Joskus luulin tuntevani ja tietäväni itseni.
Kunnes pyöräytit morttelia maailmassani,
jälkipyörteissä vieläkin.
Ei enää hitaasti valuvia vuosia,
vaan ohikiitäviä supernopeita Bendolinoja.
Itse vain tunnen jääneeni ratakiskoon jalastani kiinni.
Sitä se juuri on,
sinua kaipaa.
Vieläkin.
Kunnes pyöräytit morttelia maailmassani,
jälkipyörteissä vieläkin.
Ei enää hitaasti valuvia vuosia,
vaan ohikiitäviä supernopeita Bendolinoja.
Itse vain tunnen jääneeni ratakiskoon jalastani kiinni.
Sitä se juuri on,
sinua kaipaa.
Vieläkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipas tässä runo ihan jees!!
pidin tästä, kiitos :)
Vuodet kyl menee niin nopeesti, kuin Pendoliino,, :))
Hyräilen laulua;
"vieläkin,
mä susta haaveilen,,,"
Näitä loputtoman yön tuntien ohi vaappuvia ajatuksia...
morttelilla pyöräytetty.