Lahtosen sivuilla oli kovaa tekstiä ja asiaa kesän kunniaksi. Orjavärvärit vastuuseen (2007-06-16 14:07:12)
Metsäala on 1960 luvulta lähtien uudelleenorganisoinut toimintojaan. Erityisesti puunkrjuussa tahti on ollut kiivas. Metsäorgansaatioilla ei ole enää juurikan omaa väkeä puunkorjuussa. Metsänhoitotöiden osalta ulkoistaminen on ollut myös viimevuosien aikana pyrkimys, jota on tukittu, kuin käärmettä pyssyyn. Puunkorjuuseen on löytynyt suuri joukko talkooperiaatteella huhkivia yrittäjiä, niin se on saanut todellista pääomaa edustavat tahot uskomaan, että myös metsänhoitopuolelle olisi levitettävissä samanlainen tyhmän talkooväen henki. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että metsänhoitopuolella vastaavan järjestelmän rakentaminen tuottaa todella suuria ongelmia. Metsurit eivät olekaan niin höplästä vevettävää väkeä, kuin nuoret innokkaat koneenkuljettajat. Varmaankin kyse on myös järjestäytymisasteesta ja työn fyysisyydestä. Koko ulkoistetun toimintamallin avain, mallin rakentajan kannalta on se, että ensiksi täytyy löytää sopivan tyhmiä ja intoa puhkuvia henkilöitä " yrittäjiksi" . Todellisuudessa metsäalalla kyse ei ole mistään yrittämisestä, vaan kyseessä on hyväksikäyttöverkoston nimellisten vastuunkantajien nimittämisestä. Valtaosalla metsäalan "yrittäjiksi" itseään kutsuvilla ei tänä päivänä ole hajuakaan niistä vastuista, jotka ovat heille sopimusten teossa sälytetty. Metsäalalta löytyy kosolti tapauksia, joissa ns. " yrittäjän" ympärille on koottu eri tavoin raskautettujen orjaverkosto. Omista oikeuksistaan tietämättömät ihmiset tekevät töitä ympäripyöreitä vuorokausia ilman asianmukaista palkkaa ja työsuhteesta johtuvia oikeuksia. Kun pääurakanantajien todellinen vastuu on Suomen vajavaisesta lainsäädännöstä johtuen vain nimellinen, niin laiminlyöntitapauksissa vastuuseen on laitettava ne henkilöt, jotka ovat suostuneet nimellisiksi vastuunkantajiksi, bulvaaneiksi. On hämmästyttävää, että metsäalalle löytyy "yrittäjiksi" väkeä, jotka piirtävät nimensä urakointisopimuksiin, joiden maksutasolla ei ole mitään mahdollisuutta suoriutua työnantaja- ja yhteiskunnallisista velvoitteista. Metsäala ei tule koskaan tervehtymään, elleivät työntekijät ryhdy joukolla vaatimaan bulvaaneilta oikeuksiaan. Pitkällä tähtäimellä metsäalan ainoa mahdollisuus on puhdistaa oma pesänsä velvoitteita laiminlyövistä " orjavärväreistä". Nämä värvärit ovat itse tietoisesti hankkiutuneet "vastuunkantajan" asemaan. Kantakoot myös silloin sopimuksista johtuvat vastuunsa, älkööt kaatako niitä työntekijöittensä niskaan. Ammattiliitto, työsuojeluviranomaiset, verottaja ja sertifiointijärjestelmä ovat hyviä kumppaneita puhdistautumisriitissä. Kaikki edellämainitut tahot ovat innokkaita vaatimaan oikeuden ja vastuullisuuden toteutumista. Metsäalalla on nyt nähtävissä, että yhä useammalla työntekijällä on mitta täynnä huonoa kohtelua ja oikeuksien polkemista. Rohkeasti vain kaikki vaatimaan lainmukaisia oikeuksia !
Sujen Tassu
Metsäala on 1960 luvulta lähtien uudelleenorganisoinut toimintojaan. Erityisesti puunkrjuussa tahti on ollut kiivas. Metsäorgansaatioilla ei ole enää juurikan omaa väkeä puunkorjuussa. Metsänhoitotöiden osalta ulkoistaminen on ollut myös viimevuosien aikana pyrkimys, jota on tukittu, kuin käärmettä pyssyyn. Puunkorjuuseen on löytynyt suuri joukko talkooperiaatteella huhkivia yrittäjiä, niin se on saanut todellista pääomaa edustavat tahot uskomaan, että myös metsänhoitopuolelle olisi levitettävissä samanlainen tyhmän talkooväen henki. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että metsänhoitopuolella vastaavan järjestelmän rakentaminen tuottaa todella suuria ongelmia. Metsurit eivät olekaan niin höplästä vevettävää väkeä, kuin nuoret innokkaat koneenkuljettajat. Varmaankin kyse on myös järjestäytymisasteesta ja työn fyysisyydestä. Koko ulkoistetun toimintamallin avain, mallin rakentajan kannalta on se, että ensiksi täytyy löytää sopivan tyhmiä ja intoa puhkuvia henkilöitä " yrittäjiksi" . Todellisuudessa metsäalalla kyse ei ole mistään yrittämisestä, vaan kyseessä on hyväksikäyttöverkoston nimellisten vastuunkantajien nimittämisestä. Valtaosalla metsäalan "yrittäjiksi" itseään kutsuvilla ei tänä päivänä ole hajuakaan niistä vastuista, jotka ovat heille sopimusten teossa sälytetty. Metsäalalta löytyy kosolti tapauksia, joissa ns. " yrittäjän" ympärille on koottu eri tavoin raskautettujen orjaverkosto. Omista oikeuksistaan tietämättömät ihmiset tekevät töitä ympäripyöreitä vuorokausia ilman asianmukaista palkkaa ja työsuhteesta johtuvia oikeuksia. Kun pääurakanantajien todellinen vastuu on Suomen vajavaisesta lainsäädännöstä johtuen vain nimellinen, niin laiminlyöntitapauksissa vastuuseen on laitettava ne henkilöt, jotka ovat suostuneet nimellisiksi vastuunkantajiksi, bulvaaneiksi. On hämmästyttävää, että metsäalalle löytyy "yrittäjiksi" väkeä, jotka piirtävät nimensä urakointisopimuksiin, joiden maksutasolla ei ole mitään mahdollisuutta suoriutua työnantaja- ja yhteiskunnallisista velvoitteista. Metsäala ei tule koskaan tervehtymään, elleivät työntekijät ryhdy joukolla vaatimaan bulvaaneilta oikeuksiaan. Pitkällä tähtäimellä metsäalan ainoa mahdollisuus on puhdistaa oma pesänsä velvoitteita laiminlyövistä " orjavärväreistä". Nämä värvärit ovat itse tietoisesti hankkiutuneet "vastuunkantajan" asemaan. Kantakoot myös silloin sopimuksista johtuvat vastuunsa, älkööt kaatako niitä työntekijöittensä niskaan. Ammattiliitto, työsuojeluviranomaiset, verottaja ja sertifiointijärjestelmä ovat hyviä kumppaneita puhdistautumisriitissä. Kaikki edellämainitut tahot ovat innokkaita vaatimaan oikeuden ja vastuullisuuden toteutumista. Metsäalalla on nyt nähtävissä, että yhä useammalla työntekijällä on mitta täynnä huonoa kohtelua ja oikeuksien polkemista. Rohkeasti vain kaikki vaatimaan lainmukaisia oikeuksia !
Sujen Tassu
Vastaukset 1
Vanhimmat
pätee moneen muuhunkin "yritystoimintaan" maaseudulla.
Yritä siinä sitten neuvotella metsuriyrittäjänä yksin ison yhtiön kanssa, aika irvokas asetelma.