Olen kadottanut tuoksusi,
sen hymysi kajastavan kareen,
hiljaa se on lipunut mielestäni,
hiipunut ja haalennut
kuin vesiväripiirros sateen alla.
Naurusi on kadonnut,
sen elvyttävä energia,
vaiennut kuin sydämesi lyönnit,
etääntyneet, paenneet,
hakeneet suojansa jostain muualta.
Kadonnut on lämpösi,
kosketuksesi keveä taika,
sormenjälkesi liuenneet iholtani,
kylmenneet ja karanneet,
kuin raskaat pisarat valumassa silmiini.
Sinun katseesi on kadonnut,
sen voima hiipunut,
sen valo kalvennut sisältäni,
lepattaen palanut loppuun,
hämärä sen on ahmaissut,
kuin yö peittää maan.
Kadonnut on se kai, kokonaan.
sen hymysi kajastavan kareen,
hiljaa se on lipunut mielestäni,
hiipunut ja haalennut
kuin vesiväripiirros sateen alla.
Naurusi on kadonnut,
sen elvyttävä energia,
vaiennut kuin sydämesi lyönnit,
etääntyneet, paenneet,
hakeneet suojansa jostain muualta.
Kadonnut on lämpösi,
kosketuksesi keveä taika,
sormenjälkesi liuenneet iholtani,
kylmenneet ja karanneet,
kuin raskaat pisarat valumassa silmiini.
Sinun katseesi on kadonnut,
sen voima hiipunut,
sen valo kalvennut sisältäni,
lepattaen palanut loppuun,
hämärä sen on ahmaissut,
kuin yö peittää maan.
Kadonnut on se kai, kokonaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surumielinen, levollinen runo menneestä.
olen tyhjää täysi, ja kevyet sisällykseni, nekin on häväisty.
Tämänkin on suurenneltua, kohtaisin jotain paukapäisyyksiä, ihan hyvissä hengin menen nukkujaan.