Uusimmassa uutisessa kerrotaan materiaalin saavuttaneen "lähes" valonnopeuden.
Palstalla on muutamat aivan "vakavissaan" ovat tietäneet kertoa että,
- materiaali ei koskaan voi saavuttaa läheskään valon nopeutta liikkuessaan.
Aine viilettää lähes valon nopeutta
Gammapurkauksena räjähtävästä tähdestä sinkoutuneen aineen nopeus on ensimmäistä kertaa mitattu.
Tähtitieteilijät ovat jo pitkään tienneet, että gammapurkaukset ovat universumin hurjimpia räjähdyksiä, ja että niihin liittyy valtavaa vauhtia kiitävä aine. Nyt räjähdyksen riekaleiden nopeus onnistuttiin mittaamaan: ne kiitävät lähes valon nopeutta, joka on universumin kattonopeus.
99,999-prosenttisella valon nopeudella syöksyvän aineen menoa kartoitti Euroopan eteläisen observatorion uusi, automaattinen REM-kaukoputki.
Lähde: tiede.fi
Mittauksesta kertoo tarkemmin seuraava sivusto:
http://www.eso.org/public/outreach/press-rel/pr-2007/pr-26-07.html
Tässä vanhaa juttua liittyen vahvasti edelläolevaan...
Hiukkaskiihdytin ympäröi galaksijoukkoa
Galaksijoukkoa ympäröivät shokkiaallot saattavat kiihdyttää Maassa havaitut salaperäiset kosmiset säteet.
Punen yliopistossa Intiassa työskentelevä Joydeep Bagchi johti kansainvälistä tutkimusryhmää, joka huomasi Abell 3376 -galaksijoukon ympärillä kehän. Se säteilee radioaaltoja, jotka syntyvät elektronien kieppuessa magneettikentässä. Havainto tehtiin VLA-radiokaukoputkella (Very Large Array).
Kuuden miljoonan valovuoden läpimittainen kehä on todennäköisesti shokkiaaltorintama, joka saattoi syntyä miljardeja vuosia sitten, kun Abell 3376 -joukko muodostui kahden pienen galaksijoukon törmäyksessä.
Kosmisen kokoinen shokkiaaltorintama ja voimakas magneettikenttä voivat kiihdyttää hiukkaset lähelle valon nopeutta. Näin kehä voisi selittää Maassa havaitut kosmiset säteet, joiden energia on ”tavallisia” kosmisia säteitä huomattavasti suurempi, jopa sata miljoonaa kertaa suurempi kuin missään hiukkaskiihdyttimessä saavutettu energia. Uutisen kertoo VLA:n tiedote.
Tälläistä laitoin 10.11-06 palstalle:
Taas lähempänä kuin tätä "ikuisuus" kysymystä - voiko muu kuin fotooni liikkua valon nopeudella.
Ennätysnopeat aallot kuvaan
Lähes valon nopeutta etenevät aineaallot kuvattiin ensimmäistä kertaa. Niiden näkeminen saattaa auttaa rakentamaan jopa tuhat kertaa nykyistä pienempiä hiukkaskiihdyttimiä.
Teksasin ja Michiganin yliopistojen fyysikot käyttivät tarkoitukseen suunniteltua kameraa kuvaamaan huippunopeita plasma-aaltoja eli ns. Langmuirin aaltoja, jotka syntyvät supertehokkaan laserpulssin vanaveteen. Aaltojen nopeus on uskomattomat 99,997 prosenttia valon nopeudesta, siis lähes miljardi kilometriä tunnissa.
Elektroneista muodostuvassa plasmassa etenevät aallot synnyttävät valtavan sähkökentän. Kun elektroni surffailee plasma-aallon sähkökentässä, sen nopeus kasvaa lähes välittömästi lähelle valon nopeutta. Lopulta elektroni kiihtyy relativistisiin nopeuksiin. Yhdysvaltain fyysikkoseuran American Physical Societyn abstraktin mukaan tällainen voimakas sähkökenttä mahdollistaa hiukkaskiihdyttimet, jotka ovat pikkuriikkisiä verrattuna nykyisiin, kilometrien pituisiin laitteisiin.
Plasma-aaltojen kuvissa näkyy ensimmäistä kertaa kaartuva aaltorintama, joka on oleellinen elektronien ja aaltojen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä. Tutkimuksen julkaisi Nature Physics -lehti.
Milloinka tulee se suuri uutinen siitä "fysikaallisesta mahdottomuudesta" jolloin kerrotaan havaitusta ylivalonnopeudesta joko fysiikan laboratoriossa tai kaukana tuolla universumissa...
- Tämä väittämä on nykykäsitysten mukaan tiedemaailman ehdoton "dokmi"
- Mutta maailma muuttuu eskoseni !
Ufojen tekniikka ja teknologia pitää "nyky-käsitysten" mukaan hallita lähes tai jopa ylittää tuo valonnopeus.
Taitaa vain humanoidit olevan piittamatta näistä ihmisten fysiikanlaista pätkääkään...
"Hyvin pieni huomaamatta jäänyt syy aiheuttaa huomattavia seurauksia, joita emme voi olla näkemättä, ja sitten sanomme, että tuo nuo seuraamukset johtuvat sattumasta. Jos tuntisimme tarkalleen luonnon lait ja maailmankaikkeuden tilanteen alkuhetkellä, voisimme ennustaa täsmällisesti saman maailmankaikkeuden tilan seuraavana hetkenä."
- Henri Poincare -
Palstalla on muutamat aivan "vakavissaan" ovat tietäneet kertoa että,
- materiaali ei koskaan voi saavuttaa läheskään valon nopeutta liikkuessaan.
Aine viilettää lähes valon nopeutta
Gammapurkauksena räjähtävästä tähdestä sinkoutuneen aineen nopeus on ensimmäistä kertaa mitattu.
Tähtitieteilijät ovat jo pitkään tienneet, että gammapurkaukset ovat universumin hurjimpia räjähdyksiä, ja että niihin liittyy valtavaa vauhtia kiitävä aine. Nyt räjähdyksen riekaleiden nopeus onnistuttiin mittaamaan: ne kiitävät lähes valon nopeutta, joka on universumin kattonopeus.
99,999-prosenttisella valon nopeudella syöksyvän aineen menoa kartoitti Euroopan eteläisen observatorion uusi, automaattinen REM-kaukoputki.
Lähde: tiede.fi
Mittauksesta kertoo tarkemmin seuraava sivusto:
http://www.eso.org/public/outreach/press-rel/pr-2007/pr-26-07.html
Tässä vanhaa juttua liittyen vahvasti edelläolevaan...
Hiukkaskiihdytin ympäröi galaksijoukkoa
Galaksijoukkoa ympäröivät shokkiaallot saattavat kiihdyttää Maassa havaitut salaperäiset kosmiset säteet.
Punen yliopistossa Intiassa työskentelevä Joydeep Bagchi johti kansainvälistä tutkimusryhmää, joka huomasi Abell 3376 -galaksijoukon ympärillä kehän. Se säteilee radioaaltoja, jotka syntyvät elektronien kieppuessa magneettikentässä. Havainto tehtiin VLA-radiokaukoputkella (Very Large Array).
Kuuden miljoonan valovuoden läpimittainen kehä on todennäköisesti shokkiaaltorintama, joka saattoi syntyä miljardeja vuosia sitten, kun Abell 3376 -joukko muodostui kahden pienen galaksijoukon törmäyksessä.
Kosmisen kokoinen shokkiaaltorintama ja voimakas magneettikenttä voivat kiihdyttää hiukkaset lähelle valon nopeutta. Näin kehä voisi selittää Maassa havaitut kosmiset säteet, joiden energia on ”tavallisia” kosmisia säteitä huomattavasti suurempi, jopa sata miljoonaa kertaa suurempi kuin missään hiukkaskiihdyttimessä saavutettu energia. Uutisen kertoo VLA:n tiedote.
Tälläistä laitoin 10.11-06 palstalle:
Taas lähempänä kuin tätä "ikuisuus" kysymystä - voiko muu kuin fotooni liikkua valon nopeudella.
Ennätysnopeat aallot kuvaan
Lähes valon nopeutta etenevät aineaallot kuvattiin ensimmäistä kertaa. Niiden näkeminen saattaa auttaa rakentamaan jopa tuhat kertaa nykyistä pienempiä hiukkaskiihdyttimiä.
Teksasin ja Michiganin yliopistojen fyysikot käyttivät tarkoitukseen suunniteltua kameraa kuvaamaan huippunopeita plasma-aaltoja eli ns. Langmuirin aaltoja, jotka syntyvät supertehokkaan laserpulssin vanaveteen. Aaltojen nopeus on uskomattomat 99,997 prosenttia valon nopeudesta, siis lähes miljardi kilometriä tunnissa.
Elektroneista muodostuvassa plasmassa etenevät aallot synnyttävät valtavan sähkökentän. Kun elektroni surffailee plasma-aallon sähkökentässä, sen nopeus kasvaa lähes välittömästi lähelle valon nopeutta. Lopulta elektroni kiihtyy relativistisiin nopeuksiin. Yhdysvaltain fyysikkoseuran American Physical Societyn abstraktin mukaan tällainen voimakas sähkökenttä mahdollistaa hiukkaskiihdyttimet, jotka ovat pikkuriikkisiä verrattuna nykyisiin, kilometrien pituisiin laitteisiin.
Plasma-aaltojen kuvissa näkyy ensimmäistä kertaa kaartuva aaltorintama, joka on oleellinen elektronien ja aaltojen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä. Tutkimuksen julkaisi Nature Physics -lehti.
Milloinka tulee se suuri uutinen siitä "fysikaallisesta mahdottomuudesta" jolloin kerrotaan havaitusta ylivalonnopeudesta joko fysiikan laboratoriossa tai kaukana tuolla universumissa...
- Tämä väittämä on nykykäsitysten mukaan tiedemaailman ehdoton "dokmi"
- Mutta maailma muuttuu eskoseni !
Ufojen tekniikka ja teknologia pitää "nyky-käsitysten" mukaan hallita lähes tai jopa ylittää tuo valonnopeus.
Taitaa vain humanoidit olevan piittamatta näistä ihmisten fysiikanlaista pätkääkään...
"Hyvin pieni huomaamatta jäänyt syy aiheuttaa huomattavia seurauksia, joita emme voi olla näkemättä, ja sitten sanomme, että tuo nuo seuraamukset johtuvat sattumasta. Jos tuntisimme tarkalleen luonnon lait ja maailmankaikkeuden tilanteen alkuhetkellä, voisimme ennustaa täsmällisesti saman maailmankaikkeuden tilan seuraavana hetkenä."
- Henri Poincare -
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Palstalla on muutamat aivan "vakavissaan" ovat tietäneet kertoa että,
- materiaali ei koskaan voi saavuttaa läheskään valon nopeutta liikkuessaan."
Ei ole uhattuna, enkä itse muista kenenkään edes esittäneen ylläolevaa väitettä. Se läheskään sana on liikaa.
Jo kymmeniä vuosia on Cernin ja Fermlabin hiukkaskiihdytimissä kiihdytetty massallisia hiukkasia hyvin lähelle valon nopeutta. Massa voidaan kiihdyttää mielivaltaisen lähelle valon nopeutta, mutta energiaa kuluu "vallan mielettömästi" c:tta lähestyttäessä. C:n saavuttaminen vaatisi äärettömän määrän energiaa.
Ja niin paljoa ei taida löytyä edes V. Putinilta Vattenfallista nyt puhumattakaan.
Se mikä aloituksessasi oli uutta, on minikokoisten kiihdytimen rakentamismahdollisuus (edes teoriassa)
"Milloinka tulee se suuri uutinen siitä "fysikaallisesta mahdottomuudesta" jolloin kerrotaan havaitusta ylivalonnopeudesta joko fysiikan laboratoriossa tai kaukana tuolla universumissa..."
Kyllähän näennäisiä ylivalonnopeuksia esiintyy jo nyt. Informaatio tai massa ei vaan siirry ylivalonnopeudella.
Niinhän se on. Tässä on vähän sama juttu kuin lähestyä lämpötilan absoluuttista nollapistettä. Lähestyä voi, mutta äärettömyys on äärettömyydessä.
Mikään fysiikan elementaarisuure - muukaan kuin massa - ei voi saavuttaa valon nopeutta.
Jos jossain avaruudessa oikeasti havaittaisiin esim. ylivalonnopeus - niin miten se sitten havaittaisiin, koska kaikki tieto kohteesta saadaan valon avulla, joka kulkee valon nopeudella. Onko muita tapoja havaita kuin sähgömagneettiset aallot - muodossa tai toisessa. Paljon mielenkiintoisempi probleemi on gravitaatiovuorovaikutuksen etenemisnopeus. Sen nopeutta ei tunneta (eikä sitä ole väitteistä huolimatta mitattu), mutta sen oletetaan olevan c eli valon nopeus.
Paitsi jos fysiikkame onkin erehtymyt. Ehkä kuitenkaan ei.
"Paljon mielenkiintoisempi probleemi on gravitaatiovuorovaikutuksen etenemisnopeus. Sen nopeutta ei tunneta (eikä sitä ole väitteistä huolimatta mitattu), mutta sen oletetaan olevan c eli valon nopeus."
Gravitaatio on vaikea. Voima on erittäin heikko muihin perusvoimiin verrattuna. Eiköhän kosmologit kuitenkin nykyään oleta painovoiman (gravitroni??) tottelevan ison A:n yleistä suht. teoriaa.
Kun Cernin Iso Mylly käynnistyy jo ihan kohta, niin Higgsin bosoni saattaa löytyä ja ihan kohta (10 vuotta ?) gravitaatioteoria yhdistetään matemaattisesti ja täsmällisesti muihin voimin????
Eihän se tietenkään epäilijöille riitä. Tieeteemme perusteethan voivat olla totaalisesti väärät ja oikea tieto saattaa sittenkin olla henkilöillä, jotka saavat "galaktista tietoa" suoraan korviensa väliin.
Jääkäämme odottamaan tiedon kristallisoitumista.
Kiitos vaan kommentista jos tarkoitat minua "jotka saavat "galaktista tietoa" suoraan korviensa väliin."...
Tässä asiassa kuten olet varmaan huomanutkin, siis valon olevan universumin suurin nopeus - olen skeptisen epäilevä edelleenkin. Minulle se tieto että on ylivalonnopeuksia olemassa, ei lennätä minua perseellen. Tämän perusteella olen siis aito skeptikko !
Kerro miten on selitettävissä eräs mielenkiintoinen fysikaallinen ilmiö valon käyttäytymisestä. Lähtökohtana on että valo on energiaa ? ...sillä lailla minä ainakin sen aurinkopaneelitekniikkaa tuntien ymmärrän.
Miten on selitettävissä valonenergia nopeuden palautuminen samalle tasolle kun valo esim. veden tai muun nesteen läpi mennessään "hidastuu" ...mutta kun "hidasteen" loputtua saavuttaa taasen saman alkuperäisen energianopeuden vapaassa ilmassa ?
Tuossa mielenkiintoinen "propleema" kun energiaa ei voi syntyä "ilmasta" - mistä "tulee" sama energiataso ? Valohan menetää tehonsa matkan suhteen...pieni tehoisella taskulampulla ei pitkälle nähdä.
"Miksi silmiini sattuu?"
"Et ole käyttänyt niitä koskaan"
- Matrix - elokuva -
"...jos tarkoitat minua "jotka saavat "galaktista tietoa" suoraan korviensa väliin."... "
En tarkottanut. Mutta heitäkin palstalta löytyy.
"Miten on selitettävissä valonenergia nopeuden palautuminen samalle tasolle kun valo esim. veden tai muun nesteen läpi mennessään "hidastuu" ...mutta kun "hidasteen" loputtua saavuttaa taasen saman alkuperäisen energianopeuden vapaassa ilmassa ? "
En ole aivanvarma mitä ajat takaa. Sähkömagneettinen energia vaan liikkuu eri väliaineissa eri nopeudella. Sen syvällisempää fysiikkaan pohjautuvaa selitystä en tiedä.
"Valohan menetää tehonsa matkan suhteen...pieni tehoisella taskulampulla ei pitkälle nähdä."
Menettää, mutta vain siinä tapauksessa, että fotonit vuorovaikuttavat väliaineen kanssa Ts. absorboituvat. Taskulamppuvertaus ontuu siinä, että valon heikkeneminen johtuu keilan hajoamisesta, ei yksittäisten kvanttien energian alentumisesta (mikäli absorboitumista ei tapahdu.)
Jos saisit kerättyä vaikka kuvitteellisella linssillä lampusta lähteneen valon alkuperäisen valokeilan levyiseksi, olisi se yhtä voimakas kuin lähtiessään riippumatta etäisyydestä.
>>Kyllähän näennäisiä ylivalonnopeuksia esiintyy jo nyt. Informaatio tai massa ei vaan siirry ylivalonnopeudella.
olosuhteissa ole todettu infon siirtyvän ylivalonnopeudella. Jonkinhan sitä pitäisi välittää. Onko väitteesi jostain NA-lähteistä vai mistä?
Mitenkä suhtaudut ystävämme OW:n esittämään 11.11-06 ehdottomaan "faktaan":
"Ja fysiikka todellakin viilaa pilkkua, periaatteellisesti voisi olla mahdollista päästä aina uutta desimaalia vaille valonnopeuteen eli niin pieneen eroavaisuuteen valonnopeudesta ettei sillä ole lukemaa, mutta se ei siltikään ole valonnopeus! Tottakai tässä tulee myös se ongelma ettei niin kevyitä materiaalihiukkasia olekaan."
Tämä viimeinen lause esityisesti...?
Jos luit tuon eso.org-linkin tekstin tämän osuuden...
For both events, the afterglow light curve initially rose, then reached a peak, and eventually started to decline, as is typical of GRB afterglows. The peak is, however, only rarely detected. Its determination is very important, since it allows a direct measurement of the expansion velocity of the explosion of the material. For both bursts, the velocity turns out to be very close to the speed of light, precisely 99.9997% of this value. Scientists use a special number, called the Lorentz factor, to express these high velocities. Objects moving much slower than light have a Lorentz factor of about 1, while for the two GRBs it is about 400.
Tämä nopeus joka on mitattu gammasäteily-lähteestä on 0.999997 valonnopeudesta ...
Absoluttinen valonnopeus tyhjössä on tarkalleen 299 792 458 m/s kun tuon kertoo edellä olevalla "hitaammalla" kertoimella saadaan "vaivaiset" 899.4 m/s eron. Eipä paljoakaan jää jälkeen todellisesta valon nopeudesta... eli se jää valon nopeudesta vain kolmen miljoonasosan päähän ! ! !
Yksittäiset hiukkaset voivat avaruudessa saavuttaa vieläkin suurempia nopeuksia, mutta gammapurkauksessa avaruuteen leviää kerralla 200 maapallon massan suuruinen massa.
Olenko ymmärtänyt täysin väärin asian ettei suurikin massa voi saavutta lähes valon nopeutta (tai jopa sitä) ?
"Painovoiman kvanttiteoria on avannut sellaisen uuden mahdollisuuden,
jossa ei ole mitään avaruuden-ajan rajaa,
joten silloin ei olisi mitään tarvetta määritellä käyttäytymistä rajalla."
- Stephen Hawking -
Valo kulkee eri väliaineissa eri nopeudella. Aaltoyhtälöstä seuraa suoraan, että nopeus c tyhjössä on 1/sqr(u0eo)jossa u0, eo ovat sähkö- ja magneettivakioita (permittivisyys ja permeabiliteetti). Nopeus voidaan siis laskemalla laskea. Näin Clerk Maxwell aikoinaan teki ja ennusti valon nopeuden arvoksi tuon n. 3x10^8 m/s. Yhtälöön kuuluu myös sellainen kerroin K, joka antaa nopeuden väliaineissa. "Absoluttinen valonnopeus tyhjössä on tarkalleen 299 792 458 m/s" Tämä prikulleen tarkka arvo on sopimuskysymys - kansainvälisen mittakonferenssin tekemä. c:n arvo sidotaan näin metrin määritelmään.
Valon nopeuden arvo riippuu muista luonnonvakioista. Jos sen nopeus olisi jossain yli c:n, niin vaikutus näkyisi Planckin vakiossa, gravitaatiovakiossa eo ja u0 vakioissa, hienorakennevakiossa jne.
Ollaanko sitten miljoonas- tai sadasmiljoonasosa päästä valon nopeudesta on aivan sama, se on edelleen yhtä kaukana. Matka nopeuden saavuttamiseen on ääretön.
Ajatus on nopein liikkumis-muoto ja tiedon-siirto tapa,esim. kävin NYT marssissa ja takaisin, aika nopeaa toimintaa eikö(?), noin nano-sekunnissa marsissa ja eikun takaisin tellukselle.
ps. eikö ollakkaan ufo palstalla?
selkeäsetä ja yksinkertaisesta selityksestäsi.
Teorian lukemisesta on minulla liian kauan, vaikka pitäisi kai Maxwellin aaltoyhtälön perusteet vielä muistaa. Mutku...
"Ollaanko sitten miljoonas- tai sadasmiljoonasosa päästä valon nopeudesta on aivan sama, se on edelleen yhtä kaukana."
Taitanee olla melko analoginen vertaus, jos vertaamme C:n saavuttamista 0 Kelvinin saavuttamiseen tai alittamiseen.
Kyseessä on todellinen kattonopeus.
"Olenko ymmärtänyt täysin väärin asian ettei suurikin massa voi saavutta lähes valon nopeutta (tai jopa sitä) ?"
Mikä tahansa massa voi lähestyä rajatta valonnopeutta, jos energiaa riittää.
Saavuttaa taas ei. Tänään oli hyvä selitys aiheesta. Vastasin vertaamalla C:tta 0 Kelviin.
Tunnet kai matikasta Lim-funktion.
Väiteesi että on sama -
"Ollaanko sitten miljoonas- tai sadasmiljoonasosa päästä valon nopeudesta on aivan sama, se on edelleen yhtä kaukana. Matka nopeuden saavuttamiseen on ääretön."
Tässä nopeudessa se tarkoittaa että miljoonasosa on 299.79 m vailla "täydestä" valon nopeudesta - ja sadasmiljoonasosa on käsittääkseni vain 2.9979 m vaille tuota "absoluuttista" arvoa 299 792 458 m/s...
Ehkä minun matematiikkani poikeaa teidän laskutavasta, mutta 300 m tai 3 metriä on aivan eri asia tai arvo. Toinen on huomattavasti (100X) suurempi tai pienempi kuin toinen "haluttua" arvoa...vai ovatko sittenkin "yhtä kaukana" ?
"Matka nopeuden saavuttamiseen on ääretön."
Tuollainen käsityksesi vaatisi aika hyvän selityksenkin, mihin käytännön laskutapaan se perustuu ? Onko siitä jotain sitä "tukevaa" näyttöä mahdollisestikin, vai perustuuko se vain johonkin ennalta sovittuun "mallinettuun teoriaan" ?
vanha antiikin paradoksi Akhielluksesta ja kilpikonnasta: A. ajaa käsi ojossa kilpikonnaa takaa ja saavuttaa sitä minuutissa aina puolet jäljelläolevasta matkasta. Täysin yhdentekevää kauanko A. sitä jahtaa, koskaan se ei saa sitä kiinni, vaikka koko ajan saavuttaa. (Vrt. y=1/x kun x lähenee ääretöntä.)
Nimim."Antiikin matikan mukaan"
Ajatus menee hitaampaa kuin valo, joskin ajatus kyllä menee ihan vitun lujaa hermosolusta toiseen.
Vaikka sinun ajatuksesi siellä nyt kävikin, se ajatuksesi käväisi vaan omassa mielikuvassasi Marsista, eikä se siis käväissyt Marsissa.
Edes telepatia ei ole niin nopeaa, että se kulkisi nopeampaa kuin valo, koska telepatiaa varten tarvitaan aivosolujen toimintaa.
"Ajatus menee hitaampaa kuin valo, joskin ajatus kyllä menee ihan vitun lujaa hermosolusta toiseen."
En ole tähän päivään asti ollut varma paljonko hyvin tuntemani termi "vitun lujaa" olisi metreinä sekunnissa. Nyt se piti selvittää, kun sain nuin hyvän vertailupohjan.
Kai Kaila: Hermoston ja käyttäytymisen biologia"
sivu 52:
"Nisäkkäiden 20 um:n paksuiset aksonit kuljettavat aktiopotentiaalia jopa 100-130 metriä sekunnissa."
Vitun nopea on siis n. 1/3 äänennopeudesta ilmassa. Valonnopeuteen on vielä joltisenkin pitkä harppaus.
Jos telepaattinen vastaanottokykysi on riittävän herkkä, voit ehkä kuulla, kuinka Vanha Kähmy hykertelee astraalipartaansa.
Viiden viikon kesälomani, joka mahdollistaa ja jopa velvoittaa fyysisen parran kasvatuksen, alkaa huomisen "työ"päivän jälkeen.
Hyvää kesää kaikille.
vain. Nyt pääsee loistamaan erilaisissa kissanristijäisissä tuollakin selvitetyllä tiedolla :D
Olipa kuitenkin pienoinen yllätys kuinka väärin näköjään muistin tuon nopeuden, (pidin sitä kuitenkin hieman nopeampana kuin äänen nopeus), vaikka itseasiassa juuri tuosta nimenomaisesta aiheesta olen tehnyt pienoisen työnkin joskus muinoin psykologiassa.
Mutta kertaus on opintojen äiti, niinhän sitä sanotaan.
Telepaatti en tietääkseni ole, mutta osaan minä sentään vielä käyttää mielikuvitusta :P Hyvää kesälomaa vain.
" Tuollainen käsityksesi vaatisi aika hyvän selityksenkin, mihin käytännön laskutapaan se perustuu ? Onko siitä jotain sitä "tukevaa" näyttöä mahdollisestikin, vai perustuuko se vain johonkin ennalta sovittuun "mallinettuun teoriaan" ? "
Ääretön ei ole luku. Kuinka kaukana ollaan äärettömästä, jos kirjoitan 10^100000000000000. Itse asiassa emme ole lähestyneet sitä vielä yhtään.
Einsteinin (tai Lorenzin)yhtälöihin tulee nollalla jako, joka ei ole sallittua, koska johtaa äärettömään.
Einsteinin erikoinen suht.teoria pohjaa Maxwellin sähkädynamiikkaan. Väritelevisio (kuvaputkella) ja GPS-paikannus tulee mieleen tuttuina käytännön esimerkkeinä, joissa täytyy huomioida suht.teoria.
valon nopeutta lähentelevillä nopeuksilla ajan kulumiseen ko. partikkeleissa?
Verrattuna esim. siihen ajan kulkuun, johon maan pinnalla arkielämässä olemme tottuneet?
Niminerkki:
"Yksi tyhmä kysyy enemmän kuin 10 viisasta ehtii vastaamaan"
Jos rakennetaan esimerkiksi kuvitteellinen valtavan kokoinen moottori, joka kestää ihan mitä vaan särkymättä, ja siihen moottoriin liitetään iso propelli, äärettömän pitkä, niin väistämättä jossain kohdassa liikettä, propellin kärki alkaa liikkua valonnopeudella.
Se että mihin se moottori kiinnitetään on taas paskanjauhamista ja samanlaista kehäpäätelmää kuin se että maailma köllii ison kilpikonnan selässä, joka köllii ison kilpikonnan selässä, joka köllii ison kilpikonnan selässä.... Eli jätetään se miettimättä ja oletetaan että se nyt vain toimii ja on tukevasti kiinni jossain avaruuden tolpassa.
Oletetaan myös että avaruudessa ei ole väliainetta joka aiheuttaisi kitkaa ropellin pinnoilla ja ettei propelli näin ollen absorboituisi väliaineeseen ja hidastuisi tarpeettomasti. Propellin päähän kiinnitetään remmeillä tutkija 2 ja hänelle annetaan taskulamppu ja propellin keskelle pistetään remmeillä kiinni tutkija 1. Heillä on jokin yliulottuvuuksien telepaattinen silmä, jonka vuoksi he näkevät toisensa ihan muka metrin päästä.
Kun paikallaan pysyvä moottorivastaava, tutkija 3 pistää moottorin käyntiin ja ropelli alkaa liikkua, kärjen nopeus kasvaa kohti valonnopeutta, energiaa kuluu ja kuluu, mutta me emme välitä siitä sitä kun on tässä kuvitteellisessa leikissä äärettömästi tarjolla.
Mitä oikein tapahtuu?
Koska mikään kappale ei tässä maailmankaikkeudessa voi mennä kovempaa kuin valo tyhjiössä, propelli "hajoaa kappaleiksi", kun jokainen atomi ja ydin alkavat kulkea omaa koordinaatistoaan pitkin annetulla vauhdilla. Valon nopeuden vaatima energia rikkoo atomien ja ytimien sidokset yksi toisensa jälkeen ja ennen suora kappale, alkaa taipua nopeuden rajapinnasta kaarelle. Toisinsanoen aika jätättää suhteessa tutkija ykköseen, joka istuu propellilla tutkailemassa tilannetta valonnopeuden rajapinnassa eli lähellä propellin kärkeä.
Tutkija ykkösen koordinaatisto liikkuu pienemmällä kehällä, eli hän pääsee näennäisesti pidemmälle kun valonnopeutta kulkeva kärki.
Nyt kun tuo suuren moottorin käyttäjä, alkaa sitten painaa jarrua ja valonnopeuden rajapinta painuu meistä katsoen ulospäin ja antaa meille mahdollisuuden tarkkailla taas uudelleen muotoiltua propellin kärkeä, huomaamme että propellin kärki on jätättänyt, eli me olemme näennäisesti vanhentuneet kärkeä nopeammin.
No niin, mutta tarkkaillaanpa tilannetta nyt sitten sieltä lähempää valonnopeuden rajapintaa. Propellin puolivälissä meidän vierellä, istuu meidän ystävämme tutkija yksi, joka juuri äsken tuijotteli tapahtumaa kärjen paikkeilla. Propelli kiihtyy ja kiihtyy ja sitten alkaa tapahtua.
Me näemme valonnopeuden rajapinnan saavuttavan meidät pikkuhiljaa ja "syövän" propellin kärkeä pois. Yhtäkkiä meidän ystävämme alkaa liikkua meitä nopeammin eteenpäin! Vaikka me huudamme sille moottorivastaavalle että "lisää pökköä pesään, että ykkönenhän menee menojaan", me emme saavuta häntä. Kaverin koordinaatisto on eri kuin meillä. Meidän koordinaatistomme ei liiku samaan suuntaan kuin kaverimme ja nopeuskin on hieman erilainen, meidän koordinaatistomme jätättää ykkösen mielestä. Vaikka kaverimme meneekin hitaampaa kuin valonnopeus moottorivastaavasta katsoen, me jäämme kuitenkin jälkeen ja kaverin aika tuntuu meistä lentävän, puhumattakaan moottorivastaavasta joka pysyy koko ajan paikoillaan. Hän ehtii inkarnoitua useita kertoja ennenkuin tämä retki on kakkosen mielestä ohi!
Toisinsanoen, me emme pääse valonnopeuteen, koska passiivisen tarkkailijan mielestä meidän aikamme pysähtyisi valonnopeuden hetkellä.
Tuo on kuitenkin näennäistä ja tulee hyvin ilmi siinä, että jos me nyt edelleenkin istuttaisiin siellä propellin kärjessä ja väläyttäisimme taskulamppua, lampun valo ampaisi valonnopeudella meistä poispäin eikä vauhtimme tuntuisi missään. Lampun valo ampaisee valonnopeudella meistä pois päin, mutta vain Meidän koordinaatistossamme!
Mutta mutta, nyt tuleekin ongelma eteen. Tarkkailija yksi joka kiitää siinä ropellin puolivälissä katsoo sitä valon väläystä jonka tutkija kaksi väläyttää, hän havaitsee sen että valo alkaakin edetä todella hitaasti eteenpäin. Koko näytelmä tuntuu kuin hidastetulta elokuvalta. Tuo eroavaisuus havainnoista johtuu siis koordinaatiston erilaisuudesta toisiinsa nähden.
Mutta kuten tuli huomattua, kummankin havaitsijan koordinaatistossa toimivat täsmälleen samat fysiikan lait, eli että valoa nopeammin ei voi kulkea! Vaikka tutkija kolmosen ja ykkösen mielestä kakkonen paahtaa menemään valonnopeutta, tutkija kakkonen ei sitä tiedä. Hän voi havaita ainoastaan oman nopeutensa suhteessa muihin ja on silloinkin yleensä väärässä.
Tuo myös selittää sen ns. kaksosparadoksina tunnetun väitteen, että valonnopeutta kulkemaan lähtenyt rakettikaksonen on nuori kun hän palaa staattisesti paikallaan pysyneen kaksosensa luokse hetken kuluttua. Paikallaan pysyneen kaksosen mielestä tuo "hetki" on kuitenkin ihan hiton tylsä hetki, koska se kestää useita vuosia, eikä se siitä parane vaikka rakettikaksonen hoitaisi hommansa hyvin hyvin äkkiä pikaisesti!
Paradoksissa kun väitetään että fysiikan lakien mukaan kummatkin lähtevät yhtä suurella nopeudella toisistaan poispäin jolloin heidän pitäisi myös jälleen tapaamisessa olla yhtä vanhoja. Näin ei siis kuitenkaan ole asia koska havaitsijoiden koordinaatistot ovat erilaiset.
Tuosta johtuu myös esimerkiksi se, että me emme pysty koskaan näkemään avaruutta sellaisena kuin se juuri tällä hetkellä on. Me näemme aina ja iankaikkisesti pelkkää menneisyyttä joka jätättää mitä kauemmaksi yritämme havaita!
harvinaisen seikkaperäisestä ja selkeästä vastauksestasi.
Olen lukenut mesoni- nimisistä alkeishiukkasista, joita syntyy avaruudesta (auringosta?) tulevan säteilyn vaikutuksesta ilmakehän yläosissa, josta ne valon nopeutta lähentelevällä vauhdilla saapuvat maan pinnalle. Kun niitä laboratorioissa synnytettiin keinotekoisesti, havaittiin niiden elinikä niin lyhyeksi, että ne eivät olisi suuresta nopeudestaan huolimatta ehtineet ilmakehän yläosista maan pinnalle. Ilmiö selitettiin sillä, että maahan syöksyvissä mesoneissa valtavan nopeuden vaikutuksessa aika kului niin hitaasti että elinikä riitti maahan saapumiseen.
Tuli mieleen kuvitteellinen rinnastus: ilmakehän yläosat = kaukainen planeetta valovuosien päässä, mesoni = sieltä lähtevä avaruusalus, joka pystyy saavuttamaan esim. puolet valon nopeudesta.
Aika aluksessa kulkee hitaasti ja miehistön biologinen vanheneminen sen mukana hidastuu.
Tulos: miehistö pysyy hengissä maan läheisyyteen saapumiseen asti ja alkaa vanheta normaalilla rytmillä vasta sen jälkeen.
Mielipiteitä edellisestä ?
(älkää kuitenkaan ehdottako lääkärissä käyntiä)
"miehistö pysyy hengissä maan läheisyyteen saapumiseen asti ja alkaa vanheta normaalilla rytmillä vasta sen jälkeen."
Näihän fysiikkamme väittää. 1/2 x C ei kai vielä hidasta ajan kulkua kovinkaan paljon, mutta mitä lähempänä valonnopeutta kuljetaan, sitä hitaammin aika suhteellisesti ottaen kuluu. Ilmiö on mitattukin matkustajakoneilla ja hyvin tarkoilla atomikelloilla.
Ongelma UFO:n matkustajien kannalta olisi kai se, ettei heillä enää ehkä olisi paikkaa, johon palata. Ei ainakaan mitään tuttua yhteisöä. Riippuen matkasta ja nopeudesta, "kotiplaneetalla" olisi saattanut kulua esim 10 000 v ennen kuin avaruussankarimme pääsisivät takaisin. Ihmiskunnan "kirjoitetun" historian ja esihistorian raja on noilla holkkumilla.