minulla on kokeiltu nyt kuulemma kaikki SSRI- ryhmän lääkeaineita, ja kaikista on tullut niin helvetilliset sivuvaikutukset, jo yhdestä tabletista, että ei voi mitenkään jatkaa: en voi hoitaa työtäni ja elämääni, viimeksi Cymbaltasta täysin tajupois päänsärky, oksentelu ja zombieväsymys.
Nyt lääkäri sitä mieltä että enää on ne vanhanaikaiset Triptylit vaihtoehtoina. Mutta ainakin nettitiedon mukaan niistä vasta sivuoireita tuleekin.
Alkaa jo alkuperäisen oireiston lisäksi tulla uutta masennusta siitä että olen siis näemmä niin outo, että jään kaiken avun ulkopuolelle :o((
Onko ketään muita?
Mikään SSRI ei sovi???
Outoaivo
16
4859
Vastaukset
- ja psykiatrisi on
varmastikin tarkoittanut trisyklisiä lääkkeitä, johon ryhmään Trityl, mm. kuuluu, siihen ryhmään kyllä kuuluu sitten iso liuta muitakin lääkkeitä.
- sit' aina kyse
tällaisesta aivostomme aineenvaihduntajutusta. Jos sinulla sellaisesta ei olekaan kyse!? Siis mietin esimerkiksi sinun kohdalla, että etkö mitenkään saisi vaikutettua sellaisiin syihin elämässäsi, jotka masennusta aiheuttavat ja pitävät yllä. - Mihin nykyään on kadonnut se tulkinta, että masennus on myös seurausta jostakin tapahtuneesta, joko pitkältä tai lyhyemmältä ajalta, mutta että suotuisat muutokset olosuhteisiin olisi se apu. En tarkoita nyt yksin sinua, mutta tässä kohdin tuli mieleeni, että onko nyt liikaa menty etsimään apua ja ratkaisua tähän meidän inhottavaan tautiimme nimeltä masennus, niin tota vain ja ainoastaan lääkityksestä. ? Sehän on monen muunkin asian summa kuin vain välittäjäaineiden vajaa tai vääränlainen toiminta.
Olen myös ssri:n vakikäyttäjä. Lääke on sopinut kyllä, mutta silti minulla on vaikeaa. Vaikka, onhan aina vaikea tietää, millaista olisi ilman ssri:tä. - Minä omalla kohdallani tiedän joitakin asioita kyllä, että jos ne olisivat tietyllä tavalla toisin, niin minun vointini (mitä masennukseen, haluttomuuteen, ilottomuuteen, aloite- ja keskittymiskyvyttömyyteen sekä ahdistukseen tulee) olisi paljon parempi, sanoisin että täysin sidettävä! Omalla kohdallani kyselen enemmänkin kuin että mikä lääkitys auttaisi elämääni siedettävämmäksi niin sitä, että mitkä ulkonaiset asiani pitäisi olla toisin, missä olosuhteissa ja vaikutteissa minun elämäni maistuisi paremmalta ja jopa hyvältä. Jotain niistä (käytännönkin) asioista ymmärrän, mutta painiskelen sen kanssa, että miten saisin muutoksia elämässäni ja ihmissuhteissani toteutumaan.- Outoaivo
Mulla on ihan sama: tiedän minkä elämässäni pitäisi olla toisin jotta jaksaisin. Enemmän ystäviä (lähellä asuvia), vähemmän jatkuvia vastoinkäymisiä esim pahoja sairaustilanteita, valvomista lapsen kanssa ym.
Mulla todella on pitempiaikainen stressi ja voimien äärirajoille joutuminen takana, ja lääkärikin totesi että mun kohdalla kyse ei ole ihan siiitä puhtaasta masennuksesta vaan tavallaan avun (konkreettisen) puutteesta, verkoston löyhyydestä jne - mutta jos se on fakta, jota ei voi muuttaa, silloin lääke tulee ikäänkuin lisätueksi. Itsenikään mielestä mulla lääke ei olisi ensisijainen ratkaisu (nukahtamislääkkeitä tosin olen käyttänyt vuosia silloin tällöin, pakko, kun ei osaa relata millään)
Mutta nyt kun tuntuu että se viimeinenkin lisätuki osoittautui ihan yhedksi riivaajaksi (painotan että ne sivuoireet olivat todella sitä luokkaa että esim työssä käynti ja autolla ajo, lapsen hoito ovat mahdottomia, minun olisi pitänyt vain maata kylppärin lattialla oksentamassa yms), niin tosiaan tuntuu pahalta: olenko siis NIIIN outoaivo että minua ei voi kukaan eikä mikään auttaa. Että kärsimys ja se voimavarojen jatkuva ylittäminen on ainoa vaihtoehto - niin velvollisuudentuntoinen olen, että en elämääni lopettaakaan voi.
Kiitän vastauksista ja luen mielelläni asiallisia vastauksia lisää
Ja voimia kaikille kamppailijoille - ei ole...
Outoaivo kirjoitti:
Mulla on ihan sama: tiedän minkä elämässäni pitäisi olla toisin jotta jaksaisin. Enemmän ystäviä (lähellä asuvia), vähemmän jatkuvia vastoinkäymisiä esim pahoja sairaustilanteita, valvomista lapsen kanssa ym.
Mulla todella on pitempiaikainen stressi ja voimien äärirajoille joutuminen takana, ja lääkärikin totesi että mun kohdalla kyse ei ole ihan siiitä puhtaasta masennuksesta vaan tavallaan avun (konkreettisen) puutteesta, verkoston löyhyydestä jne - mutta jos se on fakta, jota ei voi muuttaa, silloin lääke tulee ikäänkuin lisätueksi. Itsenikään mielestä mulla lääke ei olisi ensisijainen ratkaisu (nukahtamislääkkeitä tosin olen käyttänyt vuosia silloin tällöin, pakko, kun ei osaa relata millään)
Mutta nyt kun tuntuu että se viimeinenkin lisätuki osoittautui ihan yhedksi riivaajaksi (painotan että ne sivuoireet olivat todella sitä luokkaa että esim työssä käynti ja autolla ajo, lapsen hoito ovat mahdottomia, minun olisi pitänyt vain maata kylppärin lattialla oksentamassa yms), niin tosiaan tuntuu pahalta: olenko siis NIIIN outoaivo että minua ei voi kukaan eikä mikään auttaa. Että kärsimys ja se voimavarojen jatkuva ylittäminen on ainoa vaihtoehto - niin velvollisuudentuntoinen olen, että en elämääni lopettaakaan voi.
Kiitän vastauksista ja luen mielelläni asiallisia vastauksia lisää
Ja voimia kaikille kamppailijoillesopinut yksikään m-lääke, on kokeiltu uusia ja vanhoja. Minulla toisista tuli takaraivopäänsärkyä jne. mutta suurin ongelma oli väsymys, joka oli niin rajua, etten pysynyt hereillä päivisinkään kuin muutaman tunnin.
Joten lopetin kaikki, nyt pirteämpi olo ilman.
Yöksi otan joskus nukahtamislääkkeen, että pystyn nukkumaan koko yön ilman tunnin välein heräämisiä. - sit' aina kyse
Outoaivo kirjoitti:
Mulla on ihan sama: tiedän minkä elämässäni pitäisi olla toisin jotta jaksaisin. Enemmän ystäviä (lähellä asuvia), vähemmän jatkuvia vastoinkäymisiä esim pahoja sairaustilanteita, valvomista lapsen kanssa ym.
Mulla todella on pitempiaikainen stressi ja voimien äärirajoille joutuminen takana, ja lääkärikin totesi että mun kohdalla kyse ei ole ihan siiitä puhtaasta masennuksesta vaan tavallaan avun (konkreettisen) puutteesta, verkoston löyhyydestä jne - mutta jos se on fakta, jota ei voi muuttaa, silloin lääke tulee ikäänkuin lisätueksi. Itsenikään mielestä mulla lääke ei olisi ensisijainen ratkaisu (nukahtamislääkkeitä tosin olen käyttänyt vuosia silloin tällöin, pakko, kun ei osaa relata millään)
Mutta nyt kun tuntuu että se viimeinenkin lisätuki osoittautui ihan yhedksi riivaajaksi (painotan että ne sivuoireet olivat todella sitä luokkaa että esim työssä käynti ja autolla ajo, lapsen hoito ovat mahdottomia, minun olisi pitänyt vain maata kylppärin lattialla oksentamassa yms), niin tosiaan tuntuu pahalta: olenko siis NIIIN outoaivo että minua ei voi kukaan eikä mikään auttaa. Että kärsimys ja se voimavarojen jatkuva ylittäminen on ainoa vaihtoehto - niin velvollisuudentuntoinen olen, että en elämääni lopettaakaan voi.
Kiitän vastauksista ja luen mielelläni asiallisia vastauksia lisää
Ja voimia kaikille kamppailijoilleSinähän olet jo pitkällä avun lähteelläkin, kun tiedät paljon, mikä auttaisi ulkonaisten olosuhteiden ja järjestelyjen kautta ! Kun tuonkin verran tähän kirjoitit, niin me kaikki nähdään, että ei!, ei sinulla ole puute lääkityksestä, vaan avusta, vanhanaikaisesti!
Jospa asuisit samassa kaupungissa?, niin tarjoutuisin sinulle käytännön avuksi ja kaveriksi ja lapsenkin kanssa olemaan... Silloin jo voisit paremmin. Jos nyt ilmoitat olevasi väsynyt ja kaikkea kerääntyneen liikaa, olet mielestäni vaarassa, joten POIKKI.
Tiedät itsekin, että näillä kuvioilla et voi jatkaa, koska et jaksa jatkaa. Miten saisit tämän poikki, hae nyt kaikki mahdolliset ihmiset käsiisi auttamaan sinua väsymyksessäsi? Eiköhän sinun olisi kaikkein tärkein nyt pystyä hoitamaan työsi ja lapsesi, sitten siihen muuhun apua ja sinulle huolettomia leposaarekkeita saatava. Äääähh!
- SH.
Kyllä kaltaisiasi on. Itselläni diagnosoitu vaikea masennus ja minullakin lääkkeet käyty kaikki läpi. En saanut MISTÄÄN masennuslääkkeestä mitään apua vointiini -en myöskään trisykslisistä. Tietysti on katkeraa lukea siitä kuinka "lähes kaikki hyötyvät masennukseen käytetyistä lääkkeistä."
Itse olen ollut kuntoutuja vuosikaupalla - ja jatkan sinnittelyä.
Hyvää kesää vaan ja toivon että parantumispyrkimyksesi tuottavat sinun kohdalla tulosta.
tSH. - sit' aina kyse
Hyvää sunnuntaita kaikille huonosti voiville :-( Outoaivoille ja Terveaivoille! Muistetaan, että vain yhden päivän matka kerrallaan!
Tuli vielä mieleen, että pahaa oiretta ja tuntemusta lääkityksestä tulee, jos sitä ottaa terve ihminen ja siis ihan oikein toimivat aivot!
Aikoinaan nuorempana kokeilin näin, että kun olin pitkän aikaa käyttänyt ahdistuskohtauksiin ihan tuhtia lääkitystä, varsinkin ilta-annoksena, niin sitten kun minulla myöhemmin oli pitkään ns. terveitä, oikein hyvin meneviä vuosia, niin tuolloin hyvinä vuosina 'huvikseni' kokeilin ottaa tuon saman määrän lääkettä ja tutkailin, mistä se nyt tuntui ja vaikutti. Kamalalta! Se sei sopinut!
Minä ihan totta olen sitä mieltä, että kukaan ns. terve ei voi ottaa/käyttää ssri:tä tai muutakaan psyyken kainalosauvaa, siitä tulee oiretta! Sehän on ihan ylimääräinen paha vaikutus aivostolle ja sillei, koska siihen ei oikeasti ole mitään 'sisäistä' tarvetta!? Aivostossa ei välttämättä ole mitään ns. puutetta tai vinksausta. Minusta tämä on ihan vakava ja huomionarvoinen juttu, kun me immeiset poloiset näitä lääkityksiämme mietimme.
Siis, jos lääkityskokeilut eivät perä jälkeen sovi ja niistä ei mitään tukea, apua, selkeyttä oloonsa saa, niin voinee kysyä, että mihin muuhun elämässä tulisi pyrkiä vaikuttamaan!? Millä muilla tavoin tätä ihmisen tilannetta tarttis auttaa, ei lääkityksellä.
Terveet aivot ja ns. terve psyyke ei tykkää moisesta roinasta, sehän on selvä. Oireemme ovat myös ja vain reaktioita ulkoa tuleviin ja tulleisiin asioihin ja tapahtumiin ja puutteisiin. Oireita kannattaa kuunnella, sillä nehän ovat alunperin suojaksemme. Mitä ne haluavat sanoa, missä meillä on laiminlyöntiä elämämme tarpeisiin nähden. Joko omaa tai muiden ihmisten ikään kuin syytä. Vaikka syyllistäminen pois, senhän me teemme...
Me kukaan ei voida ajatella mitään oikotietä, kun tätä elämäämme rakennellaan. Jos on jotakin korjattavaa ja puutetta ulkonaisissa olosuhteissa, siihen pitää pyrkiä käydä käsiksi, ei sitä voida ohittaa aloittamalla lääkitys!
Minä nyt itsekin heräsin taas tähän asiaan. Ihan kuin tälläkin palstalla kaiken keskipiste olisi lääkkeet. Eikös meidän enemmänkin tarvitsis itse kunkin paneutua omien ja toistemme niihin syihin, mistä kamalat olotilat ja masennus tulee. Semmoinen vanhanaikainen analysointi on tosi hyvä apu myös. Sitten vain toimimaan itsensä eteen, jos ken miten voi(!).
Otetaan esimerkiksi tuo tänne justiinsa perj. kirjoittanut ystävä, jonka synttärin kaikki unohtivat. Jo muutenkin hänellä paha, yksinäinen olo ja sitten vielä konkreettisesti ei saanut mitään huomiota saati rakkautta, mikä näin ilmeni räikeästi synttärinä. Eihän tässäkään olisi millään lääkityksellä voinut mitenkkään hänen asiaansa auttaa, vaan pitäisi ratkaista tuo oikea ongelma: häntä olisi pitänyt huomata, rakastaa ja hän tarvitsisi yhteyttä ihmisten kanssa, eli täysin terve ihminen tässä kohdin tarpeineen. Pistää miettimään...- nainen(34)
sopinut Emocal, Citaloprami eikä Cipralex, kaikista tuli äärettömän paha olo, 30 min ottamisesta totaalinen vatsan tyhjennys, huimaus, paniikki ja sydämentykytyksiä ja uskokaa tai älkää otin viimeksi tuota CItalopramia 20mg niin 1/4 osa tabletin ja samat oireet tuli.
Ei auta muu kuin olla masentunut ja toivoa päivittäin sitä rekkaa joka ajaa ylitseni, lopettaen tämän helvetin maanpäällä...josta ei löyty toivonjyvästäkään, puhumattakaan rakkaudesta...
- määritys
Mitenkään puuttumatta siihen mikä lääke sopii sinulle ja mikä ei, olis tuosta lääkeiden sivuvaikutksista että, mitä vanhempi(tunnetumpi) lääke sen paremmin sen sivuvaikutukset tiedetään ja tunnetaan. Uudempien sivuvaikutukset tiedetään yleensä vain sen mukaan mitä niitä on esiintynyt terveillä koehenkilöillä.
Eli mitä vanhempi lääke sen paremmin tunnettu.
Ja tuosta sinun ongelmastasi sen verran, että oletteko te lääkärin kanssa nyt varmasti tutkineet kaikki ne muut mahdollisuudet mistä masennuksesi saattaisi johtua, masennushan voi olla myös oire jostakin elimellisestä sairaudesta.
Ja lopuksi vielä oikean lääkityksen määrittelemisestä. Jokainen on itse paras asiantuntija siitä mikä lääke sopii ja mikä ei, joskus voi olla todella turhauttavaa etsiä oikeata lääkitystä etenkin jos heti alussa on kovin voimakkaat sivuvaikutukset.
Lääkityksestä riippuen sivuoireethan voivat hävitä muutaman päivän tai viikonkin aikana, mutta sitä on hyvin vaikea ellei mahdoton ennustaa. Nykyisen lääkitykseni määrittelyssä minullakin meni puolisen vuotta ennen kuin oikea määrä löytyi ja saattaa olla että sitäkin voidaan muuttaa ajankuluessa.
Yksi hyvä tapa oikean lääkityksen löytämisessä on pitää ns. lääke/oire päiväkirjaa. Kirjoitat ylös mitä lääkkeitä olet ottanut sitten kirjaat ylös mahdolliset tuntemuksesi ja fyysiset oireet, nukkumiset ja syömiset ja muut merkittävämmät tekemiset päivän ajalta.
Tälläisestä tilastoinnista oli ainakin itselleni aikoinaan apua huomattavasti ja sillä oli ratkaiseva merkitys että oikea lääkitys löytyi. - olisi ...
ETC-hoito jos mitkään lääkkeet eivät sinulle AP. sovi? Täyttäisitköo ETC-hoidon "kriteerit"? Kaikille depressiosta kärsiville kun se(kään) ei sovi.
- Outoaivo
mulle nyt sitten kumminkin vielä kokeillaan Aurorix, joka on vielä eri kuin SSRI:t. Onkos kellään siitä mitään mielipiteitä?
Kysyin lääkäriltä voisiko tuo aivojen "terveys" josta puhuttiin olla indikaationa siihen että Cymbalta veti niin sairaaksi: mutta ei kuulemma, en oireet vaan tulee niille jotka on liian herkkiä kyseisille aineille. Epäilin jo myrkytystä, mutta se on yhedstä tabletista mahdoton.
Vointeja kaikille omien syövereittensä kimpussa ja etenkin niistä pois!- saat tietoja ja
ja kokemusta, jos etsit täältä Suomi24:n psyykenosastoilta hakusanalla Xanor tai Aurorix (sama lääke). Xanor on erittäin paljon käytetty ja täällä on ollut tosi usein kysymyksiä ja juttua eli keskustelua tästä lääkkeestä ja kokemuksista sen kanssa. Kyllä se hyvä lääkitys on, varmaan sinullekin nyt. Se kuuluu 'pameihin' eli bentsoihin, mutta ihmiset paljon saaneet siitä apua kyllä (myös minä, joka otan tarvitt.) Tässä lääkkeessä on rauhoittava ja masennustakin poistava vaikutus, tietääkseni. - Ehkä toiset kertovat enemmän, mutta kuten sanottu, täällä on usein kysytty just tästä lääkkeestä.
- Aurorix ei sama
saat tietoja ja kirjoitti:
ja kokemusta, jos etsit täältä Suomi24:n psyykenosastoilta hakusanalla Xanor tai Aurorix (sama lääke). Xanor on erittäin paljon käytetty ja täällä on ollut tosi usein kysymyksiä ja juttua eli keskustelua tästä lääkkeestä ja kokemuksista sen kanssa. Kyllä se hyvä lääkitys on, varmaan sinullekin nyt. Se kuuluu 'pameihin' eli bentsoihin, mutta ihmiset paljon saaneet siitä apua kyllä (myös minä, joka otan tarvitt.) Tässä lääkkeessä on rauhoittava ja masennustakin poistava vaikutus, tietääkseni. - Ehkä toiset kertovat enemmän, mutta kuten sanottu, täällä on usein kysytty just tästä lääkkeestä.
kuin Xanor. Seko, seko.
- Kuitenkin, laita Aurorix haettavaksi tähän, niin jo Suomi24:n keskusteluista löydät funtsintaa lääkkeen ympäriltä. Tietty muualtakin. - sekoitin....
Aurorix ei sama kirjoitti:
kuin Xanor. Seko, seko.
- Kuitenkin, laita Aurorix haettavaksi tähän, niin jo Suomi24:n keskusteluista löydät funtsintaa lääkkeen ympäriltä. Tietty muualtakin....lääkkeet Aurorix ja Alprox keskenään. Alprox on samaa tavaraa kuin Xanor. Aurorix sitten ihan oma juttunsa. Heippa.
- kilu777
sekoitin.... kirjoitti:
...lääkkeet Aurorix ja Alprox keskenään. Alprox on samaa tavaraa kuin Xanor. Aurorix sitten ihan oma juttunsa. Heippa.
Aurorix (moklobemidi) on mielestani, aivan asiallinen, ja toimiva depressio-lääke. Yllättävän vähän käytetty, varmaan sotketaan vanhoihin mao-estäjiin, ja varotaan komplikaatioita ssriden kanssa, tiedä sitten ..xsanorin kanssa ihan iisisti...
- Anonyymi
On! Mulle ei mikään käy. Kokeilussa seuraavana ns. kevyt sähköstimulaatio tDCS. Kokeilin sitä 4 viikkoa, mutta en uskonut. Kun se loppui, masennus paheni. Nyt uskon, että se voi auttaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vain vasemmistolaiset rakennemuutokset pelastavat Suomen
Kansaa on ankeutettu viimeiset 30+ vuotta porvarillisella minäminä-talouspolitiikalla, jossa tavalliselta kansalta on ot1053808Persut huutaa taas: "kato! muslimi!"
Persut on lyhyessä ajassa ajaneet läpi kaksi työntekijöiden oikeuksien heikennystä, joita se on aiemmin vastustanut. Pe553150- 793097
- 193015
- 282764
Purra on kantanut vastuuta täyden kympin arvoisesti
Luottoluokituksen lasku, ennätysvelat ja ennätystyöttömyys siitä muutamana esimerkkinä. Jatkakoon hän hyvin aloittamaans52665- 522482
- 192237
- 602158
- 592036