Ensin meillä oli sun sitkeästä aloitteestasi jotain pientä juttua, tai ainakin mielestäni oli (mulle ei niin pientäkään). Itsekin myönsit että jotain oli ja jotain pientä tapahtui muutenkin. Sitten sanoit, että olisit just mun, jos et olisi puolisollesi varattu. Ok, tajusin. Seuraavaksi homma räjähti käsiin, kun tajusin, että olet sittenkin alkanu pettää puolisoasi jonkun toisen tyypin kanssa. Siinä sitten tuskailin itseni kanssa ja mietin, mitä tää nyt oli ja missä vaiheessa tässä nyt tapahtui jotain.
Nyt meidän ystävyys on syventynyt jotenkin ja alan tietää ja tuntea sut enemmän kuin monta muuta. Tää on jotenkin mennyt tähän. Tilität mulle näitä asioitasi ja tekemisiäsi, ja yritän kuunnella ja auttaa, olla mukana. Aina välillä vieläkin pistät huulesi kiinni muhun, just silloin kun sitä vähiten odotan. Mutta jotenkin tässä nyt tuntuu, että musta on nyt tullut se kaveri, joka tuntee edelleen paljon enemmän kuin kaverina pitäisi...Enkä tiedä mitä sun kanssasi pitäisi tehdä!
Nyt meidän ystävyys on syventynyt jotenkin ja alan tietää ja tuntea sut enemmän kuin monta muuta. Tää on jotenkin mennyt tähän. Tilität mulle näitä asioitasi ja tekemisiäsi, ja yritän kuunnella ja auttaa, olla mukana. Aina välillä vieläkin pistät huulesi kiinni muhun, just silloin kun sitä vähiten odotan. Mutta jotenkin tässä nyt tuntuu, että musta on nyt tullut se kaveri, joka tuntee edelleen paljon enemmän kuin kaverina pitäisi...Enkä tiedä mitä sun kanssasi pitäisi tehdä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Veit sanat suustani :/
En tiedä sinun tapauksesi mahdollisuuksista, mutta minun tapauksessani näyttää olevan vain pakko hyväksyä, että jotkut ihmiset vain ja ainoastaan haluavat flirttailla ja pyydystää huomiota itselleen. Sitten kun sen huomion saa, siirrytään seuraavaan kylmästi ja otetaan lisää kohteita kehään :(
Minun ihastukseni ei mitä ilmeisimmin olisi voinut vähempää minusta välittää. Missään vaiheessa, vaikka joskus niin luulinkin.