi mennyt vuosia toipua niistä kammottavista tempuista. Joo ja jos vielä lisää kääntäisin niin olisin heittänyt äijän pellolle kun ensimmäisen kerran näin jotain outoa.
Yksinhuoltajuus on ollut elämäni paras päätös, mutta sen olisi todellakin voinut tehdä paljon paljon aikaisemmin. Onneksi elämä on tasoittunut ja äijä pysyy poissa.

Olen vanhemmalta lapseltani kuullut, että hänestä tuntuu kuin isänsä haikailisi meille ja meidän elämään takaisin! Siinähän sitten haikailee, en se ollut minä, joka hankki uuden suhteen ja meni peräti naimisiin (paitsi naisen niin myös asuntolainan kanssa). En kääntäisi kelloa taaksepäin, mutta ehkä selittäisin vähän enemmän lapselleni miksi niin kävi. Nuorempi onkin syntynyt sen jälkeen, kun isänsä oli jo muuttanut pois, hän ei ole pahemmin tilannetta ihmetellyt.

Olen täysin tyytyväinen kaikkiin tekemiini ratkaisuihin, en kadu mitään.
Lapsi on onnellinen ja tasapainoinen, vaikka isää ei lapsi paljoa kiinnosta.