Lapseni pääsi varasijoilla olleeseen toiveeseen, ei niihin, jotka kiinnostivat. Mistä nyt apua, kun aletaan miettiä vaihtoehtoja? Siis ihan yleisellä tasolla, kun aletaan mittiä muutakin kuin paikallista ammattikoulua. Esim. naapurikunnan lukiota (oma on takuulla täysi, mutta kysytään sekin). Lapsen keskiarvo kyllä täyttää lukioiden rajat. Oli vaan huono tuuri, kakkostoiveeseen olisi päässyt, jos olisi laittanut sen ykköseksi, mutta ne kaksi pistettä vähemmän ratkaisi. Ykköseen ei ollut mitään menoa. Erityisen tiukka paikka lapselle on, että yläasteaikaisen kiusaajan nimi komeilee samalla hyväksyttyjen listalla koulun ovessa.
Mistä opinto-ohjausta
kun tulos ei miellytä
1227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En oikein tiedä, mistä saisi varsinaista opinto-ohjausta tässä tilanteessa. Jossain vaiheessa tulee kyllä tietoa vapaista koulutuspaikoista sellaisille, joilta opiskelupaikka puuttuu, mutta sitä nyt ei kannata jäädä odottelemaan.
Mielestäni lukio olisi paras vaihtoehto. Monet menevät ammattikouluun sille linjalle minne pääsevät eivätkä minne haluavat, koska eivät keksi muuta vaihtoehtoa, ja silloin opinnot yleensä jäävät kesken viimeistään siinä vaiheessa kun 18 v. tulee täyteen. Omassa tuttavapiirissäni on useitakin tällaisia tapauksia.
Erityisen tärkeää olisi, että nuori pääsisi sellaiseen kouluun, jossa viihtyy. Ympäristö ja kaverit on todella tärkeitä, jossain määrin jopa tärkeämpiä kuin opintomenestys. Pääasia on, että on jotain mielekästä tekemistä. Kannattaa kysyä sitkeästi opiskelupaikkaa siitä koulusta minne lapsesi erityisesti haluaa. Naapurikunnan lukiokin voi olla ihan hyvä vaihtoehto, riippuu lapsestasi. Useinhan sanotaan, että opiskelupaikkaa ei saisi valita "sen mukaan mihin muut menee", mutta itse olen ihan eri mieltä. Kaverisuhteet on tosi tärkeitä kouluviihtyvyyden kannalta. Ei teinin tarvitsisi vielä liikaa kantaa huolta tulevasta.
Itse pääsin juuri ja juuri lukioon ja olen todella iloinen, etten valinnutkaan ammattikoulua, vaikka sitä minulle aikoinaan suositeltiin. Ala olisi ollut väärä ja koulu olisi jäänyt kesken. Kaikista parasta lukiossa oli oma kaveriporukka, tapahtumat, penkkarit & ylppärit - siihen ikäkauteen liittyvä kasvaminen siis. Myöhemmin ehtii huolehtia muusta. Itse opiskelen nyt yliopistossa, mitä en ikinä olisi 15-vuotiaana uskonut (eikä varmasti olisi uskonut kukaan muukaan). Lukion jälkeen on kaikki ovet avoimina ja on myös helpompi tehdä isoja päätöksiä, kun on vähän enemmän ikää ja kokemusta. Ihminen kun kasvaa ja muuttuu aika paljon juuri tuossa iässä.