Oma sukuni pettyi suuresti kun en valinnut hoitoalaa, vaan hain opiskelemaan matkailua. Tuntuu, että tästä lähin olen aivan toisarvoinen kuin ne muut sairaanhoitajat yms. Ärsyttävää.
Suvun luomat paineet ammatinvalinnan suhteen.
Muita?
5839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on koko suku merkonomeja ja lähihoitajia. Samaa ikäluokkaa olevista sukulaisistani pari on tradenomeja, ja olen saanut monilta sukulaisiltani kuulla kuinka kyseinen koulutus on "oikeasti paljon parempi kuin maisterin tutkinto", koska se on paljon "nykyaikaisempi" koulutus. Minulta kysellään koko ajan, mihin "ammattiin" valmistun ja koska. Olen ilmeisesti pelkkä tyhjäntoimittaja, koska en osaa nimetä mitään "ammattia" kuten hoitaja tai markkinoija.
Opiskelen siis yliopistossa erittäin arvostettua alaa ja työtilanteeni on jo nyt ihan hyvä. Valmistuttuani teen varmasti monenlaisia töitä ja aion hankkia myös opettajan pätevyyden. Tästä opettajuudesta en ole viitsinyt sukulaisille edes puhua, koska sitten jos teenkin myös muita töitä, niin todennäköisesti olettavat että olen "saanut potkut opettajan töistä" tms. He eivät yksinkertaisesti käsitä sitä, että ihminen voi hankkia muutakin kuin ammatillista koulutusta ja tehdä erilaisia töitä ja saada oikeasti hyvää palkkaa. Heidän mielestään työ on jotakin sellaista, mitä tehdään päivisin klo 8-16 työpaikalla. Työtä ei voi tehdä ilman fyysistä liikettä.
Tässä äidin kommentti, kun näki minut kääntämässä tietokoneella asiapapereita englanniksi: "Koko ajan sä istut sisällä pelaamassa tolla koneella, ei ihme että näytät väsyneeltä. Töitten tekokaan ei väsytä niin paljon kun tuo ainanen koneen edessä istuminen."
Tämä minun tilanteeni on tosiaan hyvä esimerkki siitä, että aina perhe ja vanhemmat eivät arvosta korkeakoulutusta. Useinhan monet vanhemmat juuri pettyvät, jos lapsi ei halua lukioon tai lukion jälkeen yliopistoon. Meillä on toisin.
Toki omatkin sukulaiseni arvostavat ns. arvostettua, hyväpalkkaista ja erityisesti konkreettista yliopistokoulutusta. Ihan toinen ääni siis olisi kellossa, jos opiskelisin lääkäriksi tai juristiksi. Ne kun ovat sellaisia aloja, joista hekin tajuavat jotain. Filologia- ja käännösaineiden opiskelu on heidän mielestään tarpeetonta ("kieliähän on opiskeltu jo ala-asteesta asti, kai ne pitäisi jo osata"), samoin tietojenkäsittelyn ("kun osaa muutenkin jo käyttää tietokonetta") eikä tilastotieteenkään opiskelu ole ihan järkevää, koska "kai nyt ruudukoita osaa piirrellä ilman maisterin papereitakin".
Raivostuttavaa.
oon hakenu yliopistoon ja tämä ei miellytä ollenkaan perhettä. tähän mennessä perheen korkeimmin koulutettu on mun sisko, joka opiskeli ammattikorkeessa. se on saanu paistatella korkeestikoulutetun maineessa ja ilmeisesti kokee mut jotenkin uhaks ittelleen. oon saanu neljä vuotta kuunnella marinaa siitä, että haluun yliopistoon. meillä tää juttu lähti siitä, kun sanoi, etten tiiä, mikskä haluun isona, mutta että haluun yliopistoon. mulla pointtina oli se, että ajattelin, että voin lukee jotain kivaa olematta sitoutunu johonkin tiettyyn ammattiin. mutta tää käsitettiin sitte niin, että en tiiä mitä haluun, mutta haluun yliopistoon, koska pidän kaikkia muita kouluja nössöinä. huokaus, ärsyttää ja rasittaa puolustella koko ajan kotona sitä, että haluun tehä muuta kun muut meijän perheessä.
Jep, suku ja ystävät pettyivät kun en mennyt lukioon vaikka olin hyvä koulussa. En vain yksinkertaisesti tarvitse/halua lukiokoulutusta koska tiesin meneväni amk.
Mitäpä minä niistä.
Minä valitsin hoitoalan. Ensimmäinen vuosi takana. Olen masentunut ja ahdistunut, kun paineet suorittaa koulu loppuun on valtava. Vaikka nyt ehkä valitsisin aivan toisen koulun.
Ole siis tyytyväinen että menit alusta lähtien oman mielesi mukaan. Kun olet valmistunut ammattiin josta oikeasti pidät, huomaat että läheistesi mielipiteillä ei oikeastaan ole enää merkitystä.