Tanssin päättyessä
vaellat päivään valkean ihoni ääret.
Hengität väristen suviyön
kainosti tumman taivaan,
ja minä tiedän
sinun suudelmasi hehku
on herättänyt muistoni eloon.
vaellat päivään valkean ihoni ääret.
Hengität väristen suviyön
kainosti tumman taivaan,
ja minä tiedän
sinun suudelmasi hehku
on herättänyt muistoni eloon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
päättänyt kauniin runotrigoloasi tähän runoon upeilla kielikuvilla
Huomenta Rellu, onko mun vuoroni kirjoittaa? menneet päivät on olleet vähän sekavia, tiedät miksi!
Hienoa kun annat meidän lukijoiden nauttivan tuotannostasi, lisää odotellen,
Terv. Liona
että jollakin tapaa jatkoa, kun Cc sanoi
edellisessä runossani olevan kuin jatkoa sitä edelliseen
- että nyt on tanssin loppu ja mitä
sitten ?
On juu, sinun vuorosi ja tiedän kyllä.
Kirjoittele kun jaksat, ymmärrän toki tyttöpien.
Kiitos sanoistasi, jotka aina lämmittää yhtä
paljon.
Vielä minäkin.
Kohtaan sen prinssini.
Suviyössä.
Suudelmissa, haaveissa.
Silloin puhkean kukkaan.
Olen onnellinen.
Sylissä rakkauden.
Ps. Ihanaa suvisunnuntaita koskelle
Niin - suven suloista taikaa, juhannusruusujen
kukkiessa ja lintukuoron laulaessa.
Prinssisi tulee ratsain luoksesi, ja sinua
viedään hiukset hulmuten, sydän sykkyrällä.
Kiitos Margitta ja ihanaista illan jatkoa.
Tulee se viimeinen.
Sataa humisten,
pisaraki seki - viimeinen.
Kuin tämäki päivä,
ilta-auringon katse.
Ooon väsyny, raittiin
ilman myrkytys,heh.
Kesäillassa herkässä,
sinulle, sydämelles....
se kaikkein tärkein - pisara.. Liisa
Kovin on kaunis jälleen palautteesi, osaat aina
löytää herkkiä sanoja, jotka hyväilee.
Vai raitisilmamyrkytys :)
Hempeää iltaa ja jaksamista uuteen viikkoon,
kiittäen
Lämmöllä Rellu
Mukava tunnelmapala tämän sinun runosi. Jos käytäisin kulunutta sanaa, niin viiiiiiiipyilevä suorastaan. Jotenkin en vain onnistu saamaan tästä muuta kuin sen kauniin tunnelman, rakastavaiset, jotka vihdoin kohtaavat toisensa iholta iholle, sydämeltä sydämelle. Nättiä, mutta ehkä (jos sallit) hieman mitäänsanomatonta. Ainoa koukku, jonka olet runoosi asettanut, ovat nuo muistot tuolla lopussa. Mutta lopulta päädyn niidenkin kohdalla melko yksinkertaiseen ratkaisuun: muistot mainitessaan runon puhuja vain toteaa saavansa jälleen kokea jotain kauan aikaa sitten koettua.
Tunnelmissa ja hetkenkuvauksissa ei sinällään ole mitään vikaa, varsinkin, jos löytää jonkin uuden tavan tarkastella tuttua tilannetta. Tästä minulle vain tulee sellainen olo... jos näitä lukisi useampia peräkkäin, rupeaisi kyllästyttämään. Hieman sama, jos lukisi kirjaa, jossa täysin sama sanoma olisi sanottu sadalla eri lausemuodolla tyyliin: Olen jälleen rakastunut, ihanaa. Miten mukavaa onkaan olla rakastettunsa seurassa, kun luuli jo unohtaneensa rakastamisen taidon! Hän antoi minun taas kokea ihanan rakkauden. Rakastuneena oleminen näin pitkän ajan jälkeen on huumaava tunne... No joo. Nämä ovat jälleen näitä Hessun höpinöitä, elä ota liian vakavasti. Joka tapauksessa runosi tunnelma on ainakin hieno: yhtä aikaa sekä käsinkosketeltavan aito että herkkä. (Sitä paitsi. Jos et edes halunnut kertoa lukijalle muuta kuin nuo edellä manitsemani asiat, millään muulla ei ole merkitystä.) Kiitän.
No kiva kuulla " tunnelmapala " ja viipyileväkin
vielä, kiitos.
Mutta, mutta. Perään sitten kuitenkin, ööö -
sanoisinko lähes teilaat sen, höh.
Ja kyllä ja nimenomaan. Muistoista palaa
mieleen tässä ja nyt jotain erityisen kaunista
ja kauan sitten koettua.
En ota kuitenkaan palautettasi millään muotoa
tuomitsevana, vaikka ei runoani jaksaisikaan lu-
kea useampaan kertaan, en.
Kas omasta mielestäni olen varsinkin onnistunut
tässä, mutta huom ja huom.
Sinä kirjoitat NIIN paljon hienompia runoja kuin
minä, kuvailempia ( josta edelleen olen
kateellinen, kun en sitä taida ) että silmissäsi
tämä runoni on hyvinkin arkinen. Elämää
kuitenkin, jotakin rakkaudesta.
Enkä kyllä suoraan sanottuna muista, mikä alkupe-
räinen ajatukseni on tätä kirjoitettaessa edes
ollut, paitsi ne muistot jostain, ehkä
nuoruudesta - en tiedä.
Kiittäen kommentoinnista
Rellu
että runossa pitäisi olla aina jokin pointti, juju, idea, jotta se jättäisi lukijan mieleen pysyvän jäljen. Tässä runossasi tuo idea on ehkäpä juuri tunnelmassa, minun on ainakin siitä hankala muuta tavoittaa. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut teilata runoasi! :D Yritin vain löytää siitä jotain, jota siinä ei ehkä edes ole tarkoitus olla, ja vetäisin tämän takia turpani nutturalle... Sorry. Tunnelman kuvauksena tekstisi on edelleenkin vallan laatuisa. Hyvää illan jatkoa sulle! (Olen tänään jotenkin päällekäyvällä tuulella. Sekin varmaan vaikuttaa kärkkäisiin sanoihini. Ei johdu sinusta. Tunnethan hiukan Hessukkaasi. *Muisku*)
Muistot, ne muistothan siinä oli kaiten se juju,
kaikki muu vaan kiertyi jostakin, en tiedä
mistä. Enhän minä mitenkään ikuna loukkaannu
sinun sanomisistasi, en ollenkaan.
Ja vaikka sanoinkin runon teilaamisesta, ei se
ollut nenä nyrpyssä sekkään sanottu, ei.
Joten, unohda " sorry "
Ja tunnenhan minä Hessukkaani jo melko paljon
* hymy *
Pus poskelles ja ihanaa päivää.
Ainiin, ja kiitos.