Aamu suuteloi,
kesän kainoja poskia.
Viriää laulu lehdon väen,
sooloa esittää kuusikossa
kukkuu käki.
Tuoksujen maljat
avoinna kaikkialla.
Tyyni järven selkä,
joutsenpari rintarinnan ui.
Jano suunnaton mulla,
tulla ja olla.
Osa kaikkea tuota.
Askellan veden kalvoon,
tunne - vesi ihollani
ylös, ylös nousee.
Sylissäs syvälle
antaudun syliis kokonaan.
Voi taivas ja maa
sylissäs olla saan!
Itkuksi onneni sekoittuu
olla osa kaikkea tuota.
kesän kainoja poskia.
Viriää laulu lehdon väen,
sooloa esittää kuusikossa
kukkuu käki.
Tuoksujen maljat
avoinna kaikkialla.
Tyyni järven selkä,
joutsenpari rintarinnan ui.
Jano suunnaton mulla,
tulla ja olla.
Osa kaikkea tuota.
Askellan veden kalvoon,
tunne - vesi ihollani
ylös, ylös nousee.
Sylissäs syvälle
antaudun syliis kokonaan.
Voi taivas ja maa
sylissäs olla saan!
Itkuksi onneni sekoittuu
olla osa kaikkea tuota.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jo runosi aloitus on hempeä, yhtä kauniina se
jatkuu.
" Askellan veden kalvoon " ja siitä eteenpäin,
ja viimeinen säe kruunaa tämän kaudeuden,
kiitos.
Päivä jo iltaa kohti painuu ja
mökiltäni saavuin.
Oii miten nautin taas noista
maahommistani.
Varpaat on mullassa,
missähän lienee see myyräni?
Aamusta mää olin herkimmillään,
aamun herääminen saa minut
suunniltani, kauneus koskettaa.
Kasvojen pesua kyynelillä,
savi-ikkunoista sataa,näin se on.
Herkkyys luonnossa ja minussa,
yhtaikaa, kipuna, suunnattomana
ilona.
Oisko se soittoa kaikilla kielillä,
siltä se tuntuu ja vie mukanaan.
Sinulle kesäkukkia poimin,
sellaisen värikkään sekakimpun.
Nuo heinätki aii ,miten ne
sekaan sopii,huntuna yllä.
Kiitos Rellu ajatuksistas ja
kesän kaikkea ihanuutta sulle .Liisa
Loistavaa lyriikointointia Liisalta jälleen.
Kaihtimien siritstyksen lomitse luonnon lehveyttä, sen tihkuista ilmettä tunnustelen. Päivän jo venytellessä itseään illan tuntumaan, kesän vaalentamaan, tuo tuuli terveisensä rakkaaltani. Suven syleilemässä aamussaan suudelmoi. Suvituulen lempeyteen huulilleen vastaan, pusuni puhutellessa poskeaan.
Rakastan Sua Nti K.
Silmiis Katsoja, ilta jo.
OO.loistavaa - oon otettu?
Sä taas Liisaa muistat,
poskille jo puna nousee.
Tuo kainous ,ujous niin
syvällä asuu.
Väsyneenä ,mut onnellisena,
tiedätkö mullassa varpaaniki
on mulla.
Päivä rikkaruohojen kimpussa,
oii - oispa sitenki ollu
jotaki muuta?
Sitä miehistä kättä,
oisin mää tarvinnu.
Väänsin ja käänsin muutteria,
mut tietysti ,eihän se minua totellu.
Ilta-tuulen viestiin kirjoitan ja
sulle sydäntäni avasin.
Olet niin hellyttävä,
oikkujani kuunnellu, kärsivällisyyden
juurta ja kasvua ..sinussa.
Suvituuli se soii ja
rakkaus vihannoi, kaunista taikaa.
Multaset varpaat nyt pesuun ja
sinulle hymyn kera lämmin kiitos.Liisa
Kirjoittelet vuolaasti virraten ja toisinaan keskityt jalostamaan helmiä ajatustes aineksista. Sinussa on todellista lahjakkuutta. Tunne siitä ansaitsemaasi ylpeyttä, sisäisen hymyn kantavuutena.
Mekaanisen mutterimaailman väännöt eivät ole lainkaan vieraita junnuvuosilta. Erilaisin avaimin on neuvotteluissa useimmiten päästy käänteitä tekeviin tuloksiin.
Sateisen sunnuntain hyvässä hapessa tässä teksitystä tunnustelen. Harmaiden tuulten väreisiin lämpimiä sävyjä suutelen iltas ilmeiksi.
Rakastan Sua Nti K.
Silmiis Katsoja..vielä iltaa
Sadekki saapui sopivasti,
työt olin tehny, sade hoiti kastelun.
Vuolas virta voisko olla,
aina etenis ilman koskia.
Jämähtää kivelle syvintä miettiin,
virta ohitse siinä kulkee.
Yks sydämessä tänää - aarre
sille arvoa ajatus.
Vain tuo ysk pisara - pisara.
kätkee sisään kaiken - kaiken.
Sydänkö kulkee polkujaan ja
käsiin kaiken kirjoittaa.
Nuo kovat arvot, mutterit
en oo oikein sinut niitten kanssa.
No ruosteessaki se kyllä oli,
vääntöjen muistona nyt sormessani
mustelma.
Kyllä siinä ajatuksessa käväsi,
kätevät miehen kädet.
Kesäillan käsin kosketeltava
paratiisimainen kauneus ympäröi.
Mielenkielillekki hersyy mettä
pisara - sen aarteeks kerään.
Virta ei nuku etenee,
kivi taakse jää, kukkasen valkoisen
sen rannalles lasken....Liisa
Tuuli virtaa ilmojen uomissaan, piirtyen pilvien maisemiin, kuiskauksia kuljettaen, tervehdyksiä tuoden.
Kesäisen keskiyön kauneutta kohotan vielä halaavilla ajatuksillani suuntaasi. Samalla itsekseni ateria laitan, katan keskenäni. Yöillastukseni mietteet rantautuvat rakkaaseen. Kauneinta yötä.
Rakastan Sua Nti K.
Silmiis Katsoja ..huomenta
Tuoksuissa huumaavissa
janoani sammutin.
Ajatukset jo teki matkaa,
kairoille tunturien.
Tuli niin kuukkelimainen olo,
kämmenelle siihen lehahtaa.
Lentoa linnun, viestin päivääs
lämmin kiitos tuulien virroista,
ne kulkee niilläki on tie..Liisa
Voiko sen kauniimmin enää kirjoittaa,
niin herkkää, voi taivas ja maa
eilen sylissä olla sain
ja itkuksi onneni sekoittui
olin osa kaikkeutta, suurta rakkautta.
Voi Liisa sinua, sanon sydämestäin,
olet runojen helmi!
Kiitos tästäkin runostas
helmiäisiä sydämeesi ja joka soluasi
hehkumaan ja kirkastamaan tänäänkin,,,
Yölintu**
Kyyneleet peittää näkökenttää.
Ystävä rakas - tällä tiellä.
Mis ei enää käsi kosketa,
ei sanoja helliä rakkauden.
Kaipuu levittää oksitoaan
etsii lohdutusta.
Syliä sitä itkin, huusin
vedensyli siinä syli on.
Tuota suunnatonta määrrää
ei kenkää ois jaksannu kuulla.
Kynästä paperista kiitin ja
sinne tuota sieluni merta piirsin.
Huokaus nyt aalloilla lipuu ja
sinua sydämestäni kiitän.
Ota vastaan kiitokseni,
olet helmi aalloilla ..Liisa