Anna Karismon kolumni Hesarissa:
"Tämä oli johtopäätös siitä huolimatta, että tutkimuksen voittajamaan Ruotsin äidit käyvät suomalaisia useammin töissä kodin ulkopuolella ja isät osallistuvat muita Pohjoismaita enemmän jälkikasvunsa hoitoon.
Aivan yhtä hyvin julkisuudessa olisi voitu osoittaa sormella opettajia.
He eivät saman tutkimuksen mukaan auta alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvia lapsia koulutyössä yhtä innokkaasti kuin varakkaampien perheiden lapsia.
Psykoterapeutti Irmeli Järventien mielestä lapsiaasiamiehen vuosikertomukseen tiivistetyn tutkimuksen pääviesti on se, että 'emme ole onnistuneet järjestämään kouluikäisille riittävän hyvää hoivaa koulutyön ulkopuolelle jäävänä aikana. Lamavuosina leikattiin lapsilta, eikä entiselle tasolle ole palattu hyvän talouskasvun vuosinakaan.'
Tätä kysymystä ei ole käsitelty yhdessäkään julkisessa puheenvuorossa sen jälkeen, lukuun ottamatta nettikeskusteluja. Miksi ei? Yhteiskunnan vastuu on kysymyksenä paljon vaikeampi. Se vaatisi konkreettisia tekoja lasten hyvinvoinnin eteen.
Äidit ovat olleet lapsiin liittyvissä asioissa helppo syyllistämisen kohde aikojen alusta - miksipä sitä kansanperinnettä muuttamaan.
Oli siinä alkuviikon pahoinvointitutkimuksessa muuten suomalaislasten kannalta myönteisiäkin tietoja.
Esim: Siinä missä enemmistö norjalaisista ja ruotsalaisista lapsista pelkää tai on varma siitä, että heille tulee tapahtumaan jotain kamalaa, suurin osa suomalaisista lapsista ei koe tulevaisuuttaan pelottavaksi."
"Tämä oli johtopäätös siitä huolimatta, että tutkimuksen voittajamaan Ruotsin äidit käyvät suomalaisia useammin töissä kodin ulkopuolella ja isät osallistuvat muita Pohjoismaita enemmän jälkikasvunsa hoitoon.
Aivan yhtä hyvin julkisuudessa olisi voitu osoittaa sormella opettajia.
He eivät saman tutkimuksen mukaan auta alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvia lapsia koulutyössä yhtä innokkaasti kuin varakkaampien perheiden lapsia.
Psykoterapeutti Irmeli Järventien mielestä lapsiaasiamiehen vuosikertomukseen tiivistetyn tutkimuksen pääviesti on se, että 'emme ole onnistuneet järjestämään kouluikäisille riittävän hyvää hoivaa koulutyön ulkopuolelle jäävänä aikana. Lamavuosina leikattiin lapsilta, eikä entiselle tasolle ole palattu hyvän talouskasvun vuosinakaan.'
Tätä kysymystä ei ole käsitelty yhdessäkään julkisessa puheenvuorossa sen jälkeen, lukuun ottamatta nettikeskusteluja. Miksi ei? Yhteiskunnan vastuu on kysymyksenä paljon vaikeampi. Se vaatisi konkreettisia tekoja lasten hyvinvoinnin eteen.
Äidit ovat olleet lapsiin liittyvissä asioissa helppo syyllistämisen kohde aikojen alusta - miksipä sitä kansanperinnettä muuttamaan.
Oli siinä alkuviikon pahoinvointitutkimuksessa muuten suomalaislasten kannalta myönteisiäkin tietoja.
Esim: Siinä missä enemmistö norjalaisista ja ruotsalaisista lapsista pelkää tai on varma siitä, että heille tulee tapahtumaan jotain kamalaa, suurin osa suomalaisista lapsista ei koe tulevaisuuttaan pelottavaksi."
Vastaukset 5
Vanhimmat
paljon helpompi haukkua kaikesta, heitä haukutaan siitäkin, mikä yhteiskunnan osalta on mennyt pieleen perhepolitiikassa.
Ei äideiltä ole oman vastuun pakoilua se, että kuulutetaan myös yhteiskunnan vastuuta. Äiti nyt ei kerta kaikkiaan voi vastata lapsen koko elämästä, koska jo esim. kouluikäinen lapsi viettää ajastaan suuren osan muualla kuin äidin seurassa.
Pelkässä äitien haukkumisessa on se vaara, että nimenomaan yhteiskunnan vastuu jätetään hoitamatta. Siitä on vain niin paljon vaikeampi puhua, koska se vaatii jo aika monisyisen päätöksentekojärjestelmän ymmärtämistä niin valtion, kunnan kuin sairaanhoitopiirienkin tasolla. Suurimmat haukkujat tuntuvat vähiten vaivaavan päätään poliittisten päätösten epäkohdilla, on niin paljon helpompi keskittyä verhon raosta lymyilyyn ja koettaa hakea naapureista lastensuojelullisia virheitä.
Lasten asemaa parantaisi kuitenkin huomattavasti paremmin lamavuosien leikkausten palauttaminen perheille viimeistään nyt ja panostaminen lasten oikeaan terveyshuoltoon ja kouluoloihin. Lääkäreiden ylivalta on saatava pois ja vanhemmille lain mukaan kuuluva oikeus käyttää lapsen terveyden arvioinnissa myös ns. second hand, valitsemansa lääkärin mielipidettä. Nyt nämä ihmisoikeuksia loukkaavat psykiatrit kieltävät perheeltä toisen lääketieteen alan konsultoinnin, jos ei muuten, niin huostaanotolla uhkaamalla. Millä ihmeen oikeudella?
lapsiperheille tuottamiin ja tarjoamiin palveluihin?
(Jo olemassa oleviin sekä juuri näihin puuttuviin palveluihin)
Yhteiskunnan palvelut ja niiden tuottaminen sekä tarvittavat resurssit
niihinhän myös M.K.Aulalla olisi mahdollisuus aktiivisesti puuttua,
laatia ja tehdä tiukkoja asiantuntijoiden tutkimuksiin pohjautuvia vaatimuksia, esityksiä ja kannanottoja .....
ja osoittaa joko lapsiasiavaltuutetun välinpitämättömyyttä tai pelkästään hänen toimiensa tehottomuutta.
Tuo second hand opinion kuuluu potilaan oikeuksiin muun lääketieteen piirissä, miksi siis ei lastenpsykiatriassa? Ja kiitos vain niille oikein toimiville lastenpsykiatrian yksiköille, mutta noille muille pitäisi järjestää kunnon asennekasvatusta! Eikö TEO pysty niiden toimintaan puuttumaan?
terveydenhuollon kohdalla olevasta "kuprusta".....
äitejä on harvassa, joten lasten riskit myös vähäisiä.