HIKINEN ILTAPÄIVÄ

..poistunut ovesta koleaan, syksyiseen aamuun, jättäen naisen makaamaan sänkyyn alastomana ja haavoittuvana.
Mies sytytti tupakan ja jatkoi matkaansa läheiselle metroasemalle. Hän oli taas myöhässä töistä, ja se tiesi potkuja. Vittuako väliä, mies ajatteli ja naurahti katkerasti. Tupakkakin maistui paskalle Irmelin huulten lämmön jälkeen.

Heitettyään sätkän suustaan mies näki silmänsä nurkasta liikettä ja tunnisti oitis muukalaisen. Siinä se taas oli. Outo kulkija harmaissa, joka oli seurannut miestä Irmelin luota jo monet kerrat. Hän arveli tuon oudon seuraajan olevan tietenkin kiinnostunut...

Leeloo. kirjoitti:

..poistunut ovesta koleaan, syksyiseen aamuun, jättäen naisen makaamaan sänkyyn alastomana ja haavoittuvana.
Mies sytytti tupakan ja jatkoi matkaansa läheiselle metroasemalle. Hän oli taas myöhässä töistä, ja se tiesi potkuja. Vittuako väliä, mies ajatteli ja naurahti katkerasti. Tupakkakin maistui paskalle Irmelin huulten lämmön jälkeen.

Heitettyään sätkän suustaan mies näki silmänsä nurkasta liikettä ja tunnisti oitis muukalaisen. Siinä se taas oli. Outo kulkija harmaissa, joka oli seurannut miestä Irmelin luota jo monet kerrat. Hän arveli tuon oudon seuraajan olevan tietenkin kiinnostunut...

Lue lisää

Vain seuraaman ilkikurisena varjona, kuin kova ääninen lokki laivaa. Nauramaan hänelle hänen selkänsä takana, koska hän oli tarpeeksi hölmö uskomaan Irmelin valheita, lupauksia ja niin viattomia silmiä, joiden puolesta mies kuin mies olisi valmis vaikka tappamaan.
Tämä kerta oli erilainen, sen sijaan, että mies olisi vain antanut seuraajansa mennä menojaan tyytyväisenä, hän suuntasi kulkunsa läheiselle pihalle jota suuret vaahterat varjostivat, ja toivoi, että hänen seuraajansa tulisi perässä.

Mies pysähtyi talon kulmalle, yhden suuren vaahteran juurelle ja asettui sen taakse niin, ettei hänen seuraajansa näkisi häntä.
Kului tovi, sitten askeleen lähestyivät, se oli hän. Mies olisi viimeinkin kasvokkain tummaan pukeutuvan varjonsa kanssa. Mies pohti mitä hänelle sanoisi tai mitä kysyisi. ehkä hän oli Irmelin entinen rakastaja, ehkä parittaja, kuka ties. Miestä hymyilytti.

Askellet lähenivät lähenemistään, kunnes pysähtyivät aivan vaahteran kohdalla.
Mies puristi kämmenensä nyrkkiin ja veti syvään henkeen.
Hän astui esiin vaahteran suojasta suoraan tummapukuisen hahmon eteen.

"Sinä!" Hänen kasvonsa valahtivat vitivalkoisiksi ja hänen olemuksensa jähmettyi patsaaksi.
Tummapukuinen hahmo kaivoi jotain esiin povitaskustaan. Se välähti auringon säteiden osuessa siihen, partaveitsi.
Nopeasti tummapukuinen hahmo kohotti kätensä ja iski.
Partaterä teki syvän ammottavan haavan miehen suojattomaan kurkkuun. Mies puristi käsillään haavaa koittaen näin estää vääjäämätöntä, kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään, jalat pettivät ja hän kaatui polvilleen.

Tumma-asuinen hahmo seisoi vielä hetken miehen tajuttoman, mutta vielä säpsähtelevän ruumiin luona kunnes silmäili nopeasti ympärilleen, kaikkialla oli hiljaista, jopa linnut olivat vaienneet, ja lähti hiljaa kuten oli tullutkin.

Jostain kaukaisuudesta kuului lasten leikkien ääni miehen maatessa elottomana oman verensä keskellä.
Aurinko meni hetkeksi pilveen. Jos mies olisi ollut hengissä hän olisi kuullut askelten lähenevän. Hän olisi ehkä miettinyt kuka sieltä oli tulossa ja mihin menossa, mitä hän oli syönyt aamiaiseksi, tai ketä hän rakasti.
Askeleet pysähtyivät, jotain painavaa tömähti asfaltille ja nainen alkoi huutaa...

Sven kirjoitti:

Vain seuraaman ilkikurisena varjona, kuin kova ääninen lokki laivaa. Nauramaan hänelle hänen selkänsä takana, koska hän oli tarpeeksi hölmö uskomaan Irmelin valheita, lupauksia ja niin viattomia silmiä, joiden puolesta mies kuin mies olisi valmis vaikka tappamaan.
Tämä kerta oli erilainen, sen sijaan, että mies olisi vain antanut seuraajansa mennä menojaan tyytyväisenä, hän suuntasi kulkunsa läheiselle pihalle jota suuret vaahterat varjostivat, ja toivoi, että hänen seuraajansa tulisi perässä.

Mies pysähtyi talon kulmalle, yhden suuren vaahteran juurelle ja asettui sen taakse niin, ettei hänen seuraajansa näkisi häntä.
Kului tovi, sitten askeleen lähestyivät, se oli hän. Mies olisi viimeinkin kasvokkain tummaan pukeutuvan varjonsa kanssa. Mies pohti mitä hänelle sanoisi tai mitä kysyisi. ehkä hän oli Irmelin entinen rakastaja, ehkä parittaja, kuka ties. Miestä hymyilytti.

Askellet lähenivät lähenemistään, kunnes pysähtyivät aivan vaahteran kohdalla.
Mies puristi kämmenensä nyrkkiin ja veti syvään henkeen.
Hän astui esiin vaahteran suojasta suoraan tummapukuisen hahmon eteen.

"Sinä!" Hänen kasvonsa valahtivat vitivalkoisiksi ja hänen olemuksensa jähmettyi patsaaksi.
Tummapukuinen hahmo kaivoi jotain esiin povitaskustaan. Se välähti auringon säteiden osuessa siihen, partaveitsi.
Nopeasti tummapukuinen hahmo kohotti kätensä ja iski.
Partaterä teki syvän ammottavan haavan miehen suojattomaan kurkkuun. Mies puristi käsillään haavaa koittaen näin estää vääjäämätöntä, kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään, jalat pettivät ja hän kaatui polvilleen.

Tumma-asuinen hahmo seisoi vielä hetken miehen tajuttoman, mutta vielä säpsähtelevän ruumiin luona kunnes silmäili nopeasti ympärilleen, kaikkialla oli hiljaista, jopa linnut olivat vaienneet, ja lähti hiljaa kuten oli tullutkin.

Jostain kaukaisuudesta kuului lasten leikkien ääni miehen maatessa elottomana oman verensä keskellä.
Aurinko meni hetkeksi pilveen. Jos mies olisi ollut hengissä hän olisi kuullut askelten lähenevän. Hän olisi ehkä miettinyt kuka sieltä oli tulossa ja mihin menossa, mitä hän oli syönyt aamiaiseksi, tai ketä hän rakasti.
Askeleet pysähtyivät, jotain painavaa tömähti asfaltille ja nainen alkoi huutaa...

Lue lisää

......tumma-asuinen mies hyökkäsi lähemmäksi kädessään partaveitsi!
Nainen huusi...
Äkkiä mies jähmettyi aloilleen ja pudotti veitsen käsistään.
Hän kyykistyi ja päästi REPIVÄSTI ja ANKARASTI peräilmaa...
Maukas tuoksu täytti ilman.
-Perkalee, en enää ikinä syö Antonion paikassa sitä paskapastaa! hän karjui ja hoippui pois paikalta naisen katsellessa perään hämillään...

KOHEY PILMA!